perjantaina, joulukuuta 28, 2012

eilen ja tänään

 Kotoilun vastapainoksi olemme liikkuneet pienin askelin.
Eilen kierros kauppakeskuksessa.
Tärkein tehtävä oli löytää lahja kuusivuotiaalle.
Kauko-ohjattava auto,
josta jo illalla irtosi yksi rengas.

Minä tiiän mitä minä tahdon- pikkusisko tahtoi hevosen kyytiin,
vähän tylsä juttu kuusivuotiaasta.
Synttärin kunniaksi kuitenkin muutama kierros.

Esikoinen löysi kivoja t-paitoja.
Minä lähinnä kärsin.
Seurassa ei valittamista mutta saan näppylöitä kauppakeskuksissa.

Tänään kävimme valmistelemassa tulevaa.
Mökkitien auraus.
Olisin itkenyt jos olisi ollut itkupäivä.
Näin ensikerran metsättömän miljöön livenä.

Lapset mylläsivät lenkin majametsässään,
miltähän se näyttää lumien jälkeen.
Ehkä metsänomistajasta tämä oli järkevä siirto,
minulle ei ole vielä valjennut.
Paitsi ettei minusta olisi metsuriksi.


torstaina, joulukuuta 27, 2012

kästyörintamalta





 Pehmeitä tonttupaketteja.
Kuvan pipo valmistui aattoyönä.
Esikoisen kummitädille.
Samalla mallilla toteutettu pipoja aiemminkin.
Moda 5/2010
Malli: nro39 korvaläppämyssy
Lanka: Sirdar Indie (51%villa - 49% akryyli)

Sukat näyttävät vinksahtaneilta,
toivottavasti jalassa istuvat.
Minulla ei ole tapana sukkia prässäillä,
pitääkö niille niin tehdä?

Sukat on kudottu 2½ puikoilla.

Ja uusia on työnalla.
Oikeastaan ovat olleet jo pidemmän aikaa.
Kiltisti odottaneet vuoroaan.



keskiviikkona, joulukuuta 26, 2012

jouluhaikeus



Onhan se taas täällä,
jouluhaikeus.
Ei se joulu vielä mihinkään ole mennyt mutta aina se olo tulee.
 
Tänä jouluna on saatu aina vain lisää lunta ja
paukkuvaa pakkasta.
On ruokailtu yli.
 
Aattona saapui vieraaksemme Rakkaita.
Äiti, Iskä ja Pikkuveli.
 
Lahjoja saimme kilokaupalla,
tietenkin kun niin kilttejä olemme.
 
Itse ripustan lahjani korviin,
luon silmukoiksi puikoille.
Poraa reikiä seiniin ja rasvaan käteni.
Laitan herkut tarjolle lasikulhoon,
merkkaan kalenteriin hierojakäynnit.
Pakkaan pikkutavaroita esikoisen ompelemaan kangaspussiin.
Teen löytöjä kirjakaupassa.
 
Olemme oleilleet,
pyjamapäiväilleet.
 
Tänään leivoimme joulupullat,
ulkouduimme.
Joulukahvittelimme mummon ja isomummon seurassa.
 
Huomenna meillä on talossa synttärisankari,
eskarilainen täyttää kuusi vuotta.
Yhtä juhlaa siis välipäivätkin.

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2012

..sanaton on sydämeni kieli...

 Avaatko oven joulun tulla?
Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö ovesi visusti kiinni,
salvat oven päällä?
(Hannele Huovi)






lauantaina, joulukuuta 22, 2012

päivän lähempänä joulua

Aamu aloitettiin juhlimalla.

Päivällä piristyneempi lapsikatras lähti mummon mukaan.
Mummon kanssa on lapsilla omat jouluperinteensä. 

Lapseton iltapäivä tuli tarpeeseen.
Tonttu-urakka saatu hoidettua.

Isätontun kotiuduttua lähdimme ruokakauppaa tyhjentämään.
Eiköhän nyt pärjätä joulu ja sen ylitsekin.

Joulu on jo ovella.

 

perjantaina, joulukuuta 21, 2012

verhon takaa





Meillä on tämä viikko mennyt sairastupamaisesti.
Eskarilainen aloitti lentsuilun johonka tällä kertaa sisältynyt lämpöilyä, päänsärkyä, äänen käheyttä ja yskää.

Meni ohitsemme siis serkkupojan kastejuhla.

Ekaluokkalainen yöpukuillut kolme päivää,
huomenna koitetaan mennä tonttuilemaan koulun joulujuhlaan.

Kerholaisen joulujuhla meni lentsun vuoksi ohitse sekin.
Suruissaan oli vaikka ajattelin ettei niin osaa edes odottaa juhlaa.
Heräsi juhlien jälkeisenä aamuna ja ilmoitti,
"tänään on parempi olo, tänään voin mennä joulujuhlaan..."

Ei mitään suurempaa.
Ihan sopivaa hidasta eloa ja oloa näin joulun alla.

Salaisia käsitöitä,
joululevyjen kuuntelua.
Pientä jouluista siivoilua.
Tärkeimmät, puhdas sauna ja raikkaat vuoteet.

tiistaina, joulukuuta 18, 2012

taas aikaan joulupallojen

Ajattelin tänäkin jouluna lahjoa lasten koulu-, eskari- ja kerho-opeja joulupalloin.

Pari heistä saa jo toisen pallonsa.
Eihän se mitään haittaa, niin olen päättänyt.
 
Minulla itselläni ei ole vielä ensimmäistäkään.
  
Minulla on ihana joulupallokirja, joka näin sesongin ajan on lojunut näkösällä kokoajan. 
Kuopus tuli yksi päivä kyselemään mitenkä kirjan kannessa miehet kutovat? 
Eihän miehet voi kutoa.
 
Kirjan miehisyys tulee esille kirjan yhdessä kohdassa.
Siinä neuvotaan mitenkä kiinnityslenkki virkataan ja sitten neulotaan kiinni palloon.
 
Eiköhän se ole helpompaa jättää päättelylanka pitkäksi ja virkata siitä suoraan lenkki.
Niin minä ainakin teen.

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2012

joulukissa

Jouluinen kori on odotellut paikkaansa.
Tänään sai täydennystä.
Vanha jaksaa yllättää.

perjantaina, joulukuuta 14, 2012

lumitähtiä




Päivän parhaat hetket tänäänkin ulkoilmassa.
Lumi on puhtaanvalkoista, pumpulista ja niin kaunista.
Sitä alkaa olla jo melko paljonkin.
Saimme vieraita,
joidenka tapaamiseen kiire eniten purrut.
Parhaiden hetkien jaetulle ykköstilalle,
ehdottomasti.
Lasten ex-tempore leipomistuokio ei kalpene sekään.
Voitaikinasta taskuja, joidenka sisään oman sadon omppuhilloa.
Ja niitä piparkakkuja.
Nyt illalla.
Tunnen itseni uupuneeksi.
Enhän minä edes tee mitään.
Olen kotiäiti joka tänäänkin jätti oman aikansa käyttämättä.
Taidan varastoida sitä
tai sitten se on tässä ja nyt. 
Se aika.
Pelkään katoavani. 

keskiviikkona, joulukuuta 12, 2012

Hermanni

Hän on Hermanni.
Kuvassa nauttii etelän auringosta.

Hermanni alkoi ilmestymään luoksemme kuusi vuotta sitten.
Aluksi yksin, heti joulukuun alussa.

Myöhemmin hän on tuonut mukanaan hiirulaiset,
jotka ilmestyvät yksi kerrallaan.
Jouluaattona on kasassa kaikki 24.

Aina ei äiti jaksaisi,
mutta jaksaa kuitenkin.
Hän arvelee ettei Hermannin joulutarinat loputtomiin jatku.
Eihän sitä tietää voi.

Iltaisin naputtelee viestin,
valokuvaa kenties.
Ja sitten tulostin raksuttaa.

Pitää olla ovela.
Toimia riittävän myöhään mutta ei kuitenkaan unohtaa.

Toisinaan Hermanni yllättää pienin tuliaisin,
pääasiassa hassuin kuulumisin.
Hän kertoo päivän tapahtumista kuin olisi ollut läsnä,
aina salaisesti.

Tällä hetkellä Hermanni on piparkakkutaikinasta sekaisin.
Käy öisin nakertamassa paloja ja jankuttaa,
koska leivotaan, koska leivotaan.

Joulunaika on niin salaisuuksia täynnä.
Joulu on taika-aikaa.
 

maanantaina, joulukuuta 10, 2012

joulupuuhista

Eilen täällä.
Mummon tarjoama jouluretki,
vähän jo perinteinen.


Illalla napsittiin tonttukuvia,
ajatuksena joulukorteiksi.
Ei se valo riittänyt,
muutakuin heijastin esittelyyn.
Tänään päivänvalossa uusi yritys.
Nyt on jo tulostettukin.
Enää kuorien kirjoittaminen ja postitus.
Joulutervehdysten mukana lähtee koulu-, eskari- ja kerhokuvat kummeille.

Suoritettu siis.

Piparkakkutaikina on keitetty.
Nyt se on pihalla jäähyllä loppusilausta odottamassa. 

Kolme kudinta ja yksi virkkuu,
vielä ehtii valmistumaan parin viikon päähän.
Mulla paha tapa.
Kaupassa jätän tavaroita ostamatta ja kuvittelen ehtiväni tehdä vielä itse.
Tällä hetkellä ei paniikkia,
ei liian montaa projektia kuitenkaan.

Ihanaa jouluista puuhailua.

perjantaina, joulukuuta 07, 2012

meidän Itsenäisyyspäivä

Aamulla olisi ollut kiva vielä nukkua.
Tai ainakin köllötellä kiireettömästi.

Hyvin heräsi kun lähdimme kävelemään kirkolle.
Minä ja isot tytöt.

Tytöillä oli partiojuttuja.
Lupauksenantoa ja pienemmälle samalla se odotettu juttu,
partiohuivi.


Lunta tuiskutti.

Kirkon jälkeen kotoilimme koko rahan edestä.
Söimme juhlavasti ja oloilimme.

Leikkimistä, pelailua, ohjelmien katselua, lukemista, lumessa möyrimistä.
Minä kudoin.

Iltasella seurasimme linnanjuhlia läppäriltä.
Koko pesue sängyllämme loikoillen.
Bongasimme mitä toivoimmekin,
poikasen eskariopen.

Juhlat olivat meidän aikuisten mielestä erilaiset.
Niitä oli ilo seurata.
Ne olivat rennot ja hyväntuuliset.

Arkeen palattu päivän verran,
taas on perjantai.
Aika kivaa.

tiistaina, joulukuuta 04, 2012

joulukuun aurinkoa


Hohtavat hanget,
pakkanen
ja aurinko.

Olin ulkona auringonnousun aikaan
ja kävin iltakävelyllä jo pimeyden laskeuduttua.

Vietin päivän pääosin sisätiloissa.
Ei malttanut lopettaa järjestelypuuhia.
Senkki muutti makuuhuoneeseen olohuoneesta.
Olohuone on seuraava päivitettävä tila.
 
Joulua ripottelin lisää.
Verhoja.

Makuuhuoneemme alkaa olla nyt kalusteiden osaltakin valmis.
Päiväpeitto on rakas,
mutta se ei sovi värimaailmaan tällä hetkellä.
Hätäratkaisuna peitto on käännetty yksiväriselle nurjalle puolelle.

Illalla paistoimme pikaisesti piparkakkuja ja joulutorttuja.
Pikaisesti sikäli ettei yhden valmistaikinan kanssa kauaa nokka tuhise.
Viisi leipoo ja yksi paistaa. (ja polttaa poron jalkoja)

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2012

hyvää oloa

Tänään on ollut harvinaisen rauhallinen päivä.
Se lähti käyntiin aamupäivällä ilman lapsia.
He olivat yökylässä mummon luona.

Järjestelimme kotia.
Pikkuhiljaa alkaa yläkerta näyttämään toivotunlaiselta,
kuten oma huoneemmekin alakerrassa.

Lämmityspuuhissa on saanut häärätä.
Pakkaslukemat ylittävät ihan justiinsa kaksikymmentä.

Kynttilöiden loistetta,
vähän jo joululauluja.
Verannalle ilmestyi tonttuarmeija.
Vitriinikaappiin muutti Hermanni
ja kaksi hiirtä.
Lapset sisustivat heille kodin tuossa tuokiossa.
Ulkona ei voisi kauniimpaa olla.
Valkoista,
 narskuvat askeleet ja puraisut poskipäissä. 

Salainen sukkakudin etenee,
salainen huivi jo valmistui.
Sillä lahjottiin mummoa,
joka eilen vietti syntymäpäiväänsä.

Lämminhenkinen sunnuntai.



perjantaina, marraskuuta 30, 2012

sitä saa mitä tilaa

Nyt sitä on.
Aivan mahtavaa.

Yöllä tarkastin useamman kerran,
mitä pihalla lentää.
Peltikattoa testattiin.
Melkoinen myräkkä saapui riemuksemme.
Toi samalla lumipeitteen
ja ajatuksen joulusta.

Huomenna ajatuksista tekoihin.
Ainakin Hermanni saapuu,
sen aavistan.
Täällä odotetaan kovasti.
Jouluista taika-aikaa.



 
 

torstaina, marraskuuta 29, 2012

ansa laukussa

Valitsin jalkalampun.
Ehkä väliaikaisen.
Siinä oli vanha pistoke,
hän osti uuden.
Pudotin sen laukkuuni.

Kotona päätti ryhtyä hommiin.
Työnsi kätensä laukkuuni,
pärähti ruman sanan.
Lupasi olla koskematta toiste.

Bambupuikko kynnen alle,
kakspuolikas.
Salainen sukkakudin.

Lamppu näyttää nyt ihan kivalta.
Ulkona tuulee voimakkaasti.
Odotan lunta kuin lapsi.

Kaikki on vähän hujanhajan.
Kotona kirjaimellisesti.
Päässäkin.
Täälläkin.

 

maanantaina, marraskuuta 26, 2012

Boys

 Tuleva poikien huone.
Sieltä siirtyi nyt yksi neito oviaukon toiselle puolelle,
isosisko muutti jo muutama vuosi sitten.

Aikanaan huone maalattiin ajatuksella;
se on kirjaimellisesti lapsellinen.
Siellä on tyttömäisyyttä ja poikamaisuutta.
Valkoista neutralisoimassa.

Katto saa olla ennallaan.
Lattia on maalattu puulattia,
sille ei tehdä mitään.

Kun talon ostimme oli viistopuoli kylmävinttiä ja komeroa.
PorinMatin tilalla oli jykevä puuhella.
Yläkerrassa on aikanaan ollut isäntäväellä vuokralaisia.

Viimekesänä pihassamme pyörähti rouva,
joka kertoi yläkerrassamme asuneensa lapsena.
Tapaaminen jonka arvokkuuden tajusi vasta kun hän jatkoi matkaansa.
Olisi ollut niin kiva kuunnella lisää.

Hänen pikkuveljensä on syntynyt tässä huoneessa.

Nyt huonetta alkavat isännöidä meidän poikaset.
Suurin päänvaiva heillä ettei olisi liikaa lilaa enää näkyvissä.
Päädyttiin suurimman yhtenäisen seinän maalaamiseen,
harmaansininen.

Muualla tehdään muutosta sabluunan kera tai vapaalla kädellä,
äiti jo vähän aloitti.

Valtavan vaikeaa valokuvaaminen tässä hämäryydessä.
Vaikeaa oli hahmottaa maalin oikeaa sävyä seinässä.
Se näytti liian vaalealta,
kuivuttuaan ja paremmassa valossa sinisyys löytyi kuitenkin.

Ovilistoista tulee mustat.

Sitten se onkin siinä.
Sisustamista, turhien tavaroiden karsimista.
Toimivuutta ja erityisesti sitä viihtyvyyttä.





keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012

joulupönttö


  
Eilen ja tänään.


Kävin eilen lasten kanssa maaliostoksilla.
Aloitimme entisen makuuhuoneemme muokkauksen,
mistä tulee huone kolmelle neidolle.

Huoneessa on valmiina laminaattilattia,
alla puulattia jota ei aikanaan pystytty pelastamaan.

Katto on valkoinen,
siihenkään ei kajota.

Paneelin yläosan tapetti on sekin kymmenen vuoden takaa,
saa jäädä.

Ajatuksena jotta saavat sisustaa huonetta mieleisekseen,
vaikka julisteita seiniin liiskaamalla.
Tai piirtelemällä sydämiä tahi pääkalloja.
Ei mitään sellaista remonttia,
jotta pitäisi leikin huiskeissa varoa.

Värimaailmaa yhdessä pohtivat.
Siinä on ripaus hempeyttä
ja pöntön verran räiskettä.

Keskimmäinen neiti tokaisi jotta näyttää Huvikummulta.
"kaikkia värejä eikä oikein mikään sovi yhteen"

Siitä tulee varmasti viihtyisä.
Eikä ainakaan väritön.
 

tiistaina, marraskuuta 20, 2012

puput

 Pienimies sai pupun.
Lankana Katian Merino Baby (100% merinovilla)

Heppatyttö toivoi pitkiä villasukkia.
Eilen sai jalkaansa,
pois ei ole ottanut.

Niistä tuli ihanan pitkät,
 partiokaverilla on vieläkin pidemmät.

Lanka on mielestäni "ihanan kamalaa".
Vaikeaa kuvattavaa.
Värikästä se ainakin on ja mahdottoman lämmintä.
 
Löysin langan.
Kaksi kerää romulaatikosta kirpputorilta.
Merkiltään on Rosi ja sisältö 100% villa.

Kerä per varsi ja jalkaterät jämäJannea.