sunnuntaina, toukokuuta 07, 2017

mä mihinkään menny

Täällä taas.
Olin jo unohtanut kuinka valokuvia pienennetään...
Tuntuu vähän siltä että valoakin taas pilkahtaa, se toinen vuoden pahimmista kuukausista on nyt selätetty.

On kova tarve kirjoittaa ja valokuvata. Voi kunpa oppisin taas ihan oikeaan kameraan tarttumaan useammin. Kännykkä on vain niin helposti saatavilla ja lähikuvatkin parempia, mutta ne kauempana olevat kohteet.

Nyt olen innoissani toukokuusta, luonnonheräämisestä ja käsittämättömästä valoisuudesta. En tykkää takatalvisuudesta, mutta siedän sitä.







 

tiistaina, huhtikuuta 04, 2017

enemmän onkin vähemmän

Voi, mä tykkään kirjoittaa.
Tahtoisin kirjoittaa paljon ja enemmän.
Miksi kirjoitan tännekin vähemmän kuin koskaan?
No ehkä mun A4 vihko on täyttynyt enemmän,
luulisin.

En mä tiedä kenellä mä kirjoitan.
Itselleni tietenkin.
Jotta muistaisin.

Olen ennenkin todennut,
maailma muuttuu.
Blogimaailmakin muuttuu.

Jos ei tahdo esitellä kotia, ei oikein itseäänkään.
Ei harrasta mitään eksoottista.
Leipomuksia on turha kuvata.

Voi olla jotta itse Vaaksanheimo on muuttunut.
Hän ainakin elää erilaista vaihetta elämässä,
melko luonnollista.

Hän edelleen allekirjoittaa K-listaansa suurelta osin,
jotain vähän vähemmän ja jotain vieläkin paljon.
Y-kirjainkin voisi olla kova sana.

ps.ohenemisprojekti on vieläkin pinnalla,
sitä en tiedä edistynkö mutta Yritän kovasti.

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

jääpuikot ohenee





ja niin minäkin. 
Tekisi mieleni kirjoittaa.

Sellainen tunne kun on kadottanut itsensä.
Joku tuntematon laittanut syömään ja syömään.
Päätin kerran etten koskaan enää palaa kiristäviin housuihin,
ne on niin epämukavat.
Ja palasin kuitenkin.
Heikko.

Päivä kerrallaan.
Taistellen ja välillä lähes leikiten.
Taisteluni sokeria, herkkuja vastaan.

Toivon voittavani taistelun.
Ja voiton tuovan helpotusta fyysisiin vaivoihin,
ja vähän henkisiinkin.

Keventänyt olen myös lankakoriani,
parien sukkien verran.
Ja uutta matoa koukkuun.

lauantaina, maaliskuuta 11, 2017

mikä lie


Ohjeessa lukee neulottu Nalle.
Kauneimmat käsityöt 7/2016, ohjenro:24
Lankana Austermann Step 
Syönyt vanua, ehti lojua korissa inspiraatiota ja korvia odottamassa.
Silmät Fuerteventurasta.
Kaulahuivi ala kaksi vanhinta tytärtä.
Mikähän olio hän on?
Vähän lammasmaista, apinaa, nallea.
Nimetönkin vielä.
 

TeeTee Pallas -lankana.
Koko noin.41
Toiveena väriä ja paljon.
Taisin onnistua.
Odottavat vielä(kin) toimitusta.
 

Katia Darling.
Rohkeutta-sukat ystävälle.
Toivottavasti toimivat.
 

Kiireellisin tilaustyö pitkään aikaan.
Neiti 7vee
Koooska, kooooska teet mulle uudet villasukat?
Ja voinen paljastaa ettei tässä taloudessa villasukkia ole ihan vähän,
liian vähän kuitenkin aina.
Rakkaudella kudotut,
nämäkin.
 

Miks mun itsekäs työ on näin synkän näköinen?
Mä jotenkin ajattelin syksyä ja talvea kun tähän valmistauduin.
Nyt on kevät kiikarissa ja neule vihdoinkin puikoilla.
Josko viileään juhannusyöhön vaikka.
 

Totaalijämää.
Isännälle.
Huomasi omistavansa nyt mukavasti villasukkia,
niitä ohuesta langasta kudottuja jotka syrjäyttäneet tennissukat yms.
Eikä yhtään paksuja villasukkia.
Tai ne yhdet on jotka jätti asuntovaunulle.

maanantaina, helmikuuta 27, 2017

hiihtis






Viimeviikko hiihtolomailtiin.
En hiihtänyt kertaakaan.
Lunta kyllä saatiin ja sitä talven tuntua,
sitä tarvitsin.

Ei liian kevät liian aikaisin.
Kevät on armoton.

Oli ajatus kirjoittaa otsikoksi the end.
Blogille.
Kirjoitinkin hiihtis.
Jahkailija mikä jahkailija.

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2017

se etukatos







Olin metsässä yön yli,
yksin.
Oli tilaa ajatuksille ja valokuvaamiselle.

Illalla ystävä kävi kahvilla, rupateltiin yön pimeydessä,
lämpimässä etukatoksessa.
Tykkään niin kovasti lisäneliöistämme,
joita eräät vuodet suunniteltiin.

Yön nukuin huonosti, liikaa outoja ääniä.
Ja  mielikuvitusta.

Aamulla taas valtasi suuri ilo ja riemu.
Kasa lukemattomia lehtiä, kudin, kirjoitusvihko.
Kamera ja kahvia.

perjantaina, helmikuuta 10, 2017

sesonkituotteita






Ihmeellisen ihana punainen lankakerä.
Kerä suorastaan kukoisti pienetessään.
Haudutteli varastossani pari vuotta.
Syksyllä aloitin säärystimet,
matkalla ajattelinkin vaihtaa sukiksi.
Kudin oli mukana Kreetalla,
taas unohtui.

Nyt otin lentoneuleeksi
ja se toinen lento teki hyvää.
Sain innostuksen palaamaan.

Varren voi jättää nilkkaan rullalle
tai kiskoa suoraksi polveen saakka.
 






Matkalaukkuun pakkasin lapaslankoja,
jämiä.
Lapaset valmistuvat nopeasti ja ovat tähän aikaan vuodesta suorastaan hittituote.
Nämä ovat matkalla eteenpäin, kiitokseksi.
 

Netin innoittamana lähdin kokeilemaan intialaista peukaloa lapasiin.
Hyvin nuo istuvat käteen.
Kuvasta vain onnistuin saamaan näin onnettoman huonolaatuisen.
Lankana näissä, kuten lapasissakin pääosin teetee Pallas.
 

Tässä pakolliset, itsekkäät matkamuistot.
Halpakaupasta akryyliä.
Espanjalaista kuitenkin ja värit miellyttävät silmää.