keskiviikkona, helmikuuta 25, 2015

harmaa


Ei tämä niin helmikuulta näytä.
Näyttää sumulta ja vesisateelta.
Tuntuu suurelta haukotukselta ja märiltä varpailta.

Kyllä minua on naurattanutkin.
Silmäkulmia sai kuivata ja venytys tuntui korvissa asti.

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2015

pelimies



Esikoisen sukat valmistuivat.
Steppiä.

Viikonloppumme oli vauhdikas,
hyvällä tapaa.
Hieman mollivoittoinen hiihtoloma sai mukavan päätöksen,
kun saimme serkkupojat ja siskon vierailulle.

maanantaina, helmikuuta 16, 2015

auringon ranko











Aamulla aurinko teki rangon karmiin.
Kaksikin, mutta toinen ehti karkuun ennen kameraa.

Annoin yhdelle kuumelääkettä,
toinen jäi yskimään,
kolmas niistämään.
Neljättä ei huvittanut ulkoilu,
onneksi yksi innokas löytyi kaveriksi.

Viisi kilometriä kertoi kännykkä.
Ihana aurinkolenkki kamera kainalossa.

Järvellä piti käydä ikuistamassa hanhi,
joka viettänyt talvea sorsaseurueen kera.

sunnuntaina, helmikuuta 15, 2015

väliin tullut


Välillä suunnitelmien käy näin.
Ei ihan osu kohdilleen suunnitelma ja todellisuus.
Väliin tuli flunssaisuus.
Vähän kuumetta, nenän tuhinaa, kiusallista yskää,
päänsärkyä.
Näillä mennään kohti hiihtomaviikkoa.
Kotoa vauhtia ottaen,
eikä metsästä.

Alla kuvatuksia tästä päivästäni.
Keinutuolista katsottuna.
Esikoiselle sukat tuloillaan.
 Uusi pöllöpussukkani, joista isoin kätkee juuri sukkakutimen kokoisen sisäänsä.
 


Uuden kierroksen neule loppusuoralla,
takakappaleen osalta.
Laatua valvoi kymppitytön Viiru,
jota tämän blogin kautta kerran kyseltiin,
ostoaikeissa.

Sellainen sunnuntai.
Näin kyllä auringon.
Kävin ulkoilmaa nuuskimassa kauppareissun verran.
Laskenut en muutakuin kerroksia.
 

perjantaina, helmikuuta 13, 2015

kriteereitä



Tämän sain eilen luettua.
Valitsin kirjan jännittävältä näyttävän kannen perusteella.
Joku oli tuonut sen tarpeettomana kirpputorille. 
Jäin kantta tuijottamaan vielä kirjan luettuani,
sisältö on siitä luettavissa.

Minä olen sellainen sekakäyttäjä.
Välillä siirappia, sitten karmaisevia kohtaloita.
Jotain syvällisempää väliin.
Tykkään tarinoista jotka avautuvat kuin lankakerä,
pikkuhiljaa.
Tämäkin oli sellainen.
Taidokas ja koskettava.
Tykkään sanoilla leikkimisestä.

Lomamatkalla luin pokkarin;
Tuomas Kyrön Liitto.
Se oli aivan toisenlainen kuin takakannen perusteella ajattelin.
Ehkä valintaani vaikutti innokas myyjä,
joka ehti esitellä lähes kaikki hyllyn kirjat.
Paitsi tämän kyseisen,
siksi valitsin sen.
Niin ja tykkäsin kannen ristipistosydämestä.
 

keskiviikkona, helmikuuta 11, 2015

siedätystä


Ihana armoton Aurinko.
Olen pari päivää siedättänyt itseäni.
En katsele pölykoiria,
esitän etten huomaa säteitä pidättelevää ikkunalasiharmautta.

Vaikka auringosta pidänkin,
olisin tahtonut pitää kiinni lumisesta taikamaisemasta.
Miksi sillä on aina niin kiire?
Kiire kohti kevättä.

LANKA: katia; merino baby (100% villa)
PUIKOT: 3 mm

sunnuntaina, helmikuuta 08, 2015

vaihtelua


Minulla oli hääräämisviikko,
saavuin siis eilenkin valmiiseen pöytään.
Meillä oli pizza-lauantai.
Lapsilla taas pyjama-lauantai.

Lauantai jatkui kotoisilla puuhilla.
Alkuillasta kävimme isännän kanssa kävelylenkillä.
Lenkin jälkeen istahdin olohuoneeseen,
taas valmiin pöydän ääreen.
Herkkuja ja leffaa,
kaksin.

Lapsilla oli yläkerrassa omat kattauksensa
ja lapsekkaat leffansa.

Olipa mukavaa vaihtelua.
Minä olen meidän perheestä se, joka ei tiedä mitään tv-ohjelmista.
Harvoin katselen leffojakaan.
Joskus koneelta netin kautta seuraan sarjoja.

Tänään ulkoistimme koko perheen.
Lähdimme metsästämään kalenteria isille.
Hän myöhästyi sesongista ja nyt huomasimme mitenkä vaikeaa kalenterin hankkiminen on helmikuussa.
Ihan kuin vuosi olisi jo niin pitkällä?

Onnistuimme.
Myyjä tokaisi jotta kaksi on vielä jäljellä,
yksikin riitti.
Joimme pullakahvit ja palasimme mökin kautta kotiin.

Sielläkin oli lunta,
paljon.
Polun auraamisessa ei huomannut kylmää viimaa,
niin minulle kerrottiin.

perjantaina, helmikuuta 06, 2015

hetki


Yllä matkatuliaisiani.
Ne vain osuivat ja upposivat,
syvälle.

Hetkessä elämistä,
positiivisuuden hakemista,
nauttimista.
Unelmointia ja unelmien toteutusta.

Sellaisia ikäviä asioita aina osuu jokaisen elon polulle.
Niitä kiviä kertyy kenkiin.
Kengät voi tyhjentää,
matka jatkuu.
Laastarit helpottaa. 
Aika parantaa.



Tänään valmistui ison poikasen toinen sukka.
Se etelänsukan pari.

Sitten minulla on vauvalahja odottamassa postitusinspiraatiota.
Tammikuu toi sukuumme kaksi prinsessaa.
Meidän lapsille pikkuserkkuja.

Alimmassa kuvassa hänelle,
viikon vanhalle valmistumassa.

torstaina, helmikuuta 05, 2015

taideteoksessa



Elämme keskellä suurta taideteosta.
Kännykkäkuvat oli napattava matkalla päivän puuhiin.

Tänään joku puhui kevätauringosta.
Havahduin,
ei sekään ole kaukana.
Aika juoksee,
vuodenajatkin.

tiistaina, helmikuuta 03, 2015

kuin sadusta

 





Täällä lumoutuneena.
Ei, sitä ei ole ollenkaan liikaa.
On niin mukavaa kun talvella on talvi.
On lunta ja toivottavasti pakkastakin vielä.

Nämä maisemat kotipihasta aamutuimaan.
Niin kiire ei ollut ettei olisi ehtinyt vähän valokuvaamaan.

maanantaina, helmikuuta 02, 2015

rakastan lunta


Nyt ollaan ihan kotona,
blogissakin.
Niin mukavaa kuin matkailu ja retkeily onkin,
kotihiiri viihtyy omassa kodissaan.

Toista vuorokautta olemme saaneet lunta,
lisää lunta. 
Koitin tässä illalla kinoksia kuvata,
ei onnistunut kuvat toivotunlaisesti.

Päivällä sain napattua kuvan kerholaisesta,
taas juoksemalla edettiin.
Oli kovasti tohkeissaan kun kerroin eskarikutsun saapuneen.
Niin ne kasvavat,
pienet tytötkin.

Viimeviikolla riisuin ikkunan.
Ne punaiset verhot lähtivät.
Jos asuisimme syrjemmässä,
miksi peittäisin vuodenaikataulun verhoilla?

Päivän tunnelmoin verhottomuudella,
illaksi etsin peitettä.
Ikävää olla näyteikkunassa.

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2015

outouksia







Onko siinä lunta?
Paljon hämähäkkejä?
Joukkovoimaa.

Yksinäinen.
Sitkeä kukoistaja. 

Aaltoja?

Paljon jalkoja saanut kiipijä?
Pelkkä oksa.

Tappelu vaiko tanssi?