maanantaina, syyskuuta 30, 2013

syystonttu


Syyskuu alkaa olla purkissa tämän vuoden osalta.
Aamu oli hyinen
ja ilta tuli aikaisemmin kuin viikko sitten. 

Minulta on kyselty;
mahtaako Hermanni taas tulla tänä vuonna?

Eihän tuo pikkutonttunen voi olla tulematta.
Kuvassa poseeraa Kreetan lämmössä,
vuosi sitten.

Meillä on joulusta alettu jo puhumaan.
En minä mutta lapset,
tietenkin.
 
Mieltäni lämmittää kovasti kun pohdinnat ovat olleet;
mitähän minä antaisin joululahjaksi?
Eikä vain mystisiä listauksia omista toiveista.

Isoin kaksikko on aloittanut valmistelut.
Kutoen ja nikkaroiden.
Ollaan juteltu jotta itsetehdyt lahjat ovat erityisen arvokkaita.
Ja kukkarokin kiittää.

Nyt olisi oikeasti sopiva aika aloittaa tonttuprojektit,
kiirus niitten kanssa aina vaan tulee.

sunnuntaina, syyskuuta 29, 2013

satopäivä

Aamu alkoi sämpylä inspiraatiolla.
Ja sitten jatkui enkelikirkolla.

Loppupäivä olikin keinutuolille ja kutimille pyhitetty.
Korjasin satoa.


Testi-lapaset isolle heppatytölle.
Minä en ymmärrä hepoista mitään,
mutta olen kuullut jotta tämän malliset hanskat olisivat toimivat.

LANKA: 7veljestä jämälanka-arkistosta


Toinen pitkistä sukistani valmistui.
Ja erityisen suurta iloa tuotti kultaisen huivin valmistuminen.
Vai pitäisikö paljastaa jotta luovutin.

Annoin itselleni luvan;
reunapitsi saa olla siansaksaa.
Kerran sen purin ja aloitin uudelleen.
Ei se vieläkään mene niinkuin ohjeessa.

En minäkään ole kriteerien mukainen,
vähän epäkesko huivi pukee siis paremmin.

Huivia pitäisi varmaan venytellä ja vanutella,
muotoon.
Taidan senkin jättää.

Huivi vaan kaulaan ja olo on lähes kuninkaallinen.
Kultaisessa kimalluksessa.


 
 OHJE: kauneimmat käsityöt; kolmiohuivi
(ja lehden nro epäselvä, ohje kopioitu...mutta -13 kevät?)
LANKA: SMC miracle (88%puuvilla,12%polyester)
PUIKOT: 5mm pyöröt

lauantaina, syyskuuta 28, 2013

lintutornilla




Koululaiset urheilivat lauantai-koulussa.
Kauniin ilman saivatkin.

Kuopuksen kanssa kotona.
Kyselin imurointilenkin jälkeen josko lähtisimme ulkoilemaan.
Vaikka padolle katsomaan näkyisikö lintuja.

Pieni oli heti valmis,
mutta ehdotti lintutornia.

Pyöräilimme lauantairetkelle.
Kipusimme torniin ja ihastelimme maisemia.
Lintuja ei näkynyt,
mutta syksyä kyllä.

Eihän retki ole mitään ilman eväitä,
ne söimme jälkitoimituksena kotona.
Mehua ja muumikeksejä.

Ensikerralla voisimme ottaa teltankin mukaan,
tuumasi retkikaverini.

perjantaina, syyskuuta 27, 2013

kuinka monta majaa on liikaa?


 

Lähdin ulos ilman raportointia.
Aurinkoa katsomaan.
Ovi kävi neljästi jälkeeni.

Olivat ihmetelleet missä olen.
Huomasivat ettei ulkona sadakaan.

Tallusteltiin pitkin pihamaata.
Tyhjennettiin tomaattiruukut.
Kuoputettiin kasvimaita.
Haravoitiin.

Sitten ilmestyi sateenkaari
ja hassu sade.  

Majoja ei ole koskaan liikaa.

torstaina, syyskuuta 26, 2013

jääpallot


Eilen pomppi jääpalloja.
Yöpakkasetkin ovat saapuneet.
Hytisee tottumattomuutta.

Heti kun aurinko panttaa läsnäoloaan,
käperrytään.
Valmistaudutaan selviytymään.

Syksy antaa luvan olla.
Vähän alavireinen,
melankolinen.

Antaa luvan sulkea verhot aikaisin.
Laskea tehokkuutta.

Surullisuus tuli tänäänkin.
Luin jäähyväisistä.

Toinen ehti miettiä kaiken valmiiksi,
toinen ei laisinkaan.

En tiedä kumpi on parempi.

tiistaina, syyskuuta 24, 2013

odottelijat




Trikookudepalloja odottelee,
inspiraatiota.
Langat puikkoja.

Pari valmista työtä odotellut päiväkirjausta.

Veskin matto.
Luonnossa paljon järkevämmän näköinen.
Toimii.

Ja isännän rikkinäisen autonpenkin tuunasin jo joskus keväällä.
Trikookuteesta on moneksi;
virkaten ja kutoen.

maanantaina, syyskuuta 23, 2013

siirtolainen




Tuo vihreä pitkä.
Muutti muutaman talon päästä.
Asunut joskus muinoin isommankin firman pääkonttorilla.

Sai meiltä uuden kodin.
Uuden ruukun,
uutta multaa.
Ja jykevän tuen.
Pätkä heinäseivästä.

Katsotaan kuinka kauan viihtyy.
Olen aika taitava kukkien kanssa.

Ja tänään tapahtui muutakin.
Keittiössä jo syksyn toisen kerran,
olohuoneessa ensimmäisen. 
Lämmityskausi taitaa olla alkamassa.

ps.oranssit kansiot kirjahyllyn päällä ovat väliaikaisia,
ottaa niin silmään
valkoisia odotellaan

lauantaina, syyskuuta 21, 2013

ensiapu




Syksy tuoksuu.
Näkyy.
Ja vähän jo tuntuu.

Ehkä enemmän sitten kun kaipaa sormikkaita käteensä.
Lapset eivät muista vielä takkiakaan.

Minut syksy ja surumielisyys saa kaipaamaan.

Juuri tänään tahtoisin olla tuntureilla.
En ole siellä koskaan syksyisin ollutkaan. 

Ensiapuna ajelin mökille.
Jäädähän sinne olisi tehnyt mieli.

Palasin kotiin.
Ajattelin sytyttää kynttilöitä,
kutoa
ja lukea kirjaa.

torstaina, syyskuuta 19, 2013

kaik yhes kasas



Kun on jalassa uudet räsymattosukat
ja sängyllä melkein koko perhe.
On onnellinen.

Tämä on se päivän kiitollisuuden aihe.

Taivaalla taas yksi tähti lisää.

sunnuntaina, syyskuuta 15, 2013

koko kirjo


Lämminhenkinen viikonloppu kohta takanapäin.
Yhdessäoloa.

Surumielisyys saapui iltapäivällä.

Minut hän sai nauramaan,
sai pyyhkimään liikutuksen kyyneleitä.
Sitten en enää tavannutkaan.
Kaunis muisto.   

Väärä järjestys.
Niinkuin lähes satavuotias totesi kohtaamastaan surusta.

Suru ei ole minun.
Suru vaan on niin suuri, jotta se vyöryy ohitse lähipiirinkin.  

Voimia.

perjantaina, syyskuuta 13, 2013

nuottiviivasto







Koululaiset hyppäsivät bussiin.
Pienin jäi kokemaan vääryyttä kotiin jäämisestä.

Kävimme pienellä kävelyretkellä järven rannassa.
Kotona keräsimme omppuja ja keitimme hilloa.
Vähiin käy ennenkuin loppuvat.

Pulut täyttivät nuottiviivaston.
 
 

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2013

voimahetki









Iltapäivähetki kotipihalla.
Sateisen aamun jälkeen valo ja lämpö.

Neljä tahtoi tivoliin,
yksi tahtoi leipoa.
Osaa yllättää.

Kaurakeksejä.

Pihalla söimme jättimäisen omenan puoliksi,
maukkain ikinä.
Pelasimme sulkapalloa ja huidoimme pieniä mustia itikoita.

Valo innoitti kameran hakuun.
Vihreä oli niin vihreää,
keltainen keltaista ja punainen punaista.

Minun itsekkäät kämmekkäät ovat lilat.

maanantaina, syyskuuta 09, 2013

rankkasateessa





Alkuillasta hämärtyi.
Tummia pilviä ja syksyn tuulahdus.
Sytytin kynttilät.

Minulle kynttilänvalo on yhtäkuin syksy ja talvi.
Kevättä kohden unohtuu täysin.

Meidän miespuoliset lähtivät kylille sirkushuveihin.
Kolmannen kerran parin kuukauden sisään,
saivat rankkasateen niskaansa. 
Oli heillä sentään sadetakit mukanaan tällä kertaa.

Minä kevenin hyvän asian puolesta.
Suosittelen.

sunnuntaina, syyskuuta 08, 2013

usvasta aurinkoon






Usvainen aamu,
helteinen päivä.

Parturoitu aita ja itsekäs kämmekäs.

Kuopuksen keräämiä syksyn merkkejä.

Asuttiin ulkona,
syötiinkin ulkona.
Melkoista hemmoittelua.

Omenapuut alkavat kohta olla tyhjiä.
Niiden pieni sato kerätty suoraan vatsalaukkuihin.
Kirpeimmästä aion kerätä hillokattilaan.

Päärynäpuukin kantaa satoa,
kovin pientä ja kittanaa verraten viime kesään.
Kuivuus,
veikkaisin.