väriä, villaista ja talvivarastoa

 Lankana Araucania,
jäljet johtavat Chileen.

ihan pohjalla

Kuljin pohjattomassa blogimaailmassa tässä eräskin ilta.
Osui silmääni aivan loistava idea,
täällä
Kiitos Marple.

Raksraks.
Minulla kuuluisassa jemma-paikassa kasa (vahingossa) huopuneita villahousuja,
tai ne jo suikaleiksi leikattuina kun oli tarkoitus vaippaimuina pyöritellä.
En ole raaskinut heittää pois,
jos vaikka 
jossakin
joskus
olisi käyttöä.


Tyttären saappaat pääsivät testikäsittelyyyn.
Pohjalta ruttuset pahvit,
saksimaan villahousukaistaleita.
Virkkuukoukku ja kiinteytystä reunaan.
Valmiit.


Ne toimivatkin.
Hiukan olisi saanut reilummat leikata,
jos tahtovat rullaantua?
Arvatenkin ihanan lämpöiset ja pehmoiset saappaissa vrt. edeltäjiin.

Projekti siis jatkuu,
samassa hitaasti etenevässä projektijonossa kuin ne kaikki muutkin...
maailmaa mullistavat innovaatiot

Mut surullistahan se olisi jos ei mitään tekisi luomisen tuskaa helpottaakseen?

rahaton maanantaissa

kirkkaanpunaiset kontiot MINULLE
siniset vyötärömalliset sadehousut POIKASELLE
kävelykengät, punaisella lapulla MINULLE
toppahaalari- ja hanskat NEIDILLE
fleecepaita kerhokuvaan PIKKUPOIKASELLE
reiluvyötäröiset käyttöhousut PIKKUPOIKASELLE
uusi lankamoppi, arvatenkin minun käyttööni
uusi tiskiharja, vaihtopäällä... taas minulle?
vessapaperia, talouspaperia
patteri vaakaan; aivan turha ostos!!
ruokaa ja taas ruokaa
kivalle kauppakaverille namiaski,
tyhjä jo 

kumpaan suuntaan

Erilainen päivä.
Lähdin puolen päivän jälkeen siivoamaan kesäkotiamme,
yksin.
Nyt on kesän hiekat lakaistu ja päähän taltioutunut komeroiden sisältö.
Bikinit naftaliiniin ja bitkikset tilalle.


Ilman kutimia en ollut liikenteessä.
Siivous söi kolmisen tuntia,
sitten oli vapaa-ajan osuus.
Kamutin toisaalta ajeli sukkalankoineen kaveriksi.

Valmista tuli,
maailma parantui.
Henkeä ahdisti ja silmät valuivat vettä.

Ylipolvensukat,
se minua vaaninut japanilainen; Noro Kureyon Sock Yarn.
(70%wool / 30%nylon)
Kolmosen puikot ja paljon kärsivällisyyttä.
Sukilla pituutta 65cm,
eivät tule omiin jalkoihin.
Tämän kaiken ihanuuden tarjosi tuleva kohtalo-tittelini;
lankakauppiaan sisko.
Siitä enemmän,
ihan pian.

Kotimatkalla olin ajaa ojaan,
monta kertaa.
Piti katsoa taivaanrantaa, jossa aurinko laskeutui väriloistossaan.
Toisaalla möllötti täysikuu.
Väriloistoon siirtynyt metsänreuna,
leijaileva usva.
Otti kuvia silmillään vimmatusti,
niin kaunista.

                                                                                                                                                                                                                            

mistä on tämä päivä tehty?

Havahtumisesta kellon jälkeen,
ei onneksi liian myöhään.
Kaikki nukkuivat,
sade ropisi.


Aamiaista.
Sadevaatetusta.
Koulua ja kotipäivää.

Ekaluokkalaisen hammastarkastusta,
kaksi seuranta-aikaa.
Hampaiden geelaukseen ja toinen jatkotarkasteluun oikoisuuden vuoksi.


Ajelua vilkuttomalla ja käsijarruttomalla autolla.
Sisäänkin satoi.
Viikon ruokaostokset,
se tavanomainen ylittyi viidellä eurolla.
Ne tutit,
ne sen teki.


Kotona vieras mies imuroimassa,
ei hullumpaa.
Omakin oli kotona.
Taas kelpaa lämmittää,
lämmitettiinkin yksi pönttö.


Pienin mies kadehdittavasti kotipäivässä.
Koululaistyttö kysyi "onko kipeä?"
Ei,
se on vaan tämä sade ja harmaus
ja ihana flanellinen unipuku.
Miksi siitä luopua?


Kesäinen välipala.
Mustikkamansikka-kiisseliä,
omenan tuoksua.
Kattilallinen hilloa.

Harrastusta,
peruuntunutta jalkapallotreeniä.
Kokkikerhoa, partiota ja kanteleen soittoa.


Nettisivuja, kutomista.
Vilkkuremonttia.
Pyykkirumbaa.


Vauva söi winx-huulikiilteen,
mamman matto on nyt punainen.
Yläkerran lavuaari tukkeessa,
taistelu eilisistä pääsylipuista.
Pojat.

Yöpöydällä hiiri.
Pukeutunut barbin vaatteeseen,
kömpinyt nukkumaan unisukkaan.
Neidin varpaat kylmät.


Unimatin maille mönkkäreillä,
lavuaari vetää ja liput jaettu yhtäsuuriin pinoihin.
Kantapää lähestyy.


Kynttilänvaloa,
hiljaisuutta.
Vieläkin sataa.

..leikkimaan piirsi liidullaan...

Tässä meitin pieni pelottava pontso,
oikea retkilook.
Tämä froteinen kokohaalari oli ihan pakko ostos kevään puolella.
Kakskytsenttiä siihen tietty tuhlaantui.

syystunnelmia

Pitkästä aikaa mökkimaisemissa,
asuntovaunuilemassa.
Oli sitä mitä haettiin.
Rauhaa, raikkautta, reippautta, Rakkautta...

Niin ja se syksyn harmaus.
Upeita värejä metsä pullollaan.

Tuo kivi.
Se tuijotti minua metsässä.
Kasvot hieman vinossa, hiukset sivuilla,
vähän jo harmaatakin ohimolla.
Näettekö?

hän mennyt on

Päätin jotta nyt lähtee siivoukseen roikkuvat projektit.
Puikot kilkattaneet ja jotain tulostakin.

Kaulurimyssy,
ohje SK-lehti 8/10
Lankana kesämuistoja; Järbo Raggi (70%villa / 30% nylon), 100g=150m


Ja se perinteinen välityö, ties mistä välistä, nyt valmis.
Tiskirätti,
jotta voisi pyyhkiä kuvankin pöydän hiukan puhtaammaksi.


Hihatin valmistui,
hienosäädöt vielä ja avot.

Kämmekkäiden toinen pari juuri putoamassa.
Mutta niistä kuvia myöhemmin.


Sää:
kirkas, viileä aamu.
Aurinko paistoi, tuulesi.
Raikasta ja inspiroivaa pihapuuhailuun.
Iltapäivästä synkkeni,
satoi ja rankasti. Tuli pimeää.


Iltapalaksi amerikkalaisia pannukakkuja.
Puhelu;
hän on mennyt... kaikki ohi on.
Vieras,
mutta kuitenkin läheltä. 

kutoo enemmän ku ehtii

Toisinaan tämä paras harrastukseni aiheuttaa ahdistusta.
Tahtoisi kutoa -lista on loputon.
Puolivalmiita tekeleitä samaten, loputtomasti.
Sitä istuisi ja tikuttelisi,
mutku.
Pitää välillä nukkua, 
pitää pestä ja pyykätä, hoitaa ja helliä. 
Koko ajan kilpaa olemattoman kiireen kera.

Jotain valmistakin,
yhdet sukat.
Nalle kukkaketoa, kesätunnelmaa siis.
Ja tänään odottelen puikoilta tippuvan valmiin hihattimen.
Ei ihan vielä.
Ruoka pitäisi laittaa uuniin ja kohta kerholaisia hakemaan.
Niin ja tietenkin pienin apulainen pakattava ulkoilukuntoon.

ulkotikutusta

Vietin eilen hetken pihavahtina,
kutimet mukanani.
Huomattavasti mielekkäämpää.

Mahtava syysaurinko lämmitti.
Sukkasatoa korissa,
työnalla ja jo valmistunutta.


Novitan TicoTico langasta (75%villa / 25%polyamidi)
Väri on niiiiin mun mieleen.
3,5mm puikkelot ja 60s

paluu ajatusleikkiin

Vai pitäisikö sanoa,
pudotus todellisuuteen...

Avain.
Aika pysähtynyt,
sisälläkin.
Kalenteri seinällä: joulukuu 2006,
tv-ohjelma pysähtynyt jo aiempaan.

Hillot komeroissa ja sorsa pöydänkulmalla.
Pakastearkku päällä, 
onneksi.

Näkee paljon mahdollisuuksia.
Paljon ahdistusta.
Ei sittenkään ruusutarhan väkeä? 

Kanojen tulisi kylmä,
meiltä loppuisi lämmin vesi.
Alkukantainen remontointi imaisisi tyhjiin?


Toisessa visiossa juoksee karkuun,
toisessa palattava takaisin...

omputtaa

Taas kelpaa herkutella ompuilla.
Suoraan puusta ja rouskuttelemaan.
Vielä eivät ole piiraaksi saakka päässeet tahi hilloksi talven lettukesteille.

Kuvan sipulit eivät ole omaa satoa,
mutta katsokaas mitenkä minun aneeminen sipulipussini vetäisi reilun kilon satoa sisäänsä!

viikonlopun talkoista

Vietettiin puutalkoita.
Eikös tässä kohtaa voi ylpeillä,
suurperheen etuja; paljon talkooväkeä omasta takaa.
Neljä pikkuapulaista,
erilaisia kuljetusvälineitä.
Kaksi vähän isompaa sirkkelin soittajaa, kirveen heiluttajaa.
Ja tietenkin se vaunuissa istuva päämies.

Paljon saatiin aikaiseksi,
vielä on jatkotalkoille tilausta.

sukan koko-ohjetta.

Laskukaava: Kengän koko jaetaan kolmella ja kerrotaan kahdella.

Tässä mainio kaava saada selville tarvittavaa sukan jalkaterän senttimäärää. 

Ohjeeseen olen törmännyt aiemminkin, mutta josko se nyt pysyisi muistissa paremmin.

Kiitokset Sukkasadon Hillokellariin.

ajatusleikkiä

Mitäs jos...
Mikä ettei.

Eihän se mitään maksa,
haaveilu ja ajatuksella leikkiminen.

Kerran piha kierretty,
tänään piti palata.
Heinää, ajan ohiajamaa puutarhaa.
Villiintyneitä ruusuja, ylikasvaneita omenapuita,
sammaloitunut pihakeinu.


Salaisesti pitkin pihaa,
kurkistellen.


Halkovajaa,
kanalan orsia. Puhki kuluneita pärekoreja.
Entinen kasvihuone.


Sitä näkee kaiken taakse,
tahtoo nähdä.
Pystyisikö palauttamaan kohti mennyttä?


Lasten silmin;
paljon piilopaikkoja.

kuvista

Uskomaton mänttiys ilmassa.
Huomasin, tajusin kadottaneeni ikiajoiksi fotot menneeltä keväältä.
Jotain onneksi tullut postitettua tuttaville, siis sähköisessä muodossa.
Blogiin tullut ripoteltua.
Lasten kameroista saa kaapattua.
Mutta paljon on sellaisia, joidenka perään ei voi kuin huokaista.

sukkasatoa

Ja nyt on sitten korkattu virallinen satoilu.
Poikanen tilasi häneltä vielä uupuneet "roks-sukat"
Harmaata Nallen jämää.

Kesällähän näitä tuli urakoitua. 
mm.nämä Hilla-sukat.

sadonkorjuun makua

Mitä tapahtuu kun yhtenä kouluaamuna huomataan ettei enää shortseilla tarkenekaan lähteä...
Seuraavana aamuna taas kaksi astetta vähemmän mittarissa.
Missä hanskat?
Nopsasti kudottavaa lankaa
ja niin lämmintä.
Kesäsaalista.
Kalliisti Kökarista ostettu.
Kesämuisto "pyöräillen kauppaan ja ruokatavaroiden kaveriksi kerä Raggia"

puikoilta pudonnutta

Kesäveska.
Ajatuksena ettei sinne tarvitse mahtua villahousut, vaipat, vaihtobody, kosteuspyyhkeet, essu, varatutti, lusikka, sosepurkki.....
Melkein mahtuu,
venyy ja paukkuu ja kivasti roikkuu mm.rattaiden työntöaisassa.
Juju piti olla,
kääntökassi eli batik sai kaverikseen Novitan punaista Tiinaa.

Rattaiden tuunausta.
Jotain jujua tähänkin oli ajatuksena,
vähän kesken.
Häntä sentään valmiina.
Sisällä kinder-kuori kera helmien helisemässä.
Lankana kesäsaalista; Tuva tweed 100% villa (Marks & Kattens) 

Nyt en muista onko hattuset olleet jo esillä.
Isompi hatuista "äiti, sulla on ihan kiva tuo puutarhahattu..."
En tiedä oliko se minkälainen kohteliaisuus hellehatulleni?
Virkattu kukka on norsumamman työpajasta.

 Isomummon juhannushattu.
Hänen yhdeksäskymmenestoinen juhannus.