perjantaina, tammikuuta 30, 2009

matkalta poimittua


Aamukahvi teeman mukaan.

Illalla korkattu kerä,
että osaa olla pehmeää, pörröistä ja inspiroivaa.
Vaikea kuvalla välittää tätä samaa tunnelmaa,
kankea yritys tässä tarjolla.

Pehmeää, lämmintä hartioille.
Helpolla ja simppelillä mallilla.
Toive ja tavoite.

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

palmun alla värkätty


pussukat kätkee kolmen papparazzin kamerat...
olkaamme siis varuillaan




ja sitten sellainen pieni kassi,
vähän isompi kuin kamerapussi
vaikka ruskea

kiitokset matkaseuralaisille <3

näin virtuaalisina,
kun ei mahtunut matkalaukkuun...

pala tunnelmaa



puista lumoutunut




Täällä!

Olen puista lumoutunut.
Kameralta löytyy oksia, runkoja, lehtipuita, lehdettömiä.
Suuria, mahtavia, vanhoja, pieniä, heiveröisiä.
Monta tarinaa kantavat mukanaan,
mitähän kaikkea katselleet?

Kaksi viikkoa tuijottelin ajatuksissani eksoottisempaa puuta,
kotona tutut turvalliset omppupuut seuranani.

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009

uneton aamussa


Rikkonainen yö.
Joku jossakin sängyssä inisee ja toinen toisessa.

Äiti laukkaa haastattelemassa, peittoa korjaamassa.
Loppuraportti; pahaa unta? Arkeen paluuta?

Puoliviiden aikaan kelloradioon tirkistys,
hei missä mun uni?

Pimeässä makoilua,
luopumisen tuskaa lämpimästä peitosta.

Ajatuksia päivän puuhista, villejä ideoita.
Juu_teen sen ja sen ja sen.
Kyllä,
kyllä mä varmaankin ehdin.

Nukkuako vai eikö?

Puoli kuusi luovutan.
Hiippailen suorinta tietä alimpaan kerrokseen.
Oiva aika virittää pyykkikone, hakea hellapuita.

Matkalla inspiroidun pakastimen antimista.
Kiisseliä...kesäisiä vadelmia ja mansikoita,
herukkamehuun.

Keittiössä jo tarkenee,
pihalla en olisi niin varma.
Tuudittauduin illalla ajatukseen,
pakkanen laski vai sanotaanko nousi? Nollaa hipoi asteet.
Kynttelikköön valo,
huih,
mittari näyttääkin miinus kakstoista.

Lisää puita hellaan.
Psyykkausta.
Kyllä me kävellään kerhoon.


tiistaina, tammikuuta 06, 2009

erään kuusen tarina






Joulun alla iski kuusipula.
Jostain se pitäisi tupaan saada, tunnelmaa tuomaan.

Satoi vettä, maa oli mutainen.
Isäntäväki lähti kuusta kurkkimaan, ihan luvalliselle maaperälle.
Tuloksena pyykkiä, paakkuja _ei kuusta.

Mummon vuoro yrittää.
Jo tärppäsi.
Sitä sitten sahaamaan;
tallin taakse, taskulampun valossa.

Kuusi jäi talliin kuivattelemaan, odottamaan kotiinkuljetusta.

Sieltä se sitten oli saapunut,
nojasi kellarin oveen ylpeänä.
Pakkasessa.

Aatonaattona puu sai tuekseen metallisen jalan,
pääsi sisätiloihin tutustumaan.

Lapset hihkuen alkoivat kuusta peittelemään,
koristeita ja koristeita.
Sinne ja tänne ja ihan joka väriä.
Äiti kiepautti valot ympärille ja eno saapui sopivasti tähtivierailulle.

Oih,
oi kuusipuu...

Vähän neulasia rapisteli,
oikein hienosti jouluamme palveli.
Kera kynttilöiden tunnelmaa loi_valaisi iltaa istuvaa.

Tänään se koitti pestin loppu.
Ilta kun saapui,
hommiin.

Pienet tontut keräilivät pallot pois,
hopeanauhat, kynttilät.

Isä irroitti tähden ja
kaikki laitettiin laatikkoon,
seuraavaa keikkaa odottelemaan.

Oksasakset.
Havut nips ja naps.
Äiti kiikutti verannan ikkunan alle koristamaan.
Kukkalaatikoihin vihreyttä.

Saha.
Runko palasiksi ja pesään,
tupaan lämpöä tuomaan.

Ei mikään turha kuusi.

Haikeutta tunnen,
kurkkaan olkani ylitse.
Pimeää on.



lauantaina, tammikuuta 03, 2009