torstaina, toukokuuta 30, 2013

kevätjuhlia

Viime viikolla kerholainen aloitti kesälomansa,
tänään oli vuorossa eskarin juhla.
Huomenna vielä eskariin,
tiedossa jotain jäätelökiskaan liittyvää huhujen mukaan.


 Koululaiset juhlivat lauantai aamuna.

Tänä keväänä muistamme opettajia arkisen käytännöllisesti.
Tiskikukkia.
Itse sain käteeni ohjeen, jonka alkuperä täällä 

Kukat valmistuivat viikonloppureissulla.
Laivalla oli hyvää aikaa kutoa sekä autoillessa.
Puuvillalankojen jämiä nyt kadottelin ja tykästyin ohjeeseen.
Varmaan kukitettava omakin keittiö.



Nämä juhlahumut ovat nessujen kulta-aikaa.
Ihan niistopuuhiin saakka en päässyt, 
mutta se omituinen pala kurkussa seurasi juhlan jälkeenkin.
Syksyllä meillä on jo neljä koululaista.

Eskarin alussa mietin mitenkä hän pärjää,
aivan loppuvuotisena muiden joukossa.
Oppiiko ja onnistuuko pysymään mukana.
Jaksaako.

Turhaan murehdin.
Siellä hän kasvoi kuten sisarensakin,
yhdessä yössä isoksi,
 tulevaksi koululaiseksi. 

Hyvä ystäväkään ei ole enää Loope,
eikä meillä vilistä pihamaalla mulkkuja.
Hienosti päRisee,
kun muistaa päRistää.

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2013

taivaalliset omenankukat






Se on tätä nyt.
Ja kuvat ovat ihan tuoreita vaikka ehkä jokavuotisen kaltaisia.
 
Nyt on lasten kasvimaat valmiina.
Eilen saatiin multacocktailit laareihin ja sitten kävikin kova kuhina kun aloitimme istutuspuuhat.
 
Satoa odotellessa.
Vaikka täytyy sanoa jotta se riemu minkä projekti on tähän menessä jo tuonut, tuntuu sadolta äidin sydämessä.
 
Kesän tulon tietää siitäkin jotta minulla on iltaisin pakottava tarve hipsiä parvekkeelle.
Lintuperspektiiviistä on mukava katsella 
ja suunnitella.
 
Nyt on kukkamaa lähes kokonaan käyty lävitse.
Eihän sinne oikein mitään jäänytkään kun rikkaruohot koitti kitkeä pois.
Onneksi on kukkien siemeniä sekä naapurintäti,
jonka puutarhassa ylimäääräisiä kukkamättäitä.
 
Ruohoa emme ole vielä ajaneet,
haaveena saada leikattavat alueet entistä pienemmiksi.
 
Lisäksi pihamme näyttää siltä kuin meillä asuisi lapsia.
Kyhäelmiä siellä ja täällä.
Tällä kertaa hiekkalaatikon ympärillä.
Pääarkkitehtina toiminut Elli ekaluokkalainen.
 
Yksi eilisen päivän projekteista sijaitsee pihan nurkalla johonka parvekeperspektiivistä ei näkymää.
Puusavotta.
Se on pääosin pappan ja minun työmaata.
On yksi lempipuuhistani pilkkoa pölkkyjä halkaisukoneella,
pinota puita lämmityskautta odottamaan.
Lapsetkin vierailevat mielellään työmaalla auttamassa.

ps.nyt tämä blogimaailma oli päättänyt alkaa toimimaan taas.
Reilun kuukauden oli mahdotonta lisätä valokuvia mozillan kautta.
Mystisiä ongelmia joihinka en googlenkaan kautta löytänyt vastausta.

 

tiistaina, toukokuuta 21, 2013

kymppi viikonloppu











 
Vietimme viikonlopun kolmisin.
Kymppipoika äitin ja isin kanssa Maarianhaminassa,
synttärimatka.
 
Keräsimme paljon kuvamuistoja,
poikasellakin uusi kamera matkassaan.
 
Perjantaina taivas tarjosi upeita väriefektejä.
Jossakin kaukana ukkosti,
toisaalla aurinko paistoi.
 
Meri oli turkoosimpi kuin koskaan,
asfaltti punaisempi kuin muistimmekaan.
 
Minä, kuivanmaan kasvatti.
Voi mitenkä merta jo kaipasinkaan.
Jopa lokkien kimeää kirkumista.
 
Juhlalounaan nautimme vuorella,
terassilla auringonpaisteessa.
Näin turistikauden alkumetreillä lähes priivaatisti.
 
Merimatkalla kohti kotia emme keksineet muuta suuntaa kesäretkelle.
Palattava on.


torstaina, toukokuuta 16, 2013

multaterapiaa



 
Meidän pihassa on enemmän vuohenputkia kuin missään muualla.
Siltä ainakin tuntuu.
Olen luovuttanut  taistelun suurelta osin.
 
Eilen oli sopivan kärttyinen päivä.
Alkoi kukkapenkki kääntyä nurin.
Eikös se olisi hyvä tavoite,
muutama neliö vuohenputketonta aluetta.
 
Omenapuut jo vihertää,
ne vanhat, harmaat ja käkkyräiset.
 


perjantaina, toukokuuta 10, 2013

eurooppa-päivä

Eilen vietettiin helatorstain lisäksi eurooppa-päivää.
Sitä ei juhlistettu meillä eikä olisi edes tiedostettu olemassaoloa ellei isi olisi auttanut kiinteistöhuoltoa.
 
Lähdin mukaan.
En laulanut mutta koitin toimia etiketin mukaan
ja tehokkaasti.
 


Eurooppa-päivää lähempänä sydäntä;
pienet vihertävät ikkunalaudalla.
Pihalla ollaan kaivettu kaksi kuormalavanreunaa paikoilleen,
ainakin pari vielä laitettava.
Lapsille omat pienet kasvimaansa,
uudet ja tilavammat.
 

 


keskiviikkona, toukokuuta 08, 2013

iha itte



 
Ei se puuska usein tule.
Sitten kun se tulee,
mikään ei pidättele.
 
Pihalla pino kuormalavoja.
Saha, nauloja, vasara.
Kuormalavan laitakin.
 
Kyllähän se vähän nitkuttaa jos nitkuttaa haluaa.
Ihan ilman vatupasseja ja mittanauhoja.
 
Ajatus pöytätasosta johonka kesäkeittiön antimet laskea.
Samalla tuli pientä näkösuojaa tiellepäin.
Siihen voisi solmia langat,
kasvattaa seinäntakaa jotain köynnöstävää.
 
Ehkä koukkua,
ehkä hyllyä.
Pitää silmäillä ja jatkaa ideointia.
 
Talkoojuoma nautittu ja hymyilty tyytyväisenä.
Ihan itte. 


maanantaina, toukokuuta 06, 2013

pelarkuuta vailla




Kesä tuli verannalle.
Se määräävin elementti; rattaat sai häädön.
Tai ajattelin ettei niitä enää tarvita.
Pääasiallinen käyttötarkoitus on päästä nopeasti eteenpäin,
kestävyyttä kyllä löytyy kerholaiselta.
 
Kompromissi.
Matkarattaat mahtuvat pieneen nurkkaan.
 
Ikkunoiden pesun lomassa sain aatoksen jakaa tilaa.
Jos vaikka onnistuisi kengät ja kurat pysäyttää ovensuuhun,
peremmällä sitten päiväkahvinurkkaus.
Tai läksyparkki.
Esikoinen nautiskeli auringosta ja ahkeroi.
 
Vielä puuttuu punaiset pelargoniat.
Ja ehkä pöytä voisi olla pyöreä.


perjantaina, toukokuuta 03, 2013

taidetta ja urheilua




 
Tänään alkoi meidän jalispojan joukkueella sarjapelit.
Osallistuvat ensimmäistä kertaa sarjaan.
Voitto kotiin.
 
Kivaa oli peliä seurata ja hymyillen muistella joukkueen alkutaivalta.
Pienet pojat juoksivat yhtenä joukkona pallon perässä.
Nyt kaikilla omat pelipaikkansa selkäytimessä
ja pelinlukutaito hienosti kehittynyt.
 
Kotona iltapuhteina aloitin taidenäyttelyn kokoamista.
Ekaluokkalaisen kuvisryhmä aloitti jo kesäloman.
Voisin ennustaa jotta tulevina viikkoina alkaa muidenkin taidetta ilmaantumaan kotiinpäin.
 
Meillä ei ole edelleenkään remontti edennyt,
joku ehkä huomasi.
Kuvia seinään laittaessani visioin tapetin turhuudesta.
Olisi aika elämän makuista peittää seinäpintoja lasten taideteoksilla,
valokuvilla.