lauantaina, syyskuuta 03, 2011

häkkilintuna

Välillä se iskee kunnolla,
tuntuu ohitsepääsemättömältä.
Puristaa ja kiristää.

Ikävä metsään.

Tahtoisi tallata sammalta ja huiskia hirvikärpäsiä.
Kantaa selässä reppua tai lasta.

Löytää aarteita.
Tontun partaa puunoksilta, pallerojäkälää,
ehkä sieniä.
Vetisiä mustikoita ja puolukanpunaa.

Vähän pääsin metsään,
pian ajauduin taas asfaltille.
Lapsi käveli, ei ollut selässä.
Reppukin kotona.

Lausuin ääneen kaipuuni.
Yhdessä katsoimme ilta-auringon säteiden laskeutumista.
Laskeutuivat puunlatvoja pitkin alaspäin,
nyt on hämärää.
Kaipuuni hellittää,
palatakseen valon mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti