keskiviikkona, joulukuuta 13, 2017

tortut

Tänään leivoin joulutorttuja.
Menivät kuumille kiville,
totutusti.
Puolituntia riitti.

Kakkupohja sentään jäi turvaan,
se on tarkoitus kasata tarjolle perjantaina.

Piparkakkujakin olisi tehtailtava.
Mökkihaaveita.

Stressailu ei kuulu minun joulun odotukseeni.
Tehdään mitä mukavalta tuntuu,
fiilisten mukaan.
Aina se joulu on saapunut. 

Joulu oli saapunut lentokentällekin matkamme aikana.
Tarkemmin kuvaa tutkimalla voit bongata asentajat työssään.

 

tiistaina, joulukuuta 12, 2017

joululaulut

Olen kuunnellut ahkerasti joululauluja.
Näin arkena illan koittaessa pääasiassa koneen äärellä,
luurit päässä -netistä.

Musiikki on sellainen johonka liittyy paljon muistikuvia.
Asiat joita ei muista edes muistavansa,
palaavatkin mieleen kuvina.

Minulle kävi tänään niin.

Jouluaamu aikainen.
Pimeää ja paljon pakkasta.
Joulukirkkoon äidin ja äidinäidin kanssa kävellen.
Matka on lyhyt.
Pakkanen narskuu kenkien alla, nenänpäätä pistelee.
Kädessä uudet nahkarukkaset.

Muu perhe jää vielä nukkumaan,
tilanne on erityinen.

Kirkossa viereemme istuu kovaa ja korkealta laulava,
vähän sellainen pelottavanakin kylällä tunnettu.
Tarjoaa minulle sisu-pastilleja.

En muista tartuinko tarjoukseen,
se tässä sivuseikka.

Se jouluinen tunne.
Niin vahva että tuntuu vieläkin.

 Kuvassa muistoni äidinäiti oman äitinsä sylissä.

maanantaina, joulukuuta 11, 2017

varpaisiin vaiko katse eteenpäin

Sillä on väliä.
Tuijottaako alas ja varpaisiinsa,
vaiko haikaillen nokka kohti aurinkoa.

Kun on lähtenyt lomalle, miksi etsiä epäkohtia?
Miksi kaivata kaikkea kotoista, sitä tuttua ja turvallista.

Itse pyrin avaamaan silmäni ja korvani erityisen suuriksi kun  matkaa teen.
Ahmin kaikkea erilaista.

Tälläkin kertaa ihailin iloisuutta, spontaaniutta.
Eloisuutta ja äänekkyyttä.

Huomasin mitenkä leikkipuistot olivat täynnä väkeä vielä illan hämäryydessä.
Vanhemmat lapsineen.
Kun kävelykadulle järjestettiin markkinateltat,
niin jatkoksi täytettiin lapsille pomppulinna.
Meillä Suomessa pomppulinnan olisi todennäköisesti korvannut olutteltta?

Kun istuimme ravintolassa illalla syömässä,
alkoi kadulta kuulumaan rumpujen pärinää.
Joukko jonkinmoista soittokuntaa ilahdutti ihmisiä ja keräsi jonon jatkoksi runsaasti ulkopuolisia rytmittäjiä.
Ravintolan tarjoilijat innostuivat jammailemaan, taputtamaan.
Sellaista ihailen. 

Kaupan kassalla ei ole kiire.
Kassaneiti pysähtyi välillä juomaan vesipullostaan.
Kun olimme maksaneet alkoi hän pakkaamaan ostoksiamme.
Se seuraava asiakas sai odottaa.
Mihinkä meillä kiire valmiissa maailmassa.

Hotellimme oli valtavan siisti.
Huoneet oli remontoitu raikkaiksi.
Henkilökunta oli ystävällistä.
 Kun katsoi parvekkeelta suoraan alas,
näkyi monttu johonka remonttimiehet viskoivat roskaa työnalla olevasta hotellin osasta.
Heillä oli roskalavat, mutta kaikki ei osunut ihan kohdilleen.
Kieltämättä kävi mielessä työasiat,
olisi ainakin se runkopatjasänky pitänyt  purkaa asianmukaisesti.
Mutta.

Kuka käskee tuijottamaan suoraan alas?
Kun katsoi eteenpäin,
näki meren ja tyrskyt.
Näki aamulenkkeilijät, kalastajat, surffailijat.

 

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2017

ilmeen muutos

Isompi, avarampi, raikkaampi, tunnelmallisempi, valoisampi.
Jouluisempi.

Vaihdoin makuuhuoneeseen tänään verhot.
Ja jotta verhot näyttäisivät mukavammilta, piti pestä ikkunat.
Vesi oli mustaa.

Torstaina meillä oli työtehtävänä tyhjentää eräs kiinteistö,
vintti ja kellaritilat sekä pari liiketilaa.
Roskalavallinen ja vähän päälle.
Paljon hikeä, vähän ärräpäitä, kolme kipeytynyttä kroppaa.
Metallia ja muutama helmi.

Siellä vintillä oli pahvilaatikko,
jonka sisällä oli kankaita ja meidän uudet verhot.
Pesin ja silitin.
Olen onnellinen löydöstäni.

lauantaina, joulukuuta 09, 2017

pieniä jalkoja


Tänään esikoisen kanssa mietittiin lasten pikkuserkkujen määrää.
Tänä vuonna heitä on syntynyt neljä lisää.
On tasapaino säilynyt hyvin,
kaksi tyttöä ja kaksi poikaa.

Tänään syntynyt poika voisi saada ikäkriisini aktivoitumaan.
Hän on kummipoikani poika.
Ihana joululahja, joka täydensi tuoreen avioparin onnen
ja teki tädistäni mummin. 

Olen osa ehkä  poikkeuksellisen lapsellista sukua.
Suunnaton rikkaus.

perjantaina, joulukuuta 08, 2017

harrastukset

Meilläkin harrastetaan.
Ei paljoa mutta vähän kuitenkin.
Jokaisella jotain.
Löytyy partiota, ratsastusta, tanssia, jalkapalloa ja sählyä.

Kerran viikossa tai paljon harvemmin, huvittamisen mukaan, 
jos eräältä kysytään.

Harrastuksiin sitoudutaan, mutta ei naama irvessä suoriteta.

Me aikuiset emme kuulu harrastuspiireihin.
Tai tietenkin jos epäviralliset ammattikalastajat, mopojengit tahi neulootikot lasketaan.
En ole koskaan ollut ryhmäliikkuja, kuorolaulaja tahi taidepiiriläinen.
Olen liian lihava, hidas, musiikkikorvaton, taidesilmätön.
Selityksen makua.
En vaan koe intohimoa tällaisia kohtaan,
vielä.

Etelän reissulla hymyilimme tiistaipäivän harrastajille.
Paikalliset lapset eivät kipittäneet salibändin pariin,
he laskeutuivat surffilautoineen mereen.
Pieniltä näyttivät, alle kymmenvuotiailta.
Siellä taitavasti sublautaillen lähtivät etenemään kohti syvempiä vesiä.
Vähän meitä hirvitti,
ehkä kuitenkin saarella asuessaan taito on hyppysissä jo verenperintönä.

 

torstaina, joulukuuta 07, 2017

lumituisku

Iltapäivällä alkoi lumituisku.
Parhautta.
Sääilmiön innoittamana suoritin kaksi iltamenoa kävellen.
Arviointikeskustelu pienemmän poikasen asioissa koululla
ja pikkuneidin tanssiharkat.

Kyllä minua pukee paremmin toppatakki, pipo ja tiukasti solmittu huppu.
Kuin bikinit, lippalakki ja aurinkolasit.
Taidan olla sellainen talvimörkö jo ihan syntymäkuukauteni vuoksi.
Olisi niin kiva jos talvisin olisi lunta ja pakkasta,
täällä Etelä-Suomessakin.
Se menee valitettavan usein vuorokaudessa ohitse.