maanantaina, tammikuuta 29, 2018

lähimetsä



Kun ei enää itse pääse metsään,
tehdään metsä, satumaisemat ja muutenvaan kiekurat jalkaan.

Rakkaalle ystävälle.
Hänelle joka tarvitsee apua vierelleen 24/7.
Kävin sukat tänään häneen jalkoihinsa sovittamassa,
kerroin jokaisen silmukan rakkaudella kutoneeni.

Sain lankavarastoani pienemmäksi.
Puikot: 3mm
Lanka: teetee Pallas ja teetee Salla
Ohje: Rakas villasukka -lehden ohjetta "metsänväen sukat" seuraten
 enemmän ja vähemmän.

Kotimatkalla kävi itku mielessä.
Elämän epäreiluuksia.

maanantaina, tammikuuta 22, 2018

täysi-ikäinen kihlasormus

Tänään on SE päivä
ja lisäksi kihlasormuksemme täysi-ikäistyi.

Minua hemmoteltiin.
Aamiainen, ruusu ja lahjuksia.



Fiilikset ristiriitaisia.
Tunnen; olen liian vanha.
Ja kun pitäisi jatkaa lausetta,
en tiedä millä jatkaisin.

Ehkä se jatko voisi olla;
..jahkailemaan
..noloilemaan
..pelkäämään
 

maanantaina, tammikuuta 15, 2018

ylimääräinen päivä

Saimme ylimääräisen päivän
tai melkein kaksi.
Hassu tunne.

Meidän oli tarkoitus risteillä tänään.
Eilen lähteä ja huomenna palata.
Kalenteri on täytetty sen mukaan.

Pikkuneiti pöpöytyi lauantaina.
Nyt jo parantunut, mutta vielä epäselvää pöpön laatu.
Kaatuuko lisää väkeä.

Olemme ylimääräisiä päiviä sijoittaneet keittiöremontin edistämiseen.
Ja tänään ahkeroin kellarissakin.

Aamulla järjestin pikkuneidille kellariin kylpylän.
Sauna lämpimäksi, vaahtokylpy vauvan paljuun johonka vähän vielä mahtuu.
Kylpyyn pääsi myös kolme tärkeää pehmolelua;
Tero, Apina ja Peppi.

Pidin seuraa kylpijälle silittämällä liinavaatteita.
Kylvyn jälkeen aloitin pyykkikoneen pyörittämisen.
Ihan perus.
Välillä enemmän ja välillä pidempää inspiraation odotusta.

Olen tyytyväinen päiväni saldoon.
Jos sellaista joku kysyisi.

 

 

perjantaina, tammikuuta 12, 2018

cee kasetti


Kaksi laatikollista aarteita kellarissa.
Kaivoin tänään toisen laatikoista esille, etsin yhtä tiettyä.
Kasetti, jolleka on radioMafiasta nauhotettu jääkiekon -95 huumaa.
Kyllä,
luit oikein.

Biisejä ja haastattelunpätkiä.
Tämä on aivan erityinen kasetti sillä muut sisältävät vain musiikkia.
Tai pätkän puhetta jos äänitys epäonnistui. 

Maailma muuttuu.
Tässä kohtaa on oloni melko fossiilinen.

Muutoksista huolimatta on suhteeni musiikkiin ennallaan.
En fanita mutta kokoajan kulutan.
C-kasetteja en enää haali, en äänitä.
Cd-levyjä kerään fiilisten mukaan, käytetyttyinä. 
Lp-levyt kahdesta kategoriasta; lapset ja joulu. 

Tube ja vähän Spotify. Radio aina auki.
Musiikki rauhoittaa, villiinnyttää.
Saa muistamaan.

Taidan jatkaa pyykkituvassa kasettiurakkaani myös tämän työanalla olevan lätkäkasetin jälkeen.
Huikeeta fiilistelyä.

 

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2018

se keskimmäinen

Meidän keskimmäinen lapsemme on tänään kolmetoistavuotias.
En tiedä miltä tuntuu olla se keskimmäinen.
Omistaa sisaruksista kaikki nimitykset.
Isosiskon, isoveljen.
Pikkuveljen ja pikkusiskon.

Pitää puolia.
Tehdä kompromisseja.
Nähdä isompien kasvun, kipuilut ja vastuun & vapauden lisääntymisen.
Päästä pieneksi takaisin nuorempien tukena.
Olla esimerkkinä, auttajana.
Idolina.

Olla ihan oma itsensä, etsiä oma paikkansa.
Ilman kyynärpäitä saada huomiota.

Itse tiedän ettei ole vaikeaa rakastaa ihan jokaista.
Vaikeaa on välillä varmistua siitä että tunne on saavuttanut kohteen.
Halit ja huomiot, kuuntelevat korvat ovat jakautuneet tasaisesti.



 

tiistaina, tammikuuta 09, 2018

yhdestoista

Sydänteemalla jatketaan tänäänkin.
Kävin verenluovutuksessa.
Viimeksi en saanut luovuttaa liian alhaisen hb arvon vuoksi,
edellisen kerran taisin unohtaa
ja sitä ennen olinkin estynyt terveydellisestä syystä. 

Tämä on asia jota suunnittelin vuosia.
Opiskeluaikana jänistin,
kuvittelin pyörtyväni tai jotain muuta.

Sitten olikin estävänä tekijänä vuorotellen;
raskaana - imettää.

Kerran uskaltauduin paikanpäälle, Ailan kaverina.
Ja jäin koukkuun hyvänolon tunteeseen.

Hyväolo tule ajatuksesta saada olla avuksi.
Pieni teko ja suuri apu.

Itsekkäältä puolelta katsottuna ajattelen uudistuvani.
Vereni vaihtuu luonnollisella tavalla.

Tänään oli yhdestoista kertani.
Hymyilin voittajana kun vihdoinkin taas pumppasin sideharsorullaa kädessäni.
Kiitoskahvikin maistui niin hyvältä
ja runsaasti vuorattu voileipä.

En pyörtynyt tai saanut muitakaan oireita jos hymyä ei lasketa sellaiseksi.


maanantaina, tammikuuta 08, 2018

arki ja villatakki

Tänään alkoi arki.
Ensimmäinen koululainen meni kahdeksan nolla viisi,
seuraavat kolme yhdeksän kaksikymmentä
ja yksi onnekas sai nukkua, sillä koulu alkoi vasta kymmeneltä.

Me lähdimme työmaalle kolmikkoa kyyditen.
Meillä oli edessä viimeviikkoisen ale-myynnin purkaminen.
Purimme myös joulun pois.
Ahkeroimme uusia tuotteita esille huomista ajatellen.
Mukavampi aloittaa uusi kirppaviikko kun on vähän valmisteltu.

Työpäivä siitä tuli.

Kotona armotonta lämmittämistä.
Viikon ruokaostokset jääkaappiin lähikaupasta.

Ilta seitsemän jälkeen istahdin kutomaan
on yhtäkuin rentoutumaan, nollautumaan päivän hulinoista.

Villatakki valmistui.
Virallinen valvoja seisoi vieressä tarkkailemassa loppusilmukoiden valmistumista.
Yhdessä valittiin napit.

Nyt nukkuu parvisängyssään.
Villatakki ripustettu henkariin sängyn viereen.
"voin katsella sitä yöllä"
 Rakas kuopuksemme.


sunnuntaina, tammikuuta 07, 2018

8425g

Uusi vuosi,
uusi alku.

Enemmän vaiko vähemmän?
Kirjata ylös.

Itselleni iskee näin vuoden alussa uusien vihkojen,
uusien muistiinpanojen tarve.
Tänäänkin olen pohtinut kaikkea ylöskirjattavaa.
Toisaalta.
Olisiko rennompaa antaa mennä vaan,
luottaa vaihtelevaan muistiin.
Muistaa asiat edes sinnepäin.

Mitä sillä kaikella ylöskirjatulla tiedolla tekee?
Paljonkin.
Senkin olen huomannut.
On vertailukohtia ja yllätyksiä vuosien takaa.
Täällä blogissakin jo sellaista.
Asioita joita ei enää edes muistanut tapahtuneen.

Ja tietenkin yrittäjän näkökulmasta  katsellen,
kaikki pitää olla arkistoista esille nostettavissa.

Jos tänä vuonna tekisin sellaisen yhtenäisen käsityövihon.
Kirjaisin sinne kaikki neulomukseni,
tietoa langasta, menekistä.
Laittaisin ylös ohjetta, mittoja.
Kirjaisin ne muutamat tilausneuleet.
Kuvatkin olisi kivoja,
ne löytyisivät varmaankin täältä, instagrammista tahi fb-maailmasta.

Iltapuhteina tyhjensin vyötepurkin.
Se syönyt vuoden 2017 lankojen vyötteet.
Osa langoista vielä jämä-nimikkeellä jäljellä,
mutta karkealla matikalla selvisi luvuksi 8425g.

Olen laihtunut melko paljon.
Kohti langanlaihaa.
Kuka uskoo?
En minä ainakaan.


 


 

 

maanantaina, tammikuuta 01, 2018

kahden vuoden välissä

Nyt testataan miltä näyttää kännykältä hoidettu päivitys. Olkoon tämä sellainen testi näin vuoden 2018 kunniaksi. Välitilaneule, minulla on nyt sellainen työnalla. Se valmistui melkein viimevuonna, mutta ei kuitenkaan. Lankojen päättelyä oli hyvä suorittaa uudenvuodenyönä. Värikkään kasan sain aikaiseksi. Nyt villatakki tarvitsee vielä parikymmentä senttiä huppua, napit sekä höyrytyksen. Sitten olisi pelkkää uutta alkua edessä -olen innoissani.