sunnuntaina, toukokuuta 29, 2016

muuttoja





Tänään muutti ensimmäiset asukkaat uuteen lasimajaan.
Lasimaja sai katon ja väliaikaiset päätykolmiot.
Maalia vielä tahtoisi.

Lasimaja on sellainen minun kokoiseni kasvihuone.
Luulisi ettei alkaisi ahdistamaan,
tuottaisi iloa läpi vuoden.
Ehkä satoakin näin kesällä.

Pihapuuhissa meni iso siivu päivästä,
tuntui mukavalta.

Illalla pikkkuneiti bongasi parvekkeella valokuvatessaan linnunmunan.
Talomme päätyihin ovat saapuneet kesäasukkaat,
tervapääskyt.
Nyt on vain muna tainnut pudota pesästä.

perjantaina, toukokuuta 27, 2016

aikakausi

Eskari loppu,
kouluun tuli hoppu.

Isoja askeleita eteenpäin,
kohti uusia seikkailuja.

Vanhemmat ihmeissään.
Taas yksi aikakausi takanapäin,
eskariaikakausi.

Syksyllä meillä on viisi koululaista.
Kaksi yläkoululaista,
kolme alakoululaista.

Onneksi välissä on kesä.
Ehdimme sopeutua.



 

lauantaina, toukokuuta 14, 2016

vihreä









Tämä lauantai voisi olla vihreä.
Kevätsateen jäljiltä luonto on raikas
ja täynnä vihreän erisävyjä.
Kaunista.

sunnuntaina, toukokuuta 08, 2016

pitkä viikonloppu










 

Loppusuoralla on ihmeellinen pitkä viikonloppu.
Toukokuu ja helle,
kummallinen yhdistelmä.
Toivottu ja kaivattu.

Pitkästä aikaa metsässä.
Vaunulla.
Ihan pihalla.

Talviturkkikin lähti.
Minultakin.

Tänään viikonloppu huipentui äitienpäivään.
Viidestoista omalla kohdallani.

Esikoisen kanssa lakattiin kynnet,
löydettiin omalta kylältä rippimekko.

Kakkonen lainasi mummolta vaatteita risukon läpikävelemiseen,
löysi joenvarrelta kadonneen rantapallonsa.
(sen jonka taivaantuuli vei mennessään viimekesänä)
 
Kolmonen halasi joka käänteessä,
viimeisteltiin yhdessä puuheppaansa harjan&hännän verran.
 
Nelosen kanssa päntättiin kymmentä käskyä,
juteltiin uskon asioista -koe aamulla.
Halejakin sain, nuhanenältä. 
 
Vitonen löysi kanavatyönsä pitkästä aikaa.
Äänellään piti tänään huolta siitä ettei kuopuksena joudu muiden jalkoihin. 

Jokainen aarre ihan omanlaisensa,
Rakas.

maanantaina, toukokuuta 02, 2016

tärkeä


Olin vappuaattona juhlimassa ystävän synttäreitä.
Paikalla oli seitsemän naista,
toisillemme enemmän tai vähemmän tuttuja.
Yhdistävä tekijä Hän.

Aloitimme puoliltapäivin runsaan herkkupöydän ääreltä.
Paransimme maailmaa,
rupattelimme.

Ystävä oli valitettavasti flunssan kourissa,
hänen osallistumisensa oli vähäisempää kuin oli suunniteltu.

Meille oli langennut etukäteen tehtävä.
Laadimme kysymyksiä joihinka sankari vastaisi.
Kysymykset jäivät odottamaan parempaa päivää,
päivää jolloinka jaksaisi paremmin.

Ystävä,
jolleka osui lottovoitoksi als.
Pelistä on pois kädet, lähes kokonaan jalat.
Hengittämiseen tarvitsee aika-ajoin apua, puhetta vielä pystyy tuottamaan.

Huumori on tallella.
Elämänilo, positiivisuus.
Mitä muuta voisi?

Katkeroitua ja kaunautua.
 Se ei ole hänen juttunsa. 

Ollaan niin isojen asioiden äärellä,
sellaisten mille kukaan ei mahda mitään.
Ei edes kaikkitietävä lääketiede.

Ne kysymykset.
Niiden vastaukset on tarkoitettu aikaan jolloinka raja on tullut vastaan.