perjantaina, elokuuta 31, 2012

omenapiirakka

Syksyn ensimmäiselle omenapiirakalle ei löydy vastusta.
Alkukantainen olo kun avasin ulko-oven ja otin ne ensimmäiset tarjolla olevat omput sisäpuolelle.

Vaasan Mylly on vuonna 1987 julkaissut vihkosen nimeltään leivotaan piirakoita.
Sieltä ohje nimeltään helppo marjapiirakka.
Luotto-ohjeeni, jonka kanssa ei voi epäonnistua.

Sekoita kuivat aineet keskenään: 1½dl sokeria, 3dl vehnäjauhoja, 1tl soodaa
Lisää joukkoon: 1½dl piimä ja 1½dl voisula
Levitä taikina vuokaan ja päälle sitten marjat, omput, raparperi...
 Paisto: 225 astetta n.20min

Teen annoksen tuplana niin peittää sopivasti uunipellin. 

Apulaiset suorittivat tällä kertaa omppulohkojen asettelun.
Päälle ripoteltiin sokeria ja kanelia.
Kaupasta haettiin vaniljakastiketta.
Iltapala.

 

tiistaina, elokuuta 28, 2012

hotakin jassua

Ilmoittauduin mukaan sukkasatoon ja aloin kutomaan sormikkaita.
Ihan sekaisin en ole,
sukkakutimet saa kampanjassa korkata vasta lauantaina.

Selviä syksyn merkkejä sen ohella jotta suljin parvekkeen oven keskellä päivää.

Kerholainen helmeili.
Siskon helmipurkilla tällä kertaa.
Juteltiin helmikaupoille menosta.
Saa korutehtailua jatkaa kun puuhasta niin tykkää.
Alkuillasta pikku-neiti tuli kertomaan ohjelmasta jota katselivat.
Se oli niin surullista kerrottavaa jotta itkuhan siinä tuli.
Kyyneleet valuivat pitkin poskia kun kertoi ankanpoikasesta josta kukaan ei välittänyt....

maanantaina, elokuuta 27, 2012

yksi pieni elefantti



Viikonloppuna vietettiin norsumaisia juhlia.
Tavattiin monta tärkeää ihmistä.
Aurinko oli läsnä.
Sisällä ja ulkona. 

Tänään lähetän norsunkokoisia onnentoivotuksia.
Onnea Äiti.

sunnuntaina, elokuuta 26, 2012

rajamailla






Onnellinen.
Viikonloppu kuivalla maalla.

Syksy puskee lävitse värimaailmassa.
Ilma tuoksuu haikealta,
kypsyvältä sadolta.

torstaina, elokuuta 23, 2012

vauhdissa




Käytiin aamupäivällä katselemassa tapettimalleja,
lattia-aatosta ja listoja.
Harmaata etsittiin,
ja toiseen päädyttiin.
Se vaan naksahti yhdestä tapettikirjasta.

Nyt pitäisi malttaa mennä nukkumaan.
Huomennakaan ei ehdi jatkamaan
ja viikonloppuna juhlitaan norsumaisesti.
 

tiistaina, elokuuta 21, 2012

määä revin ne

Meidän hyvin kasvatetut lapset saavat tällaista aikaan.
Tänään jo kaksi muutakin seinänpätkää yhtä onnettoman näköisiä.

Edistyy siis pikkuhiljaa.
Nopeammin heti kun alkaisi lapsityövoiman avuksi.

Ollaan me jo mietitty värimaailmaa.
Ja kaikki netistä bongaamani tapettirullat lähtevät viidenkympin väärältä puolelta.
En tiedä mitä ne tänäpäivänä maksavat,
mutta tuollaiset hinnat hirvittävät.

Kaikki maksaa,
tiedetään.
Paljon tai enemmän.
Joskus ihan liikaa.
 

maanantaina, elokuuta 20, 2012

villapäivä

Ei me enää tanssita ruusuilla.
Niissä on piikkejäkin.

Itsestäänselvyydet on unohdettu.
Pitää tehdä kovasti töitä ja
tahtoa.

Halata lujaa,
katsoa silmiin kesken suurimman kaaoksen.
Rakastaa.
Ja saada toinen tuntemaan samoin.

Vaikeaa ja niin yksinkertaista.




 

lauantaina, elokuuta 18, 2012

yhden hihan päivä





Aurinkotankkausta pihamaalla.

Ensimmäminen hiha valmistui,
toisen vielä tänään aloitan.

Kerholainen keinui
ja keinui
ja keinui.
Päällään mamman kutoma mekkonen.
Päässään äidin kutoma hattunen.

Pahuksen keinu.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2012

elokuinen keskiviikko

Tänään päällystin neljä kirjaa,
eilen kuusi.
Koulut ovat alkaneet.

Olen luonut sähköisen reissuvihon tunnukset,
allekirjoittanut lappuja.
Kiinnittänyt jääkaapioveen kaksi lukujärjestystä,
yhden saan perjantaina.

Tuleva eskarilainen on käynyt töissä.
Lähtenyt aamulla isin mukana ja palannut iltapäivällä.
Nauttii isin seurasta ja varmaan ruokatunneistakin.

Meidän pienin lähti tänään kerhoon.
Sinne on ollut menossa jo pitkän aikaa.
Reppuun pakattiin eväät ja kerhotossut.
Kuva otettiin tietenkin,
niinkuin koululaisistakin maanantaina.

Mentiin kerhoon rattailla.
Havahduin jotta rattaat jätettäväkin kerholle.
Vuosikaudet on kiertänyt pienemmän kanssa lenkkiä kerhon ajan.
Nyt se pienin kerholainen.

Kriisi.

Kerholainen ihmetteli "äiti, en minä tarvitse rattaita kerhossa"
En minäkään niitä kylillä mielelläni tyhjinä työntele.

Eteisessä alkoi jännittämään.
Puolituntia tein pakoa.
Kun pieni alkoi kertomaan kesäretkestä Zoolandiaan,
tiesin jotta voin poistua vähän salaisesti.

Ja taas kosteusongelma silmäkulmissa.

tiistaina, elokuuta 14, 2012

omenapuu ovella






Ei enää kukatonta.
Tomaatintaimista se viimeisenä sijoitettu näyttää tuottavan satoa.
Laitoin sen kasvimaan nurkkaan,
jotta edes joku paikka silläkin olisi. 

Kesäkurpitsat voivat hyvin,
avomaankurkulle voi tulla kiire.
Eikös sellaisia minikurkkujakin ole säilykepurkissa? 
Just niitä ajattelinkin kasvattaa.

Päärynäpuu painaa.
Kuvan etualalla oleva katras on kaikki yhdessä oksassa.

Meille ei pääse enää sisään kumartumatta.
Kun oven avaa,
kopsahtaa ensimmäisenä omenat eteen.
Omenasato on tänä vuonna runsas.

maanantaina, elokuuta 13, 2012

työnjako

Koululaiskolmikon koulupäivä kesti kolme tuntia.

Ehdittiin siis muutakin puuhata.

Tehtiin työnjako.
Tytöt toivoivat retkeä,
pojat jäivät kotipihaan päivystämään.

Suunnistimme uimarannalle,
jota usein kuullut kehuttavan.
Liitymme ehdottomasti kehujien joukkoon.

Aurinko häikäisi kesäisesti,
hiekka oli lämmintä.
Vesikin,
kertoivat uimarit.

Pojat saivat pihaan kaivurin,
jonka työskentelyä olivat jännityksellä seuranneet.
Sitten pääsivät naapurin rekka-autolla ajelulle.

Kukaan ei kadehtinut ketään.
Kaikilla taisi olla kivaa,
ei niin arkinen maanantai.

 

sunnuntaina, elokuuta 12, 2012

öylätti ikkunalaudalla

Lapsistamme keskimmäinen aloittaa koulutiensä huomenna.
Tänään osallistuimme lämminhenkiseen jumalanpalvelukseen.
Siellä siunattiin tulevia koululaisia.

Tämä yksi niistä maailman vaikeista asioista,
usko.
Ollakko uskovainen vai ei?

Vihkiraamattu on hyllyssä,
pölyisenä.
Kirkossa käydään,
melko harvoin.

Seurakunnan toiminta on tullut tutuksi lasten kautta.
Päiväkerhot ja isompien kerhotoiminta. 

Minusta on antoisaa pohtia lasten kanssa.
TaivaanIsä, enkelit.
Mikä milloinkin pieniä mietityttää.

Taidan olla keskellä.
Tai sitten vähän lähempänä kategoriaa uskovainen,
jos pitäisi viidestä kohdasta rastittaa.

Tänään hymyilin,
pyyhin silmäkulmia.
Lauloin laulutaidostani piittaamatta.
Lastenvirret ovat kauniita.

Polvistuin alttarille anopin ja pienten tyttöjeni kanssa.
Tuleva koululainen joi mehun pikarista,
otti öylätin suustaan pois.

Minusta tuntuu turvalliselta lähettää hänet koulutielle.
edit.
Mietin tämän kirjailtuani jotta pitäisi muokata.
Ei sillä jotten enää asiaa pohtisi vaan jäi vaivaamaan sana Uskovainen.
Se ei sovi suuhuni.
Kuulostaa töksähtävältä ja melkeinpä kirosanalta.
 En vielä ole keksinyt sitä vastinetta sanalle.
Olisiko se hengellisyys?

Mies miespuolisesta ystävästään:

Hän on sellainen "erilainen",
hänen kanssaan on mukava rupatella.
Hän on niin Rauhallinen.

Olisko se sitä sisäistä rauhaa mikä säteilee ympäristöön.
 


perjantaina, elokuuta 10, 2012

villasukkakeli

Shortsit.
Jalassa villasukat ja crocksit.
Pitkähihainen ei yhtään liikaa.
Huih,
mittari näytti +14 astetta päivällä. 

Piti sulkea ulko-ovi jotta pitkään tavoiteltu läpiveto ei puhaltaisi enää viileyttä sisään.
Lapset kietoivat fleecepeitot sohvalla ympärilleen.

Toivottavasti väliaikaista.
Ei ihan vielä viilenisi vaikka syksystä tykkäänkin.


torstaina, elokuuta 09, 2012

päivä jolloinka talli kaatui

Meidän pihaamme on rumentanut talli,
sellainen ihan väliaikainen vaan.

Se jumitti viis vuotta,
vähintään.

Tänään kaatui.
Kiitos pappa.
Hänellä taito saada rästihommat etenemään.
 Herättiin aikaisin,
vahingossa.
Puolitapäivin oli talli nurin ja 
se viimeinen orapihlaja-aidan pätkä.

Voittajafiiliksissä.

Projekti paisui,
se vaati pitkiä putkia.
Mutta ei siitä sen enempää.

Lähdin lasten kanssa pienelle retkelle.
Vähän pitää arkea pakoilla kun lomapäiviä heillä muutama vielä jäljellä. 

Herkkuja ja mökille pyörähtämään.

Mökillä oli hiljaista.
Metsätien varressa kanttarelleja.
Nurmella sammakkovauvoja,
laiturilla sisiliskopoikia.
Tammessa ensimmäiset terhot.

Punaisia haavanlehtiä,
lammikossa koivunsiemeniä.

Rannalla niksunaksuu,
namii ja limuu.
Uimarit.

Ei ihan tavallinen torstai. 


tiistaina, elokuuta 07, 2012

ihmeellisen ihanat ystävät

Tapasimme virtuaalimaailmassa,
useampi vuosi sitten.
Alussa kirjoittelimme haaveistamme, 
siitä yhdistävästä eniten.
Suurperheestä.

Joukkomme on kasvanut tämän jälkeen 23 lapsella.
Loppua ei näy,
tahti vain hidastunut.

Pystyisimme pelastamaan oppilaspulasta kärsivän kyläkoulun,
huikeaa.

Siitä on kohta neljä vuotta kun suuremmalla kokoonpanolla viimeksi tapasimme.
Ei enää muistanut mitenkä ihmeellisen ihana joukko olemme.

Elämäntilanteet menevät eteenpäin.
Vähemmän imetetään ja vaipatetaan.
Ne ensimmäiset lapset,
joidenka odotusta yhdessä seurattiin.
Lähtevät eskariin.

Eivät ne lapsiaiheet ole puheista kadonneet,
vähentyneet kylläkin.

Nyt oltiin ihania rouvia Helsingissä.
Nautittiin toistemme seurasta,
elokuisesta auringosta.

Kiitollisena hymyillen.

sunnuntaina, elokuuta 05, 2012

räsymattomekko

Ne pienimmän tilaustyösukat.

Jämälankaprojektini,
jota muistaakseni olen vilautellut jossakin vaihessa.
Hei,
nyt se on valmis.
Huhtikuussa aloitin,
tarkastin.

Siitä tuli pidempi kuin ajattelin.
Kun takakappale oli valmistunut,
luulin ettei etupuoli tähän kesään ehtisi.

Ihan perinteisellä lankojen vaihdolla tein.
Mustat kerät 2kpl olivat vyöttellisiä,
Sandnes Mandarin.
Loput koriin kertyneitä yksittäisiä sankareita.
Kun väri loppui,
piti raitoja soveltaa.

Malliin on silmukkamääriä vakoiltu 
Moda 4/2010,
ohjenro:27 (naisen kesätunika)
puikot: 3½ pyöröt
Lehdessä kesäisen raikas valkoinen versio.

Tästä ei tullut raikas,
kesäinen kuitenkin.
Eikä tullut tunika,
 ihan mekko pituinen minun päälleni ripustettuna.

 



Uutta puikoilla,
poikasen villatakki.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2012

kissamainen olo

Kesäretkellä Ahvenanmaalla se alkoi,
ensimmäinen kissa lähti mukaamme.

Se oli ihan pehmokissa,
jonka viereinen telttakunta unohti leirintäalueelle.
Näin kun Markukseksi kutsuttu poikanen tuli autosta ulos,
kissa kainalossaan.

Pehmokissa nökötti huoltorakennuksen nurkalla toista päivää,
naapureiden jo jatkettua matkaansa.

Kävi sitä niin sääli,
sadettakin lupasivat.

Kisu istuu automme takapenkillä edelleen.
Olisi hienoa jos omistajan joskus tavoittaisi.

Ne elävämmän oloiset kissat tulivat kuvioihin heti retken jälkeen.
Kirpputorimme pihapiirissä pyörinyt koditon kissa oli kiikuttanut pentueen kivijalan alle. 

Loukkuun livahtivat,
ruuan perässä.

Yksi pentu,
äiti,
seuraava pentu.

Parin päivän päästä kolmas,
seuraavana neljäs.

Uudet kodit löytyivät onneksemme nopeasti.
Tänään lähitalon asukkaat tavoittivat vielä viidennen vipeltäjän.

Huomenna tavataan.
Tänne luvattiin ottaa,
kotia odottamaan.

Meille nyt riittää oma kissaherramme,
vaikka säälistä olisin emon pentueineen majoittanut.
Tietenkin.

Mietin vaan.
Pehmokissako tämän kaiken sai aikaan?
Kissakesän.