tiistaina, heinäkuuta 19, 2016

lähimaisemia











Tämä kesä taas kiirehtii eteenpäin.
Ei meinaa pysyä kyydissä.
Ollaan oltu kovasti arjessa kiinni.
Opeteltu löytämään siitä kesäfiilistä.

Viikonloppuna jatkettiin rippijuhlien teemassa,
kummitytön vuoro.
Meidän pienet tytöt, pikkuserkukset, ovat jo nuoria naisia.

Kotona kaikki vihertää,
punastuu ja tummuu.
Maistuu tuoreelle. 

Kesää on lapset,
jotka hajautuvat tai kertaantuvat.
Yksi lähti kummitädilleen,
toinen pakkasi leiririnkan.
Leikkimökkiin kömpi toista yötään viettämään yksi neiti,
telttaan poikanen kaverinsa kanssa.

Jos huomenna sinne metsään,
odotan kovasti.

maanantaina, heinäkuuta 11, 2016

kuinka sydän kiittäisi






Eilen juhlimme esikoistamme,
rippilasta.
Aamu alkoi sumuisena, tihkusateisena.
Kirkonmenojen aikaan aurinko alkoi paistamaan alttarille,
tuli mukaan juhlimaan.

Vietimme lämminhenkisen juhlapäivän lähimpien kanssa.

Apuna päivässä oli serkkuni,
kiitos hänelle juhlapöydän antimista.
Saimme itse keskittyä siihen tärkeimpään.
(ja vältyin leipomisen aiheuttamilta epävarmuustekijöiltä 
-minulla on sellaisiin taipumus )

"kuinka sydän kiittäisi,
mikä sana riittäisi..."

 

sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2016

kesäilta






Eilen ajelimme lapsia hakemaan.
Jäimme vielä yön ylitse leireilemään aikuisetkin.

Auringonlaskut ja -nousut,
niiden tuijottamisesta ei saa tarpeekseen.
Kuviakaan ei voi olla liikaa. 

Tänään kotiuduimme.
Saimme mukaamme yhden kesämiehen,
serkkupojan.
Lapsiluku on siis vakio,
 esikoinen on rippileirillä vielä muutaman yön.