ystävälle

Puroa.
Jäätynyttä karpaloa,
tarkoituksella hassutus järjestyksessä värimaailma.
Ruska.
Piponen mallattu täältä, 
ihanan nopsa ja simppeli.

http://jattasoheltaa.blogspot.com/2008/02/mariomyssy.html

innovaatio

Näin vanhaa taloa kun asutaan.
Sisällä tuulee.
Pitää eristää ikkunoita,
vaikka hankkimalla uusia ihania lankoja,
ikkunalaudalle....



Sohvalla köllötellen,
tuijotellen, 
ihaillen ideoiden.


(tänään ilmestyi arska, eristeet oli siirrettävä haalistumisuhan vuoksi toisaalle)

herää pahvi

Leluja siellä,
leluja täällä,
vintillä,
lelulehdissä.
Tahtoo.

Paras ja suosituin tällä hetkellä,
pahvi!

testityttö

Novita ohje.

Jämälankajemma.

Nalle-vahvuutta.

Aloittamista ja purkamista,

too big head.

Nyt valmis.

Viis vee valitsi silmät.

Ja ihanan pehmeät PUNAISET hiukset,

Novita pehmovauva.

"äiti, mä haluan kanssa...."

"äiti, kudo mulle ekaksi..."

Möllykkätehdas?

Heti kun seuraava inspis iskee.

äiti harrastaa

Kymmentä vaille viisi.
Äiti hyppää talvivaatteisiin ja nappaa selkäänsä repun.
"äiti, mihinkä sä menet?"
Vastaan ja lähden pakkaseen.

Puiston kohdalla esikoinen ystävänsä kanssa.
Posket punaisina laskevat liukumäkeä.
Näkee äidin selässä repun ja huikkaa
"äiti, tuo meille karkkia tuliaisina"
Oletus;
äiti on menossa kauppaan.
Mitä se muuten kulkisi yksinään,
melkein jo hämärässä ja reppukin selässä. 
Hupsista.
Kutomaan.
Ilman lapsia.
Juttelemaan aikuisten kanssa.
Kahdeksi tunniksi.

äiti kirjoittaa

Aamulla tohinoiden tauolla.
Se keltainen vihko.
Ajatusten purkua,
kenties esikoisromaanin luonnosta ;-)

3vee huomaa tapahtuman.
Äiti, ruutuvihko ja kynä.
Eihän kyse voi olla muusta kuin...

"äiti, kirjoita sinne viiliä"
"äiti, kirjoititko sinne jo viiliä?"

neulootikon tytär

 

Tässä sitten tulosta.

Kun äiti on lankamaniasta kärsivä neulootikko.

 

kierteessä

Eilen illalla väsytti niin julmetusti.
Unille takarajaksi asetettu iltakymppi,
jäi sekin saavuttamatta.

Yöllä yhden jälkeen vilkaisu kelloon,
kuvittelin aamuyön jo koittaneen.
Ennen seitsemää valmiina nousemaan ylös,
ihanan nukkunut olo.

Päivä ollut puuhatäyteinen.
Puuhellalla kokkailua,
arjen herkkuja kaalilaatikkoa ja kakrujen makuun makkarakeittoa.
Leipien paakarointia,
siivouksen tynkää,
pyykin pesua.

Parasta kuitenkin lumen kolaaminen.
Ihana lumi.
Koko piha valtoimenaan valkoista hattaraa.
Jokapaikassa.
Hyötyliikuntaa parituntia
eikä sittenkään olisi malttanut lopettaa.
Lumihullu.

Omenapuuhun laskeutui talven odotetut vieraat,
tilhet.
Löysivät ne puuhun jääneet omenat vihdoinkin.

Kierre on valmis.
Sitä on väsynyt taas.
Nukkuu hyvin niin jaksaa tehdä enemmän.
Ja kun tekee paljon, väsyttää illalla.
Meneeköhän se niin?
Siltä tuntuu juuri nyt.