keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2017

jääpuikot ohenee





ja niin minäkin. 
Tekisi mieleni kirjoittaa.

Sellainen tunne kun on kadottanut itsensä.
Joku tuntematon laittanut syömään ja syömään.
Päätin kerran etten koskaan enää palaa kiristäviin housuihin,
ne on niin epämukavat.
Ja palasin kuitenkin.
Heikko.

Päivä kerrallaan.
Taistellen ja välillä lähes leikiten.
Taisteluni sokeria, herkkuja vastaan.

Toivon voittavani taistelun.
Ja voiton tuovan helpotusta fyysisiin vaivoihin,
ja vähän henkisiinkin.

Keventänyt olen myös lankakoriani,
parien sukkien verran.
Ja uutta matoa koukkuun.

lauantaina, maaliskuuta 11, 2017

mikä lie


Ohjeessa lukee neulottu Nalle.
Kauneimmat käsityöt 7/2016, ohjenro:24
Lankana Austermann Step 
Syönyt vanua, ehti lojua korissa inspiraatiota ja korvia odottamassa.
Silmät Fuerteventurasta.
Kaulahuivi ala kaksi vanhinta tytärtä.
Mikähän olio hän on?
Vähän lammasmaista, apinaa, nallea.
Nimetönkin vielä.
 

TeeTee Pallas -lankana.
Koko noin.41
Toiveena väriä ja paljon.
Taisin onnistua.
Odottavat vielä(kin) toimitusta.
 

Katia Darling.
Rohkeutta-sukat ystävälle.
Toivottavasti toimivat.
 

Kiireellisin tilaustyö pitkään aikaan.
Neiti 7vee
Koooska, kooooska teet mulle uudet villasukat?
Ja voinen paljastaa ettei tässä taloudessa villasukkia ole ihan vähän,
liian vähän kuitenkin aina.
Rakkaudella kudotut,
nämäkin.
 

Miks mun itsekäs työ on näin synkän näköinen?
Mä jotenkin ajattelin syksyä ja talvea kun tähän valmistauduin.
Nyt on kevät kiikarissa ja neule vihdoinkin puikoilla.
Josko viileään juhannusyöhön vaikka.
 

Totaalijämää.
Isännälle.
Huomasi omistavansa nyt mukavasti villasukkia,
niitä ohuesta langasta kudottuja jotka syrjäyttäneet tennissukat yms.
Eikä yhtään paksuja villasukkia.
Tai ne yhdet on jotka jätti asuntovaunulle.