lauantaina, tammikuuta 05, 2019

vuosipalaveri

Tässä taas ollaan.
Olisi vuosipalaverin paikka.
Katsellaanko taaksepäin vaiko vain eteen?

Ilman mennyttä ei ole tulevaa,
voiko niin sanoa?

Ennen tätä hetkeä pohdin otanko vihon ja kynän,
vai nostanko seuralaiseni -läppärini syliini ja avaan blogin? 

Juuri nyt on olo jotta neljäpäivää piti tätä vuotta edetä
kunnes iski tämä inventaario-olo.

TAMMIKUU
Syntymäpäivänäni tungin pellavarivettä keittiön seinälautojen väleihin.
Tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi. 
Olin innostunut keittiörempasta.
Kaikki nämä tunteet seurasivat koko vuoden.

HELMIKUU
Haahuilin talvisessa metsässä yksinäni.
Istuin haikeana kummipojan vanhojentansseja seuraamassa.
Iloitsimme koko perheen voimin risteilyllä.

 MAALISKUU
En vilahda yhdessäkään arkistokuvassa.
Hän, Pontus, minunkin edestäni.
Viisas ja kovasti rakas meille kaikille.

HUHTIKUU
Menin metsään kerran jos toisenkin, en kirjoittanut mitään.
Noususuhdanteiseen käyrään ja juileihin sain ohjeen;
lisää liikuntaa, laihduta ja venyttele enemmän.

TOUKOKUU
Kuva-arkistossa on monta iloista kuvaa.
On kevätsiivottu leikkimökki, kuopuksen vappupallo.
Perhepotrettia äitienpäivältä.
Kevätjuhlaa, puuhun ripustettu riippukeinu.

Toukokuu oli lämmin, suorastaan kuuma.
Yhtenä yönä asuinalueeltamme poistui kaksi liian varhain,
kaksi ystävääni toisaalla jättivät hyvästit isälleen, kumpainenkin.
Varjoja toukokuussa.

Kuvassa esikoisemme solisluu.
Korjattiin helatorstaina vappuaattona koulussa sattunut vamma. 

KESÄKUU
Heitettiin heipat koululle, karattiin kesälaitumille.
Vietettiin juhannusta, kesäleiriä, parisuhderetkeä.
Juhlittiin kesän ensimmäinen rippilapsi.

HEINÄKUU
Oma poikanen sekä siskopoikanen kesän sankarit.
Säät suosivat.
Iloisia kohtaamisia, naurua, paljon kakkua.

ELOKUU
Ehdin kuvata heinäkuun alussa valmistuneen kapinallisen keittiön.
Tämäkin kuvakulma on jo kokenut muutoksia pöytien osalta,
niin ja verhotkin löytäneet ikkunaan.
Elokuu aloitti arkea, tosin pienen koko perheen yhteisen kesäretken kautta.
Tiivis viisipäiväinen juuri sopiva asuntoautossa matkaten,
tulee psyykkinen mahtuminen vastaan.

SYYSKUU
Erään viikon aloitin näissä maisemissa. Oli vapaapäivä ja kotihommia mielessä.
Lähdinkin kävelylle. Parasta lääkettä, voimaannuttava lähiluonto.

LOKAKUU
Lokakuussa oli paljon nähtävää ja koettavaa.
Kuvan maisema hetkestä jolloinka luonto tarjosi parastaan.
Usvaisella järvellä yöpyneet, muuttomatkaa suunnittelevat joutsenet heräsivät.
Seurasin satumaista hetkeä auringonnousuun.
Olin iätön.

MARRASKUU
Marraskuussa juhlitaan serkuksista nuorinta. Juhlitaan kuopustamme, iskää, kaikkia isiä.
Nuorinta ja vanhinta kummityttöäni. Näin muutaman mainitakseni.
Avasimme ovet joululle.

JOULUKUU
Loppukiri kiireelle, pimeydelle, väsymykselle.
Tilalle hitautta,yhdessäoloa, kellottomuutta.
Kynttilänvaloa.

Niin taputeltiin yksi vuosi pakettiin.
Ihan hyvä sellainen josko ei halua hehkuttaa eikä latistaa.
Kasvun vuosi.

1 kommentti: