lauantaina, marraskuuta 30, 2013

väri


Gran Canaria on värikäs.
Se oli paljon siistimpi kuin viisi vuotta sitten.

Asuimme pienellä Bungalow alueella Maspalomasissa.
Hotellissa, jonka esittelyssä mainitaan eläkeläiset.
Tunsimme itsemme nuoriksi. 

Maspalomas on mielesämme mukavampi vaihtoehto naapuriinsa Playa del Inglesiin verraten.
Emme kaipaa matkoillamme suomalaista ruokaa,
suomalaista musiikkia, illanviettoja. Niitä on tarjolla Inglesissä.

Maspalomasin toinen naapuri,
Meloneras veti puoleensa.
Ranta jota pitkin kävellä ja ihailla maisemia.
Pieniä viihtyisiä ravintoloita vailla turistisälä kaupustelua.

Kun olimme kävelleet turistikartan äärirajoille,
vuokrasimme auton. 

Kiersimme saaren länsirannikolta yläosiin saakka,
sisämaan halkoen takaisin.
Yksi neljäsosa jäi kiertämättä,
pimeys ehti ennen meitä.

Vuoristosta lisää myöhemmin

Hysshyss sukka muotoutui lennossa.
Väriterapiaa.

perjantaina, marraskuuta 29, 2013

illalla ilmassa



Eilen illalla olimme ilmassa,
yöllä jo maassa.
Hentoinen lumipeitekin leijaili seuraksemme.

Tänään hiukan höperönä,
kotona.

Kyntteliköt ikkunoille, lastenhuoneisiin jouluiset verhot.
Tonttulakitkin löytyivät.
Tunnelmaan liittyen pyöritettiin pari jouluista lp-levyä,
syötiin suklaata.

Sovittiin ettei avata matkalaukkuja ennenkuin isikin on kotona.
Vähän ennen viittä kyselivät josko voisivat jo poistaa hihnat laukkujen ympäriltä,
vähän auttaisivat. 
Polttavat tuliaiset.

keskiviikkona, marraskuuta 20, 2013

kaulahuivi matkakuumeiselle




Jokapaikan kaulahuivikudin,
valmis.
Ainaoikeaa vitosen puikoilla.
LANKA: katia; Cometa ( 50% new wool, 25% wool, 25% nylon)
kaksi kerää (100g) ja päätin jotta on sopivan mittainen 

Nyt pähkäilen reissukudinta, kutimia.
Lämpöön ja aurinkoon.
Kaksin.

maanantaina, marraskuuta 18, 2013

tunnelmavalaistusta





Aurinkoinen maanantai.
Ja marraskuinen hämäryys.
Iltapäivä neljältä kynttilävalaistus.

sunnuntaina, marraskuuta 17, 2013

"oon nelivuotias, oppimaan innokas..."


Meidän perheen vauva,
tänään nelivuotias.
Lentsukin ymmärsi helpottaa jotta saatiin vähän kakutella.
"äiti, mä menen näin jotta mun uusi panta näkyy paremmin"

Hän tietää mitä haluaa.
Kikattaa ilosilmineen,
laulelee, piirtelee, leikkii.
Kietoo pikkusormensa ympärille koko perheen.
"sä olet mun palas kaveli"

Hänestä tulee isona laulaja.
Ja hän synnyttää omia lapsia,
hänestä tulee äiti.

Kun hän on koululainen,
hän menee puistoon kavelin kanssa ihan kahdestaan.

keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013

reikiä nolla

Illalla heitin maton lattialle.
Kudetta kului reilu 2kg.
Malli on nimeltään Aura ja se on bongattu Kangasaitan ohje-sivuilta.
Ohjetta ei tietenkään ole noudatettu täydellisesti,
viimeinen nirkkokierros puuttuu.

Nyt voisi alkaa suunnittelemaan seuraavaa lättystä lattialle heitettäväksi.

Niin ja niitä reikiä oli nolla,
ekaluokkalaisen kanssa käyty hammastarkastuksessa.
Pahus,
peiton alla pötköttelevä tuhisee ja puhisee,
aivastelee ja yskii.

 

maanantaina, marraskuuta 11, 2013

häikäisy


Voi mitenkä se häikäisi.
Aurinko.
Ja pakkanen kaverina,
lähes täydellistä.
Lunta odotellessa.

Olen tänään ulkoiluttanut lenkkareitani useaan otteeseen.
Ja huiskinut pölyjä poikien huoneessa.

Vaihdoimme vähän järjestystä.
Muuten olen jättänyt yläkerran lasten haltuun,
myös siivousten osalta. 
Oikeastaan aika hienosti hoitavat homman.

Meillä yläkerrassa kaksi isoa huonetta,
tyttöjen huone ja poikien huone.
Ne sitten jaettu kalustein vähän omiksi nurkkauksiksi.
Hetken pärjätään näin,
sitten varmaan ensimmäiset lähtevät kellariin majailemaan.

perjantaina, marraskuuta 08, 2013

torstaina toisaalla

Keskiviikkoiseen teemaan jatkaen.
Olen välimaastossa.

Kahtena päivänä viikosta häärään mieheni apuna.
Kotihengettärenä toimii mummo. 

Eilen oli töitteni ulkoistamispäivä,
mummopäivä niinkuin pienin asian ilmaisee.

On kiva lähteä aamulla.
Käydä vähän niinkuin leikisti töissä.
Eikös se ole leikkiä jos raha ei vaihda omistajaa?

Työsuhde-etuna kerään päivän aikana kaikkea tarpeellista kasaan.
Järjestelen, ideoin, juttelen ihmisten kanssa.
Välillä istahdan ja kaivan käsityönkin esille,
jos pomo ei huomaa.

Eilen en istahtanut.
Kotiin kävellessä lenkkarit kiristivät jaloissa.
Puoli seitsemältä illalla pohdin,
lähteäkö vielä ulkoilemaan vai vaihtaako unipuku päälle.
Jälkimmäinen vei voiton.

Iltaurakkana kudoin villasukat valmiiksi
ja luin kirjan loppuun.
Annakaisa Iivari; juhannus italialaiseen tapaan.
Oli sellainen kepeä, ohimennen luettava, ei tarvitse hankkia omaan kirjahyllyyn.

 
PYSTYRAITA-SUKAT
LANKA: Novita; Nalle (oranssi) sekä raidoitukseen kahta eri jämäkerää
PUIKOT: nro3

Pysytraitasukat on yksi lempparimallini.
Pitkästä aikaa tuli tehtyä.
Luulen jotta nämä sukat lähtevät heti tänään partioretkelle.

keskiviikkona, marraskuuta 06, 2013

tavallinen keskiviikko

Välillä pitää miettiä mitenkä päivänsä kuluttaa.
Sitä kun on vaan kotona oleilemassa kun ei töissä käy. 
Vai mitenkä se asia pitää ajatella?

Tänään oli kerhoaamu.
Vartin yli kahdeksan lähdin kerholaisen kanssa kävelemään.
Matka sujui reippaasti rupatellessa.
Mietittiin mitenkä ruoho tarvii sadetta ja kukat aurinkoa.

Kun saavuimme perille kerhoon,
neiti tarrautui jalkaani kiinni.
Sellaista ollut liikkeellä viimeviikkoina.
Itkuttikin vähän,
mutta äiti lähti kylmän rauhallisesti jatkamaan matkaansa.
(=päättäväisesti mutta samalla miettien, oliko nyt liian julma vai ei)

Menin avaamaan kirpputorin ovia ja lajittelin tavaroita kerhon ajan.
Alitajuisesti odotin koska kerhotäti soittaa perään,
niin ei käynyt.

Kivaahan siellä kerhossa oli ollut.
Toimin siis oikein.

Käveltiin kotiin.
Eteisessä hiekkakasa hohti auringossa jotenka aloitin imuroinnista.
Käynnistin tiskikoneen ja kävin kellarissa virittämässä pyykkikoneen.
Tietokoneenkin avasin.

Sytytin puuhellaan tulet ja valmistin ruuan.
Samassa lämmössä paistui vuokaleipä ja aikuisille kaalilaatikko.
(lapset eivät ymmärrä hyvän päälle)
Ensimmäinen koululaiskaksikko kotiutui
ja tunnin kuluttua toinen pari.

Koneiden päivitystä ja kuulumisten vaihtoa.
Pyykkien viikkausta, kaappeihin järjestelyä.

Iltapäiväkolmelta kaipasin kahvia ja mietin,
olisiko kovinkin laiskaa kutoa puolituntia.

Esikoisen villasukat etenivät.
Jalkapalloilija lähti harkkoihinsa ja tytöt hevostelemaan.

Isi tuli töistä.
Tyhjensin tuhkat pönttöuuneista, isäntä lämmitti saunan.

Nyt on saunottu ja pesue iltaruokittu.

Istun koneen äärellä ja ajattelen jatkavani kutomista.
Kutimien jälkeen on kirjan vuoro.
Muutama luku ja sitten nukkumatti kutsuu.

Voisin väittää ettei tämä pelkkää laiskottelua ole.
Ihailen heitä jotka hoitavat isot pesueet, käyvät töissä ja ehtivät vielä harrastamaankin.
Kaikki tapahtuu niin ettei mikään kärsi.

Me mennään nyt näin.
Tuntuu parhaalta meille.
Tällä hetkellä.

 Pienemmän heppatytön lapaset.
Jämäkeränen Novitan 7veljestä.

maanantaina, marraskuuta 04, 2013

yläkerran museo



Meidän yläkerrassa on tarjolla virkeää kulttuuriantia.
Tällä kertaa poikien ylläpitämä museo.
Avoinna ainakin tiistaihin saakka.

Harvinainen museo kun ei peritty edes sisäänpääsymaksua,
ainoastaan toivottiin merkintää vieraskirjaan.

Toisinaan on teatteriesityksiä,
alkusyksystä oli ekaluokkalaisen kivikokoelma esillä.

sunnuntaina, marraskuuta 03, 2013

ihan marraskuussa


Marraskuussa on ihan oma värinsä.
Luonto näyttää pysähtyneeltä,
odottavalta.
Väriloisto on tarjoiltu,
odotellaan lunta.

Vietimme viikonlopun voimia keräten.
Sellaisia meille ovat päivät metsässä.
Yhdessäoloa.
Vähän hitaammin, luonnonläheisesti.

Vaunulla luin loppuun kirjan,
jonka lainasin kirjastosta nimen perusteella.
Galtbystä länteen.
Mehän matkasimme kesällä viimeksi,
Galtbystä Kökariin.

Kirjan on kirjoittanut Leena Parkkinen.
Hän ennestään täysin tuntematon kirjailija minulle,
teki kyllä vaikutuksen. 

Tykkäsin kirjoittajan tyylistä kuvailla asioita ja tapahtumia.
Sujuvasti liukui sota-ajasta, saaristosta, Turun kautta Tampereelle 2000-luvulle.
Itketti ja nauratti.

Tarina oli koskettava ja paljon ajatuksia herättävä.
Jos olisin koululainen,
tutkisin kirjaa syvemmin.
Se antaa runsaasti pohdittavaa rivien ulkopuoleltakin.
Loistavaa kirjaesitelmä-ainesta.