maanantaina, joulukuuta 26, 2016

onnea on


Onnea on lapset jotka ymmärtävät sammalmättään ihanuuden.
Heittäytyvät lepäämään.
Illan pimeydessä kaksikko makasi jäisellä nurmikolla,
tähtiä katselemassa.

Onnea on lapset jotka näkevät hakkuuaukeassa mahdollisuuden.
Majoja.
Kivenlohkareista tuli eläimiä.
Taiteilijatytär auttaa luomaan.
 


Onnea on muuttumaton järvimaisema.
Aina erinäköinen ja samaanaikaan tuttu ja turvallinen.
Tänä jouluna hempeässä jääpeitteessä.
Sateen jälkeen vettä vielä jään alapuolelle enemmän kuin päällä.

Jaksaa tuijottaa.
Ja kuunnella.
 


 Onnellisia ovat lapset,
joille lahjoja jakaa näköjään päätön äiti-tonttu.
Nyt kukaan ei tunnista minkänäköinen tyyppi pukeutuu villahousuihin jouluaattona.
Viettää joulua asuntovaunussa.
Ja sen uudessa etukatoksessa.
 

 Onnea on välillä vähän irvistelevät teinit.
Se riemu minkä aiheuttaa pikkuveljen joululahja isoveljelle.
Hyvin pyyhkii ensi vuonnakin.


Onnea on kuopus, joka vielä uskoo joulupukkiin.
Tietää ettei kaikki pukit ole oikeita.
Se oikea vieraili viimejouluna,
tänä vuonna tonttu toimitti lahjasäkit.

Tunnen itseni onnelliseksi.

keskiviikkona, joulukuuta 21, 2016

vähän hassu












Onhan se joulu meillekin tullut.
Pikkuhiljaa ripoteltu, punasteltu.

Kuusikin löytyy.
Harva kuin aurauskeppi,
notkahtanut tähti latvassaan.

Sillä on sanomansa;
ajatus on tärkein. 
Joulu tulee.
Joulu on pieniä juttuja, vähän överiä.
Hassuttelua, yhteenkuuluvuutta.

Meidän joulu näyttää meiltä.
Teidän joulunne teiltä.

Rakkaudellista joulun taika-aikaa meille kaikille.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2016

sininen Tukholma










Meidän neljäs kymppimatkamme.
Tällä kertaa tulevan kympin toive oli laivareissu ja Tukholma.

Saimme sinisen, aurinkoisen talvipäivän.

Kerrytimme kilometrejä ja Pokeja,
kymppipojan intohimo.

Jouluaattoon on kymmenen yötä.
Kuopus ihmetteli aamulla,
mitenkä tänä vuonna joulu tulee niin nopeasti.
Sitä minäkin ihmettelen.