maanantaina, lokakuuta 31, 2011

lokakuun viimeinen maanantai

Heräsin valoisaan aamuun,
kellojen siirtämisen positiivisuudelta haiskahtava puoli.
Duudsonit hyökkäsivät toimitukseen,
päivän ensimmäinen uutinen.

Keitin neljän viljan puuroa,
oli kuulemma erityisen hyvää sellaista.
Päälle vattuja.

Voitelin hapankorpun ja sokeroin letun,
kerholaisen herkkueväät.

Aikataulutetut lähtivät,
me kodittaret jäimme puuhailemaan.


Luikertelin sänkyjen alla.
Bakugan-palloja, playmobil-hahmoja, junarataa, barbiee ,bratzii, unisukkaa, pikkueläintä ja tammenterhoja. 
Pölyä.


Lajittelin puhtaita vaatteita komeroihin.
Päivitin koneita.
Kerholaisen hakua ja ruuanlaittoa.


Vahingossa alkanut keräilyharrastukseni loikkasi tänään eteenpäin.
Sain monta kymmentä puuttunutta lehteä arkistooni.
Kiitos.

Tänään.
Kohta kaksivuotiaamme kuulosti kovin päättäväiseltä,
tartuin tilaisuuteen.
Pujottelin rautalankaan unitutit.
Kävin ripustamassa ne lintulaudan viereen, puunoksaan roikkumaan.
Saavat mussutella,
meidän vauva "ei tarvi enää"
(kaksi on vielä salakaapissa, jos vanhemmat tarvitsevat)

Päivä alkaa olla pulkassa.
Huomenna on jo tiistai ja hengettäriltä ei hommat lopu.
Joskus meitä oli täällä kaksi ja silloinkin riitti ahkeroitavaa,
tai siltä se silloin tuntui.
Nyt lähinnä huvittaa.

sunnuntaina, lokakuuta 30, 2011

kiireettömyydestä

Joillekin riittää kesäloma kerran vuodessa,
ehkä talvella viikko.
Muuten on voimia juosta,
juosta välillä ymmärtämättä minkä vuoksi.

Minulle se ei riitä,
ei meillekään.
Tarvitsemme leppoisia lauantai-iltoja,
kiireettömiä pyhäpäiviä.
Hidasta heräämistä ja hassuja aikatauluja.


Tänään olemme haravoineet.
Olemme keränneet pihalle huiskuuntuneita tavaroita talteen.
Kuulen naapurista huokauksen,
vihdoinkin nuokin saivat ahkeroitua.
Loput kerätään keväällä,
sopii se niinkin.

perjantaina, lokakuuta 28, 2011

syksyistä satoa


Sukat toiveiden mukaisesti, tai nojoo... lanka valittu jo olemassa olleiden joukosta.
Novitan tuore sukkalehti; Ryppyvarsisukat ohje U
Lanka: Gjestal; Nagano (100%villa)
Puikot: 3½
Kulutus: 100g +tumma sininen (koko 34)

Unisukkasina toimivat.
Mieluiset ovat ja takuuna annettu jalkaterien uusiminen josko pelkkä villaa sisältävä lanka tahtoo reikiintyä käytössä.
Unissakävelyyn ei onneksi ole taipumusta.
Tässä taannoinen uhvo-huppari.
Lila lanka Novitan Oklaholma (100%puuvilla) ja vihreä SvartaFåret; Tilda (50%puuvilla, 50%akryyli)
Kuten luvannut olen,
korjaamoon lähtee.
Heti kun inspiraatio löytyy.
Eskarilaisen Novita; Marjaretki (Lakka) sormikkaat.
Kuvassa jo käytössä pyörineet.
Mä sitten tykkään värijujuista.
Ja näissä sai taas kivasti hassuja sormia automaattisesti.
Itseellinen liivi
Malli: teetee-arkisto
Lanka: SandnesGarn; Easy (100%villa)
Puikot: 8
Kulutus: 450g +pätkä vyöhön.


Tämän historia on sellainen jotta sain palkaksi siskoltani kassillisen lankaa ja ohjeen.
Tämä tapahtui kevättalvella.
Sitten tuli kesä ja villaliivit katosi mielestä.
Ihana löytö lankakorista.
Tykkään kovasti,
lämmin ja pehmoinen.


Koitan saada kuvan liivistä ihan käytössä.


Puro-kämmekkäät vanhenevalle Ystävälle lahjaksi.
Malli muotoutui kutoessa.
Kämmekkäiden toinen puoli 2n2o neulosta.
Hassut mutta takuulla lämpimät.

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

tuoreet muistelmat metsäviikosta

Jotta leiri saatiin kasaan, oli suoritettava parsinta hommia.
Loistavaa karhunlankaa löytyi vanhan Tikkakosken tarvikelaatikosta.

Välillä järvi näytti kovinkin syksyisen alakuloiselta.

Koko miljöön kattava yövalaistus, xl öljylamppu.
Rohkeat saunavilvoittelijat,
minä en uskaltanut. Kolme vekaraa pulahteli koko viikon.

Temppelini aarteineen



Sopu sijaa antaa enkä edes valehtele.
Sonninkivellä. Sonneja emme tavanneet. Väistelimme metsälehmien läjiä ja yön hämäryydessä kuulimme kummitusmaiset am-muuuuu... huhuilut.

Jännitystä parhaimmillaan.
Joutsenperhe aavisti saderyöpyn,
minäkin näin pilvet ja huomasin auringon katoavan.
Äänekkäästi nousivat ilmaan kuivan sään aikaan.

Vastarannan väriloistoa.
Taulua ei väsynyt katsomaan.

Metsäytyneiden lasten sauna.
Kylästä löytyy myös syyskynnetty pelto,
tavaravarasto, puuvarasto, silta, palokunnan laskeutumistanko, navetta.
Itse päärakennus aiheutti ajoittain eripuraa.
Rakennetaanko yhteinen vaiko viisi erillistä.
Pakolliset suppilot ja naavat.
Naavat tosin jäivät oksille keikkumaan,
sienet odottavat pataa.

Viimeinen kuva kertokoot jotta ollaan jo kotona.
Aamusta arki alkaa.

Seuraava viikko doubataan yskivää korvavaivaista kuopusta.
Totutellaan eloon väljillä vesillä.
Sähkökatkaisimiin ja kanisteroimattomaan veteeen.
Kannetaan puita pönttöuuneihin ja kammataan hiukset joka päivä.

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2011

keskellä viikkoa

Aamulla alakertaan saapuessani odotti lämpömittarissa syksyn ensimmäiset pakkasasteemme.
Miinus yksi piste kaksi. 
Ei paljoa, mutta riittävästi.
Niin paljon jotta auton laseista ei meinannut saada eilistä tihkusadetta irti.


Sulatettujen silmänreikien kera suunnistimme kerholle.
Rokkitukalla oli valokuvaus.


Muikku huudahdusten jälkeen palasimme kotiin lämmityspuuhiin, ruuanlaittoon, sormikaskutimen pariin, leikkimään.



Iltapäivällä suoritin rästihomman nimeltään kesäisten pelargonioiden sisähuolto.
Ajattelin testata viherpeukkuani ja istutin parvekelaatikoissa loistaneet kukat saviruukkuihin. 
Jos vaikka onnistuisin pitämään kukat elossa talven ylitse? 


Pihalla puuhatessani bongasin muutamia maahanpudonneita lehtiä ja hevosaitauksen.
Perjantaina on kuulemma kisat,
uusi villitys.
Veikeä sellainen,
äidin mielestä.


Ilta
Täysikuu ja kirpeä kävelylenkki.
Sisällä lämpimässä pulpetti löysi paikkansa.
Sellainen mistä haaveiltu,
toisen turhake, meille tervetullut.
Tuossa vieressäni kertoo tarinaansa.


sunnuntaina, lokakuuta 09, 2011

sanaleikkiä

Rakastan sanaleikkejä,
jäin niihin kiinni lukiossa.
Hassu huomio,
jotain suurta, sieltä instituutiosta.

Pelottava opettaja.
Näin etukäteen kerrottiin.
Pilke silmäkulmassa,
huumorilla ja suurella ammattitaidolla.
Senkin huomaan vasta vuosien päästä.

Hän hymyilee tuolla jossain,
ylhäällä.
Pyytää toistamaan vokaalit katkeamattomana venytyksenä....

Kiitos kiinnityksestä sanaleikkiin,
ihailemalleni sanataiturille 

Meri pelottaa ja saa minut kaipaamaan. Se saa minut haaveilemaan.
Lämmin meri jossain kaukana, turkoosina ja kutsuvana. 
Tai syksyiset tyrskyt lähellä. Lohduton pimeys, pohjattomuus. Surumielisyys ja samaan aikaan suuri voimallisuus.
Meri on ollut läsnä yhdessä elämäni suurimmassa tapahtumassa tai useammassakin jos puhutaan Meristä.


Huomenna aion kävellä kampaajalle. Kymmenes kymmenettä kello kymmenen. Toivottavasti en unohda.
Aion piristää päätäni ulkoisesti. Väriä ja saksimista.
Jotain helppoa ja piristävää nopeisiin aamuihin. 
Ei punaista tällä kertaa.

Unet seuraavat minua syklein.
Olen pienellä aikaa itkenyt vierasta naista, joka lainasi saappaitanikin. Oli muuttanut meille, uudeksi naiseksi. 
Paremmaksi.
Vastapainoksi kohtasin aika komean otuksen itsekin, muutama yö myöhemmin.
Unessa tein valinnan ja löysin silmät avattuani saman otuksen vierestäni.
Tulkitsin uneni halipulaksi,
se korjattu.


Olenkohan ennen puhunut miehistä otuksina?
Olkoot sellaisia tällä kertaa.

En luopuisi..
Olen luopumista usein miettinyt. Mikä olisi se tavara, tekeminen minkä jättäminen tuntuisi kovimmalta.
Se yksinkertaisempi elämä,
keskellä ei mitään. 
Pärjäisin ilman tavaravuoria, mutta tästä sylissäni lämmittävästä kojeesta en enää luopuisi.
Olen toki joutunut luopumaan jo useammastakin, onneksi uusia löytyy.
En enää osaisi luopua netin pohjattomasta maailmasta.
Pidän kädessäni naruvyyhtiä,
sieltä vedän luokseni aina haluamani. Kaukaiset läheiset ovat yhtäkkiä ihan lähellä, kiitos ihmeellisen nettimaailman.

Silmät nauroivat. Ne vangitsivat ensikatseellaan. 
Se oli marraskuu, kohta seitsemäntoista vuotta sitten. Niitä silmiä ja upottavia hymykuoppia en unohda koskaan.
Olen ne monistanut viisinkertaisiksi.  

lauantaina, lokakuuta 08, 2011

hyvä työpäivä

Minulla oli tänään työpäivä,
kellarissa.
Jätin kolme lasta yläkertaan,
kaksi lähti isin kanssa toiselle työpaikalle.

Avasin oven,
kannoin kyltin tienreunaan.
Radio päälle, valoja.
Tavaroiden järjestelyä,
pölyrätin huiskuttelua.
Asiakkaiden palvelua.

Väkeä kävi tasaiseen tahtiin
ja lapanenkin valmistui.

Lapset yläkerrassa leikkivät,
keittivät ruuaksi makaronia.
Tulivat pihalle syystuuliin.

Oli  hyvä työpäivä.
Paljon positiivisia kohtaamisia,
löytämisiä.
Moni tarpeeton tavara poistui kellarista tarpeellisena.

Samanhenkisten ihmisten kanssa ei jutut koskaan lopu kesken.
Ne rönsyilevät ja lupaavat palata takaisin.
Hyvä työpäivä ei aina kilise,
se tuntuu sydämessä.

perjantaina, lokakuuta 07, 2011

iltainen värishow



Pienin söi iltapalaa keittiössä.
Havahduin ajatuksistani jotta kuka sytytti valon,
pihalle.
Oli jo ehtinyt iltainen hämäryys tulla ja yhtäkkiä jotain aivan muuta.

Tässä jotain sinnepäin,
miltä luonto näytti.

Oranssia ulko-ovelta kuvattuna,
synkkiä pilviä toiseen suuntaan kuvattuna.
Sateenkaari täytenä kaarena.
Ja parvekkeelta punainen meri.

Uskomaton näytelmä.

pipon kääntäjä

Isompi poikanen jätti pipotilauksen.
Pipossa pitäisi olla tällainen kuva.
Se liittyy lukittuun arkkuun, 
salamajoihin ja ties mihinkä.
Salainen kuva.


Aloin tekemään mustalla Novitan TicoTico-langalla, mitä olen ostanut kaveriksi värikkäille langoille. (Muoniosta, tärkeä tarkennus)
3½ pyöröillä / 100s
Kovin ohukaista talvikäyttöön.
Ja siitä se lähti ajatus,
kääntöpiposta.


Kaveriksi valitsin salaisiin puuhiin sopivan värin.
Regia Desing Line; Jazz Color.


Nyt on pipossa paksuutta ja enemmän jujua.
Kävi illalla testaamassa puistossa.
"tää on äiti tosi hyvä kun voi vaihtaa väriä"


Tästä pipoprojektista seurasi se perinteinen,
mä haluun kanssa tuollaisen minkä voi kääntää.....


Ja sitten oma piponi.
Tämän pipon tarina lähti ajatuksesta Bad Hair Day.
Jotain kevyttä päähän kun on liian kiirus kammata.
Sukellus jämälankakoriin ja sieltähän juuri SE lanka löytyi. Huivi valmistunut aikanaan ja vielä jäänytkin.


LANKA: TeeTee Aurea (50% alpakka 50% silkki)
MALLI: moda 5/11 ohjenro 18
PUIKOT: 3½pyöröt ja sukkapuikot
KULUTUS: 58g




Pirkko-myrsky kävi kylässä ja muisti rispaantuneita nojatuolejamme,
kiitos Äiti <3

maanantaina, lokakuuta 03, 2011

punajuuri ja baskeri

Esikoisen pipo on ristitty punajuureksi,
kuopuksella taitaa olla pelkkä baskeri.
Tai sitten se on unimyssy.
Myssy oli koekäytössä heti vuorokauden ympäri.



Lankayhteenveto
LANKA: Regia desing line; jazz color (75%villa,25%polyamidi)
PUIKOT: 3½ pyöröt, silmukoita 100s
MALLIT: esikoisella kavennuksia viivytellen, kohti hiippaa
            kuopuksella lisäten aina 150s saakka ja sitten kaventaen
KULUTUS: punajuuri-pipo nieli 45g ja baskeri 38g

sunnuntaina, lokakuuta 02, 2011

turmiollinen ensiapu

Aloin päivällä toimimaan vaiston viemänä.
Keräsin eteiseen tavaroita,
jotka ovat odottaneet vaunulle menoa.

Havahduin.
Pitäähän ne käydä viemässä oikeaan osoitteeseen,
muuten ei mahdu kulkemaan.

Ajelulle siis.
Siellä se odotti.
Paikallaan nökötti.
Huokui loppukesän muistoja, hellehetkiä.
Vähän paljaana,
talvitelttaa vailla.

Kukaan ei kysellyt uimaan.
Pitkin pihaa juoksivat,
puihin kiipesivät.
Olivat vartissa kiinni miljöössä.

Ihan vähän vaan,
ihan pikkuinen lenkki.
Lenkkarit jalassa sammalmetsään.
Pari kourallista suppiloita.
Ensiapua metsäikävääni.

Eihän meitä sieltä pois olisi saanut.
Ei vielä -huusivat lapset.
Itse olin hiljaa ja huusin mielessäni vieläkin lujempaa.
Ja kuulin puoliskoni samoin tuntevan.

lauantaina, lokakuuta 01, 2011

lottopotti

Nyt se selvisi,
viisi miljoonaa tömähti.
Kahdelle onnelliselle.

Ovatkohan he jo valmiiksi onnellisia?
Vai muuttuvatko nyt onnellisiksi?

Kun on ajautunut miniimiin tulojensa kanssa,
pienempikin potti riittäisi.

Mitä ihmettä tekisin viidellä miljoonalla?
Miljoonakin olisi käsityksen ulkopuolella,
puolikin miljoonaa turhan paljon.

Satatuhatta riittäisi vapauteen mainiosti,
tuplaten toisi pelivaraa.

Lahjat suurenisi,
sen tekisin.

Hymyilen voitonriemuisesti viidenkymmenen sentin voitoilleni.
Pitäisi varmaan pelata enemmän
tai sitten otan jatkossakin varman päälle.
Ettei vaan tulisi sijoitusongelmia.

Lototonta elämää.

Tunnustus.
Huumaannuin minäkin ajatuksesta.
Rivillä se tulee jos on tullakseen.

Onnellinen olen valmiiksi.
Ohikiitävästi kettuuntunut.
Velkaantunut vähän.
Unen osalta enemmän.


ps.numerot tarkastamatta