perjantaina, helmikuuta 28, 2014

rahi

 
 

Ei siitä tullutkaan tyynynpäällinen,
siitä tulikin rahin uudistaja.

Olen joskus esitellytkin rahia,
jota poikanen paikkasi.
Nyt oli "vähän" paikan vierestäkin päässyt ratkeamaan. 

Tänään innostuin ompelemaan ja joskus ne visiot hiipivät salaa.
Ihan muuta tein kunnes muistui mieleen virkkaamani tyynynpäällinen.
Kerran aloitin tyyny-projektia,
se alkoi kiukuttelemaan,
lopetin.
Marinoitui.

Ihan hyvä siitä tuli,
rahista meinaan.
Isäntä auttoi kankaan kiristämisessä,
naulattiin pohjaan kiinni.

Näyttää kivalta olkkarissa.

tiistaina, helmikuuta 25, 2014

muissa maailmoissa


Taas on  menossa ahmimiskausi,
kirjaosastolla.
Kyseinen kuva jo jokusen vkon vanha,
yöpöytä ei näytä enää samalta.

Cathy Kelly on luettu.
Jari Tervo on luettu.
Leena Lehtolaisen trilogia loppusuoralla.
Sanakirja lievittää matkakuumetta.
Kellokosken prinsessa vuorossa seuraavaksi.

Lehtolaisen trilogia:
 Henkivartija, Oikeuden jalopeura ja Paholaisen pennut.
Osui ja upposi.
Olen kirjailijan muihinkin teoksiin koukuttunut,
tykkään tyylistään. 
Henkilöhahmot ovat kiinnostavia,
sellaisia joita tulee kadulla vastaan.

Tänään olin kirpalla ja ajatusleikittelin taas urakalla.
Kirjaan olisi hahmoja jo ruuhkaksi asti.

Pelottavin taisi olla juuri ennen viittä asiakas.
Kierteli epämääräisen päämäärättömästi. 
Kruunasi mielikuvitukseni villiintymisen ostamalla leipäveitsen!
Maksoi kiltisti ja poistui ilman väkivaltaa.
 


maanantaina, helmikuuta 24, 2014

kadonnut vuodenaika




Tahdon talven takaisin.
Tahdon lunta ja pakkasta.

Syksy venyi.
Se oli liian pitkä.
Talvi vain kurkisti.
Nyt väittävät kevään saapuneen.

Hiihtolomalla ajetaan polkupyörillä,
mopot pörisevät kuin huhtikuussa.
Pajunkissatkin ehtivät ylikypsyä pääsiäiseen mennessä.

Meidän isopoika hääräsi pihamaalla.
Kertoi keränneensä talvivarusteet varastoon,
kyseli haravaa ja kertoi kuljettaneensa roskia tienpäähän.
Siellä tienpäässä kippaillaan puutarhajätteitä keväällä, kesällä ja syksyllä.
Ei sinne talvella mennä kuin mäkeä laskemaan.
Ei ymmärrä.

Pojalla oli pyörä mielessä kun ahkeroi.
Pyörä vielä talviteloilla.
Ja sinne minusta vielä kuuluisikin.

Ei minulle riitä näin lyhyet talviunet.
Tahdon hohtavat keväthanget,
vettä lirisyttävät räystäät.
En ole ollenkaan valmis.

lauantaina, helmikuuta 22, 2014

kotiin palanneet


 Nojatuolit palasivat kotiin.
Uudistettuina, uljaina.
Tykätään.


Tämä setti; sukat ja lapaset 7-veikasta,
7-vuotiaalle lahjaksi.
 

Jämälankasukat.
Jotenkin miellyttävät silmääni.
 

Kymppipojan ensimmäinen kudintyö.
Käsiala tasaista,
kutoja keskittyi ja hymy huulilla työtään teki.
Wow.
 

Kun on muistettu piikkisuorahiusgeenillä,
kiharat on kivaa vaihtelua.
Pieni määrä hiuksia, 
pyörittelyä samaan suuntaan kunnes muuttuu nykeröksi.
Hiuspompulalla nykerö kiinni. 
Nykeröitä pää täyteen ja unille.
Aamulla sama operaatio toiseen suuntaan,
ihanat kiharat.

torstaina, helmikuuta 20, 2014

ei ihan lumetonta

 
 
 
 
 
 


Hiihtolomaviikko loppusuoralla.
Ei olla hiihdetty, ei luisteltu.
Pelkäsimme ettei pulkkamäkeäkään lasketa.

Metsässä se odotti.
Viidensentin lumikerros,
sehän riitti.
Päivällä märkää, 
yöllä pakasti, aamulla sai sahatuksi tiiliskiviä.
Liukurit luistivat pitkälle.

Olen ahminut Hilja Ilveskeroa,
aloittanut esikoisen neuleen.
Automatkoilla kutonut jämälankasukkia ja lapasia.

 Olemme nukkuneet kahdessa eri asuntovaunussa.
Alkuviikosta kuuntelimme öisen vesisateen ropinaa,
lapsuuskotini pihamaalla.
Loppuviikko metsässä, joka oli taas palan harvempi.
En tykkää muutakuin hakkuualueen tuoksusta.

Koivulla oli kasvot.

lauantaina, helmikuuta 15, 2014

turkoosilla palkittu



Jämälanka-teemalla lähdettiin palkitsemaan arvonnan voittajaa.
Kesä mielessä.
Lyhytvartiset sukat todettu mukaviksi mm.croksien kanssa,
lenkkareissakin. Ei näytä niin kauhistuttavalta villasukat + sortsit yhdistelmä kun varsi ei yltä polveen saakka.

Vähän kangasta ja turkoosia herkkua.

On muuten vaikea väri.
Onko se sininen; vaaleansininen tai meneekö kohti petroolia.
Turkoosi on yksi lemppareistani, 
kuten ehkä muistattekin.

 

torstaina, helmikuuta 13, 2014

ystävänpäivän aattona




Ystävänpäivään sopivat villasukat.
Laulu villasukista ja ystävistä on aina yhtä liikuttava,
erityisesti lasten laulamana.

Nämä villasukat ovat ekaluokkalaisen.
Maanantaina palasi koulusta,
nakit irvistivät kummankin sukan ulkopuolella.
Jäljet johtavat lankaan jolla kärjen kudoin,
taisi olla sata villaa. Ei kestävää.

Niinhän sille ystävyydellekin välillä käy.
Tulee reikiä, tulee välimatkaa.
Tulee väliin vuosia ja elämäntilanteiden erilaisuuksia.
Välillä parsiminen on turhaa,
keinotekoista elvytystä.
Parempi antaa purkautua ja luoda uutta.

Sitten on niitä sukkia jotka seuraavat vuodesta toiseen.
Paranevat vain vanhetessaan.
Huopuvat pehmeiksi ja turvallisiksi.

Minulla on ollut tähän teemaan liittyen paljon ajatuksia.
Olen seurannut lähes liikuttuneena ystävättäriä.
Tänään taas tapasin heidät.
Asuvat samaa taloyhtiötä.
Lenkkeilevät, shoppailevat, nauravat ja kinastelevat.
Heidän ikänsä on lähempänä sataa kuin viittäkymmentä vuotta.
Kadehdin heitä, heidän ystävyyttään.

Minä olen onnistunut kadottamaan ystäviä,
ovat jääneet vuosien taakse.
Olen ollut huono etsimään uusia tilalle,
liian ujo. 
En tunne itseäni yksinäiseksi kun harvoin yksin olen.
Se tuntuu silloin kun kaipaa salaisuuksille jakajaa
tai silloin kun maailma kaipaisi parantamista.

Tällä viikolla olen epäillyt yksinäisyyttäni.
Olen tullut ystävyys teemalla muistetuksi.
Ehkä olenkin rypenyt turhaan,
ehkä minun on pitänyt rypeä noustakseni.
Noustakseni ja nähdäkseni ystäviä.

Niinkuin tekin siellä.

Pidetään huolta ystävistämme.
Ja villasukista.

sunnuntaina, helmikuuta 09, 2014

poika korissa


katia; sophie 
yksi 100g kerä = puuhkahuivi
Epäilys tämän tulevasta omistajasta.


peruslapaset 7 veljestä-langasta
koko ja käyttäjä määritelty;
kenelle sopii, saa käyttää
 

jämälankaprojektin jatkoa,
sukat
melkein kallistuu jo kamalat
enemmän kuin ihanat
14s/puikko
nro 3 puikot
 

 enpä ole koskaan omistanut yhtä hienoa lankasäilöä,
kiitos sisko



 kiitos näistäkin
projektit jatkukoon


 käsityölehdet käyvät karkkipäivästä


Ja poikahan oli korissa,
tädin pikku aarre.
Juuri niin iloinen, utelias, touhukas kuin vuosikkailla tapana.
Isommista aarteista en napannut kuvia (vasta huomasin)
Yläkerrassa meno oli putouksen omaista,
alakerrassa pelättiin katon putoamista.

Mukava viikonloppu.

keskiviikkona, helmikuuta 05, 2014

patongin kohtalo


 
 

Punainen kannuihanuus ojennettiin minulle.
Toivotettiin hyvää nimipäivää.
Romanttinen puoliso,
söi sen juuri saapuneesta kuormasta ja muisti kerrankin päiväni,
ennakkoon.

Tänään suoritin virastovierailun.
Kotimatkan koittaessa lahjoin itseäni uudella mukilla.
Ajattelin ilahduttaa myös lapsia. Dvd jonka ovat kirjastosta lainanneet
ja kovasti tykänneet. 
Esikoiselle herttaisia muffinivuokia. 

Lisäksi ostin patonkia,
jonka onnistuin tappamaan matkalla autolle.
Katkesi.

Kotona paistoin lettuja.
Yhdelle pannulle viipaloin tomaatteja, ripsottelin päälle mustapippuria ja mozzarellajuustoviipeleet.
Privaattiherkku.

Tänään on ollut hyvä päivä.
Vielä hetkeksi luurit päähän; musiikkia ja kutimet huiskimaan.

lauantaina, helmikuuta 01, 2014

Onneli ja Anneli se oli

 
 
 

Nyt on saatu lunta,
jihaa.
Olisin ollut pihalla ensimmäisten joukossa lunta aurailemassa
jos ei olisi lentsuisen väsy olo.
Lapset jaksoivat myllätä tuntitolkulla.

Arvonta on päättynyt.
Osallistujia oli seitsemän,
Katjuska myös huomioituna tuolta edellisestä postauksesta.

Mietin arvonnan aikana;
jakaako linkkiä.
Mutta päädyin lopputulokseen jotta tahdon osallistujien olevan blogia oikeasti seuraavia.
Kirjoittelen tätä kuitenkin päiväkirjakseni
ja te lukijat olette Arvokas lisä,
ette tavoite. 
 Oliko kummallisesti ilmaistu? 
Olen tosi iloinen jotta blogillani on keskustelevia lukijoita,
blogiystäviä.

Lasten ulkoillessa kirjailin osallistujien nimet lappusille.
Jätin kääröt pöydälleni lojumaan.
Ajattelin odottaa kuka tulee ensimmäisenä esittämään sen tutun kysymyksen
"mitä nää on?"

Elli kuppikakkunen oli uteliain.
"mitä nää on?"
Odota,
otan kameran yöpöydältäni.
Noniin, voit ottaa yhden käärön ja tule näyttämään sitä minulle.

Tytteli ja turkoosi.
Onneksi olkoon.

Nyt alkaa palkinnon kasaaminen,
siitä sitten lisää myöhemmin.
Kärsivällisyyttä.

Tässä samalla voisin esitellä ihanan postin joka saapui eilen.
Fb:n puolelta käsityöhaaste.
Kiitos Tiina!