tiistaina, syyskuuta 25, 2018

tulee..

...valmista.
Ja hän oli sen lihalaatikon tyhjentänyt,
kiitos Rakas.

Paikka jossa ei tarvitse olla tehokas on metsä.
Syksyllä metsä on parhaimmillaan.

Metsässäkin on riskinsä.
Voi iskeä marja- tahi sienivimma.
Olen melko immuuni.
Onhan siinä toki runsaasti löytämisen tuottamaa mielihyvää kun oranssin kanttarellin bongaa.
Tai onnistuu tallustelemaan keskelle suppilovahverokylää.

Viikonloppuna metsäilin vain vähän ja lyhyesti.
Poikkeuksellisesti sain sinne seuraakin.

Kuvasimme pienemmän poikasen uutta villapaitaa,
sitä vastavalmistunutta.
Neuleet eli kutimeni tavallisesti valmistuvat.
Toimivat näin erittäin terapeuttisesti.
Saa purkittaa jäljelle jääneet lankapallerot,
laittaa puikot omalle paikalleen.
Ihailla ja ihmetellä,
huokailla hetkellistä tyhjiötä uutta visioo odotellessa. 







 

tiistaina, syyskuuta 18, 2018

tuleeko joskus valmista?

Heti alkuun kiitos,
teille puumerkkejä jättäneille.
Yllätyin.

Tänään iski uskonpuute, taas.
Ehkä joku muukin tunnistaa harhaisen ajatuksen;
sitten kun on tämä ja tuo työ tehty, sitten on valmista.

Urakat joita itselleen rakentaa.
Ne saattavat olla terveitä tavoitteita
tai sitten vain silkkaa kiusantekoa,
ihan itselle.

On hassua tavoitella tyhjiä pyykkikoreja,
hymyillä onnellisesti kun kuukauden odottanut silitysvuori on selätetty.
(niin tapahtui tunti sitten silitettävien osalta)
Itseasiassa silitettävistä voisi jatkaa enemmänkin.
En siis treffaillut silitysrautaa vuosikausiin,
ainoastaan hamahelmien kera.
Sitten muistin mitenkä ihanilta tuntuvat sileät liinavaatteet ja yhdistin tavoitteeseen oman ajan sekä cd-levyjen inventoinnin.
Nyt siis silitän.
Ja pesen pyykkiä vapaapäivisin.
 Imuroin.
Täytän ja tyhjennän tiskikonetta.
Tykkään puuhastella, sellaista se pääosin on.
Ja tavoittelen samalla siisteyttä, joka saa oloni levolliseksi.

Tänään asetin työpäivääni muutaman tavoitteen.
Ensimmäinen hoitui ripeästi,
lopputulos miellytti.

Sitten päätin hoitaa kaikki kassalle kertyneet laatikot tyhjiksi
eli lajitella ja hinnoitella X-määrän tuotteita.
Homma eteni.

Epätoivo tuli kylään kutsumatta siinä vaiheessa kun laatikot lisääntyivät.
Tuli olo ettei millään enää jaksa sitä viimeistä lihalaatikkoa.
Mitäs siitä sitten?
Tyhjennän sen torstaina josko joku toinen sitä ei huomenna ahkeroi.

Taaskaan ei tullut valmista.