Hiljaista on täällä,
ja muuallakin blogirintamalla.
Onko aika ajanut ohitse?
Nopeammille foorumeille?
Pohtii.
Mutta tämähän on päiväkirjani.
Osaisinko paperiseen siirtyä?
Tänään voisin miettiä sellaista kaipuuta.
Kotihiiren kaipuuta.
Sulkee silmät ja on saaristossa.
Merituuli, lokit, aurinko.
Voisi hiihdellä hiljaisilla laduilla,
kohdata kuukkelin ja kaukaa pälyilevän poron.
Lappi.
Mystinen ja kiehtova kaikkina vuodenaikoina.
On suuri mahdollisuus metsäytyä.
Käpertyä yöksi asuntovaunuun.
Keskellä ei mitään.
Kesä ja telttaretket.
Luonnon öiset äänet, kesäöiden hentoinen hämäryys.
Viileä nenänpää ja lämmin makuupussi.
Palmut, aurinko, lämpö, hiekka.
Vieraat kulttuurit, vieraat kielet.
Voi mitenkä kaipaankaan etelään.
Minä joka viihdyn kotona liiankin hyvin.
Toinen puoleni on aina jossain menossa.
Suunnatonta rikkautta,
kokemukset ja mahdollisuudet.
Valitsen epämuodikkuuden, halpamerkit.
En tarvitse ylellisyyksiä,
tarvitsen mahdollisuuksia matkailla.
Haaveilee.