torstaina, elokuuta 10, 2017

kaksi päivää, yksi yö

















Jostain piti luopua,
saimme pikakierroksen sentään.
Varpaat kastuivat Jäämeressä. 

Saimme kokea palan Pohjois-Norjaa upeassa kesäsäässä.
Maisemat huikeat, hyvin vaihtelevat.
Vehreyttä, vihreyttä. Karua kivikkoa.
Kirkasta vettä.
Niin kaunista.
 

maanantaina, heinäkuuta 31, 2017

emme luovuttaneet













...auto oli korjaamolla yhden yön.
Kotoiltana söimme jäätelöä alakuloon ja toivoimme parasta.
Aamulla puhelin soi odotettua aiemmin,
vika oli korjattu.
Hopihopi,
teinit hereille.
Vaatetäydennystä asuntoautoon.
Menoksi.

Uusi taktiikkamme oli edetä kohti pohjoista rivakammin, 
olihan viikko jo esivalmisteltu.

Ensimmäisen yön vietimme Kärsämäen alapuolella,
P-paikalla parin rekan kera.
Hyvin maittoi uni.

Käänsimme kurssin kohti Kuusamoa.
Suomussalmella kiersimme Raatteentien maisemissa.
Vaikuttavaa.
Tilhi marjasti kaatuneita kuvaavien kivien keskellä.

Kuusamossa tankkasimme autoa ja jääkaappia.
Ihmettelimme alati laajentuvaa kaupunkia.

Karhunkierros, se pieni sellainen.
Emme olleet sitä koskaan kiertäneet.
Oulangan kansallispuiston maisemat.
Yöpymispaikaksi valitsimme sen edullisimman leirintäalueen jonka bongasin.
Viisitoista euroa per yö sähkön kera.

Hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme pari reppua ja lähdimme kiertämään retkeilyreittiä.
Melko vilkas päivä, eteenkin nuotiopaikoilla riitti väkeä. 
Wau, me jaksoimme hienosti.
Me, joita sellainen urheilukärpänen ei suuremmin ole kiusannut.
Leiripaikalta matkaa kertyi 13km kaikenkaikkineen.

 Toinen yö vielä Oulangalla.
Oli kova polte jatkaa matkaa.

Poroja.
Niitä oli valtavasti,
varsinkin tiellä.
Olemme monta pohjoisen reissua tehneet, joidenka aikana porohavainnot olleet ainoastaan käristysmuodossa. 

Yöksi Kaamaseen.
Siellä ne mäkäräisetkin olivat.
Onneksi eivät seuranneet Norjan puolelle.

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2017

ei ihan putkeen







En tiedä kuinka kaukaa aloittaisin tämän tarinan.
Jos vaikka siitä että keväällä teimme suunnitelmaa koskien kesää.
Ihan sellaista, että perhe istui samanpöydän äärellä ja esitti toiveita. 
Kalenteriin hahmottelimme ajankohtia.

Meillähän tilanne sellainen ettei lomia ole kiveen hakattu. 
Ne järjestellään apuja pyytämällä tarpeen mukaan. 

Alkukesässä luki saaristo,
heti koululaisten lomien alettua.

Toukokuussa vietimme viikonlopun Kuopiossa,
kyytiläisinä esikoinen partioporukkansa kera. Olivat kisaamassa.
Paluumatkalla asuntoautosta räjähti rengas.
Rikkoutuneen renkaan lisäksi auto koki muitakin vaurioita.
Me matkustajat saimme vain hassuja muistoja,
naurunryppyjä silmäkulmiin.

Alkoi vääntö vakuutusyhtiön kanssa.
Korvausasiat selvisivät juhannukseksi,
 se alkukesän retkiajankohta oli jo ohitettu.

Pääsimmehän me sinne saaristoon pariskuntana,
koko perheen retki jäi nyt väliin. 

"kun lapset ovat olleet kesäleirillä, lähdetään pohjoiseen"

Lauantai-iltapäivällä starttasimme asuntoautomme liikenteeseen.
Söimme sitä ennen kotona ja päätimme hakea karkit pienen matkan ajettuamme. Pitäähän lauantaina karkkia olla.

Kierros kaupassa ja hups, 
auto ei käynnistynytkään.
Ohjekirjaa, koodivaloja, naputtelua, ruuvailua.
Tunnin odottelun jälkeen auto käynnistyi.

Eteen vaiko taakse?
Eteen.

Retkemme kesti neljä yötä.
Yhden vietimme suunnitellusti ihanalla p-paikalla,
sieltä aurinkokuvat.
Kaksi seuraavaa yötä yövyimme autokorjaamon pihalla,
kumpainenkin yö eri kaupungissa sentään. 
Neljäs yö hotellissa.

Tänään vaihtoehdot vähenivät.
Palasimme kotiin hakemaan vauhtia (auto korjaamolle),
niin haluan uskoa.

Tällaisille käänteille kukaan ei mahda mitään.
Ei voi ennakoida teknisiä vikoja,
joista ei aiemmin ole ollut viitettäkään.

Murphy kyllä käynyt mielessä.
Ainakin edellispäivänä kun lähdimme kävelylle auringonpaisteessa
ja hetken päästä värjöttelimme puiden alla rankkasadetta suojassa. 

TAI
Meillä on ollut tosi kivaa.
Ollaan hassuteltu, herkuteltu, vitsailtu.
Laiskoteltu, heräteshoppailtu.
Jokainen on löytänyt pienistä neliöistä ne omansa. 
Tapasin ystävän odottamatta,
saatiin vanhempani kylään samaan kaupunkiin.
Se tunne ME on ollut vahva.
Vielä mahtuu viisikko samalle kivelle.
Ikimuistoista matkantekoa,
jälleen kerran.

lauantaina, heinäkuuta 08, 2017

kaksi yötä






















Kaksi hidasta päivää,
kaksi yötä. 
Tuntuu vähintään viikolta,
hyvässä mielessä.

Lapset kesäleirillä, meidän telttaleiri saaristossa.

Saaristolautalla Korppoosta Kökarin saarelle.
Se tekee kaksi ja puolituntia,
kolmekymmentäeuroa ja kuusikymmentäsenttiä.
Henkilöautolla, lipun etukäteen maksaen.

Yöpyminen sillä hyväksihavaitulla,
saaren ainoalla leirintäalueella.
Kaksi yötä, kolmekymmentäneljä euroa.

Tutut, turvalliset  maisemat.
Saapuessamme tuuliset ja syksyisen tuntuiset.
Ensimmäinen aamu toi kesän ja keltaisen kissan.
Ja ilta paljasti punaiset posket & rusketusraidat.

Sitä ei enempää tarvitse.
Se tärkein oli pysähtyminen.
Yhdessä.