Se sitten syyskuu,
aamulla oli pakkasta -huih.
Perheessämme pyörinyt nuhapöpö halusi minunkin seurakseni, kurjaa kurjaa oloa.
Puolikuntoisena punanenänä, kuumaa hörppien -on uusi viikko korkattu. Eiköhän se tästä.
Aamulla tosiaan sai kerholaiset varustaa pitkillä kalsongeilla, sukkahousuilla. Päähän ohukaista pipoa ja käsiin sormikkaat.
Kerholais-Ukko epäröi pipoaan ja pyysi
"voitaisiinko taas vaihtaa kerhotossut siinä naulakon toisella puolella"
AI MIKS
"ettei ne näe että mulla on jo pipo päässä...."
On tiedossa taas varusteiden päivitystä; kesäistä sandaalia komeroon ja sitä rataa.
Varmaan voisi jo shortsi-hyllynkin tyhjentää ja täyttää uudelleen niillä pitkillä kansongeilla.
Ei auta itku ei _niin se kesä taisi taas jo mennä... sillä kun tuntuu kovasti kiire aina olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti