Takana lähes viikko metsäelämää, pidempäänkin olisi viihtynyt.
Päätimme yhdistää mökkeilyn ja retkeilyn, yöt mökillä, päiväseltään pientä retken tynkää.
Ensimmäinen retkikohteemme Porvoo. Meren läheisyyttä. Vanhaa kaupunkia, ihmisvilinää. Suklaata ja ruokailua ravintolalaivassa. Mukava päivä, mutta vähän kireä kuitenkin.
Rankat huvit vaativat välipäivän, se siis vietettiin tukikohdassa ilman ihmeellisiä ohjelmanumeroita. Suunniteltiin seuraavaa suuntaa.
Päätimme lähteä huikean kaupunkivilinän sijasta Liesjärvelle. Villi kohde; Korteniemen perinnetila, kansallispuistoa ympärillään.
Lumouduimme. Miljöö vei mukanaan, luonto tarjosi parastaan. Metsä huokui alkukantaisuutta, mustikan varvut taipuilivat runsasta satoaan. Se rauha ja hiljaisuus, vanhojen rakennusten eletty elämä. Järvimaisema ja pihapiirin eläimet. Sinne olisi tahtonut jäädä.
Liesjärvi-retkemme jatkui kohti Tammelaa, Saaren kansanpuistoa. Idyllissä nälkäydyimme, jotenka piti käydä tankit täyttämässä. Masut täysinä kapusimme näkötorniin huikeita maisemia katselemaan.
"toivoisin olevani nyt jossain muualla.." -kommentti jonka 6v lausui ääneen tornin huipulla, johonka meistä varmaan jokaisen oli helppo yhtyä. Maisemat mahtavat, mut hirvitti hirvittävästi.
Väsyneinä päivän retkestä jätskikiskalle, mummo tarjosi tötteröt :-) Päivän opetus, miksi lähteä merta edemmäksi kalaan...
Hoppuhuppari valmistui alekorin langasta,
Novita Karuselli, 100% akryyli.
Kokoon 98cm keriä sain tuhottua kolme ja risat eli reilu 300g,
eipä paljoa jäänyt harmaasta versiosta siis.
Kudoin hoppuhupparin Novita lehden; syksy-08 olleen mallin mukaan.
Lehdessä kudottu Kaarna-nimisestä langasta.
Kyllä oli odotettu huppari :-)
Aloin tätä kiitollista projektia kutomaan maanantaina,
tänään keskiviikkona mannekiini pihalla jo koekäytti.
(kiitos puikkojen nro8!!)
Tänään se iski.
Aamupalapöydässä levitettynä kartan tynkää ja kalenteri.
"tuolloin on se, tuolloin sinne, toi on varattu"
"milloinka se koulu alkaakaan?.... sehän on ihan just kohta"
Ei tässä mihinkään enää ehdi.
Kahvia ryystäen, kartat pinoon.
Asian sulattelua puolin ja toisin,
taasko pitää huutaa hyvästejä kesäkaudelle?
Kiukkuista mutinaa suunnalla ja toisella.
Pikkuhiljaa ehdotuksia,
josko tehtäisiinkin näin. Ei mentäisikään sinne, oltaisiin siellä.
Nyt näyttää taas ihan kivalta.
Paras ajankäyttösuunnitelma sai kannatusta,
eihän tässä mitään olekaan vielä menetetty.
Poissa kotoa neljä yötä ja nyssyköitä vaunu pullollaan.
Saalis kerätty alekorista, kirpputorilta ja maalaismarkkinoilta.
Alin kuvatuksista huvitti, melkein itketti. Onhan kirpputorilangat kiva vähän pestä ennen käyttöä, no sellainen ajatus pyörähti jonku välkyn päässä. Langat pesupussiin turvallisesti, kolmeenkymppiin ja .... Mikä meni pieleen? Pesupussi petti ja oli tahtonut avautua kesken pyörittelyn.
Nyt on lankainen kasa. Stressinpoistoon kasan selvittelyä tai helpompi reitti. Nostaa lankakasa askartelupöydälle lasten iloksi :-)
Kesähän se on,
mut tuntuu jotta lähempänä on kun vesi vierellä.
Enemmän lomaisaa nukkua asuntovaunussa,
nuuskia kesäöitä,
uida, saunoa,
huiskia itikoita.
Pääasiassa kesä on ollut kesäpihaa kotioloissa.
Sisään ja taas ulos tepsuttelevaa väkeä.
Nautitaan,
ainakin koitetaan niin tehdä,
välillä vaan niin vaikeaa.
Siinä suunnitelma mikä näiden lankojen kohdalla on tehtynä,
katsotaan ja odotellaan miksi alkavat muuntua.
Alelankojen lisäksi lähes yhtä suurta mielihyvää tuotti kellarilöytö.
Joku allekirjoittanut on virkannut kasan kukkia,
vailla määränpäätä.
Onneksi ei ole päämäärätöntä projektia kompostoinut
vaan jättänyt ihanaiseksi kesäpäivälöydöksi vuosien päähän.
Se pirullinen alkoi rullaamaan ihan kepeästi eteenpäin.
Nyt on valmis.
Jämäiseltä näyttää,
mutta toimii.
Pohjasta lähtevä kirjava lankanen on Novitan Papagena-lankaa.
Tarttunut talvella mukaan anttilan alekorista, pipoksi muuntautunut toinen kerä.
Loppuosuus suoritettu Novitan Suvi-langalla.
Suvi-lanka vapiksen alekorista lähtenyt mukaan,
tiskirättejä aiemmin valmistunut.
Kahvat tuli sopivasta jämänyytistä joka jäänyt korin pohjalle
eli tässä sen taas huomasimme,
älä heitä mitään pois ;-)
Nyt on yhdet treenit palloa, tossuja, sukkia, mehupulloa kuljetettu.
Paluumatkalla lisänä oli avaimet, kännykkä, limupullo ja lompakko
ja kaikki mahtui,
jee.
Eilen iltapäivästä istuimme kahvilla grillikatoksessa. Lapset leikeissään kunnes havahtuivat, nuo syövät jotain.
Keittiön ikkunan takana näkyi kirjuri ilveilevän. Hetken päästä lähetti kuljetti lappua pöydällemme.
Kyseessä oli lastenvastaisku, jonkinmoinen uhkauskirje. Siinä vaadittiin jäätelöä ja paljon.
Isi sitten vastasi neuvon mukaan viestiin, paperin toiselle puolelle. Lupasi jotta ILLALLA jäätelöä tarjolla ja paljon.
Myrtsinaamoja viiletti, vasta illalla, pööh..
Hetken päästä alkoi kuulumaan iloinen hassuttelu parvekkeelta. Siellä lähettinä toiminut puuhaili. Alas parvekkeelta leijaili kirjelappunen.
Lähetti kun kirjoitus-ja lukutaidoton vielä, pientä tulkkausapua tarvittiin.
Kirje ei ollutkaan meille tarkoitettu, se pudotettiin korkealta koska oli menossa Jumalalle. Siinä toivottiin jotta Jumala tekisi illan vähän nopeammin....
Naurettiin ja melkein itkettiin. Hengellisyys ei mikään elämäntapamme ole, mutta hyvältä tuntuu jotta se osa elämää kuitenkin.
Ja kääntää lehden sivua,
voisi olla näppärä jalkapalloilijalle verkkokassi.
Siihenkin löytyisi sitä jämälankaa.
Alkaa kutomaan.
Kutoo päivän ja toisenkin.
Huonosti edistyy, jokin mättää.
Sitten se hiivatin verkkokassi sukeltaa uniin.
Hikinen yö.
Pyörii pitkin sänkyä ja koittaa muistella talven viileyttä alitajunnassa.
Aamulla muistaa pätkän unista,
se verkkokassi...
Sen pitää olla jotenkin vinksahtanut,
ei tällaisen kudinvimman keskellä voi tältä tuntua.
Hetki sitten kaivoi sen lehdenkin esille.
Oikoluki ja oikoluki.
Ohjeessa huikeat kaksi riviä joita vuorotellaan.
Toinen ok. ja toinen....
voi veeeee rkkokassi sentään,
arvasin.
Nyt on nätti pyöreä pallo,
kaikki ne hikiset kudinhetket purettuna.
Tästä on hyvä aloittaa,
uudelleen
se verkkokassi jos vaikka ensiviikon harkkoihin jo valmistuisi.
Siirryin iki-ihanassa sk-lehdessä 6/7-09 seuraavalle sivulle.
Lehdessä nimetty Marikki-lierihatuksi ja Mössykkä-lippiksiksi.
Näiden ohjeita enemmän tahi vähemmän seuraten syntyi hattuset meidän pienille.
Langat eivät ole hamppua nähneetkään,
ovat Novitan Samosta,
juu jämä sellaisia..
Mieleiset tuli
ja taas se perinteinen kaikui ilmoille;
koska määää saaan oman hatun??
Tässä petomme. Hän muutti naapuritalosta tänne vuonna nakkisota, olisikohan kuusi vuotta sitten pahasti väärin muistettu?
Naapurit siirsivät kotonsa kerrostaloon. Isäntä teki kauppoja, osti trimmerin ja sai kissan kaupanpäälle. "ku halvalla sai"
Petomme voi pulleasti. Ruokailee kokoajan, kotona ja parin talon päässä. Eikä sekään riitä.
Juhannuksen bileistä jättänyt pihaan lojumaan kaksi oravanhäntää :-( Mokomakin.
Nyt on ahneella matoinen loppu. Hain tänään kattiselle kuurin apteekista. Saapui sopivasti nälkäisenä kaappia kolkuttelemaan. Gourmet ruoka pienellä lisämaustella.
Nuusk. Sinne jäi ruoka, jäi matolääke ja kissaa ei ole näkynyt. Lähti varmaankin sinne toiseen taloon tai huomenna muistaa meitä uudella oravanhännällä.
Ei ole grillailtu lihoja auringossa, turhan kuuma siihen puuhaan.
Ei, tämä ei ole valitusplokkaus. Nautin suunnattomasti lämpimästä olosta, valoisuudesta. Sellaista elämän helppoutta ilmassa rahapussista huolimatta.
On kutimet saaneet kyytiä, puutarhaa myllätty. Matot pesty ja saatu jopa kuiviksi ennätysajassa. Syöty mansikoita ja herneitä.
Kukat kukkivat, marjat kypsyvät kovaa kyytiä. Eilen ensimmäinen tomaatti omalta parvekkeelta.
Tänään polkusteltiin koko perheen voimin, isillä taisi olla eniten urakkaa pyöräkärryn ohjaimissa :-)
Sääennustetta kurkkasin ja ovat siirrelleet harmaita pilviä tuleviin päiviin. Tuli heti olo jotta onko ehtinyt sittenkään riittävästi ahmia tätä keliä. Pakko turvautua kliseisiin; vielä on kesää jäljellä...