Koneet, lankoja.
Kaavapaperia, mittanauha, nuppineuloja.
Kuminauhaa.
Vaikea oli aloittaa,
tuli taas ikävä sellaista ISOA pöytää mitä voisi ympäri kiertää.
Olisi ompelupiste kumpaisellekin koneelle,
tilaa levittää kankaat.
Tilaa leikata,
silittää, inspiroida.
Ei tarvitsisi vuorotella tekemisiä.
Nypersin ja näpersin.
Se into,
kadoksissa ollut kipinä ommella poukkoili kaverinani.
Ajatukset aina askeleen edellä.
Ei välttämättä hyvä juttu,
mutta ihan kivasti sain alkuun tehtaani.
Ja ne ihailevat katseet.
Maagiset koneet pöydällä,
wau mitenkä lujaa sä äiti osaat ommella....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti