tiistaina, maaliskuuta 24, 2015

kympisti

 

 












 Perheemme perinne,
kymppimatka.
Kymmenvuotias, äiti ja isi. Kolmisin.
Kaksi yötä hotellissa.

Kymppityttö esitti toiveen,
kylpylä.
Aluksi kävi mielessä Häme,
päädyimme kuitenkin Turkuun.

Kun on tottunut joustamaan, venymään ja vanumaan.
Ison perheen keskimmäisenä.
Yhtäkkiä vain sinun mielipiteesi ratkaisee.
Kaikki huomio, hellyys ja huolenpito on kohdistettu vain sinuun.

Valtavan antoisa viikonloppu,
meille kaikille.
Jokainen lapsi on niin omansa,
suuren suuri lahja ja rikkaus.

***

Itse katselin Turkua kameran takaa kävelyretkemme aikana.
Tuli jännä tunne.
Turku palasi pätkittäin.
Kaupungilla on monta nauhaa minuunkin.
En muistanutkaan.

Turussa on läheisiä syntynyt,
sinne on lähdetty kuolemaan.

Olen Turkuun matkannut vauvana kipsattavaksi,
kontrolleihin ja kuvattavaksi.
Lonkka on ihan kunnossa jo.

Alakoululaisena matkasin Turkuun hampaitani oikomaan,
ympyrätaloon.

Toukokuisin kävelin pitkin katuja;
vasen-vasen-vasen kaks kolme.

Teininä junailin serkkuni kanssa Turkuun shoppailemaan
ja syömään hampurilaisia.

Ylioppilaaksi päästyäni vierailin Turkuun muuttaneiden ystävieni luona.
Lähtivät sinne opiskelemaan.

Turun kautta on lähdetty merille.

Turussa on juovuttu, itketty ja naurettu.
Iloittu ja surtu.

Minulle jäi viikonlopusta olo,
Turkuun on palattava.

torstaina, maaliskuuta 19, 2015

aurinko ja ruohoa


 Minä valitsin langat,
ajattelin raitoja pienimmälle.
Hän järjesteli kerät tuolille,
hyväksyi värit ja aloitti kertomuksensa.

"Tästä keltaiseta tulee aurinko,
vihreästä ruoho.
Näitä muita värejä tulee keskelle."
Pyysin mallikuvaa, jotta kaiken muistaisin.

Sieni, kukka, pensas.
Ihminen.
Pilviä ja aurinko, niin ja ruohoa.
Ainiin, tällä ihmisellä on hattu päässä.

Tässä valtavan inspiroiva projekti,
paljon hienompi kuin pelkät raidat.
 


Kämmekkäät kevätkeleihin.
Lahjaksi ajateltu.

Trikookuteinen isoäidinneliö.
Matto.
Vähän vielä käppyräisen näköinen kuvassa,
eiköhän lattiassa oikene.
 


lauantaina, maaliskuuta 14, 2015

suurperhe








Olen puhunut sukkaterapiasta,
kiittänyt valoa.
Saanut voimaa luonnosta.
Olisiko tämä nyt lintuterapiaa? Vaiko voimaannuttavaa valokuvausta?

Olo jotta olisi ahminut, tätä kaikkea.
Hyvää ja kaunista. 
Heitä oli yhdeksän,
seitsemän vielä vähän harmaata -teiniä.

maanantaina, maaliskuuta 09, 2015

ihana aurinko








Tulihan se sieltä,
Aurinko.
Odotin jo viikonlopuksi.
Kuulin jotta huomenna olisi taas toisaalla.

Kerhon jälkeen pieni kävelylenkki takapihalle.
Näin siellä eilen joutsenia,
tietenkin illalla kun kamera oli kotona. 
Tänään pitkäkaulaisia kaunottaria ei näkynyt.
Muuta keväistä kylläkin.

perjantaina, maaliskuuta 06, 2015

sukkaterapiaa


On ollut jotenkin tavallista kuormittavampi viikko.
Se lähtee jostakin selkäytimestä,
alttius.
Tuntuu yhdeltä solmulta.
Päättämättömyydeltä.
Kaikki tietävät,
vähän paremmin.

Kasassa on pysytty
ja kasaan on saatu.
Polviin ylttävät sukat.
Kovin yllättävää.

Tämä artikkeli tukee toimintaani.
Mitä siitä voisi päätellä jotta sukkien varret vain pitenevät?

LANKA: austermann step
kolme jämälankaa
PUIKOT: 3mm
60 silmukkaa 
jalkaterän kavennukset tein tuplalangalla,
olen huomannut jotta pottuvarpaani nousevat kohti taivasta,
sukat kuluvat tästä kohtaa läpikuultaviksi nopeasti 


keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2015

leipä


"äitin tekemä leipä"

Tällä kertaa:

5dl lämmintä vettä
loraus siirappia
sekoitus
kaurahiutaleita kökkö
sekoitus
vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
sekoitus
hiivaleipäjauhoja
sekoitus
vehnäjauhoja
kihvelin vaihtaminen oikeaan käteen
näppituntumalla vähän jauhoja lisää,
sekoitus 
sopiva loraus öljyä
sopivaksi vaivaaminen
ruisjauhoja kouraan ja kulhon taikina palloksi

kohotusta kunnes 225asteisen uunin valo sammuu
taikinan kippaus uunipellille
munakello 15min

Äitin tekemä leipä on parasta.
Päivän kiitokset lämmittivät mieltä.
Toinen leipä kadonnee iltapalalla,
toinen aamulla.