Kotoilun vastapainoksi olemme liikkuneet pienin askelin.
Eilen kierros kauppakeskuksessa.
Tärkein tehtävä oli löytää lahja kuusivuotiaalle.
Kauko-ohjattava auto,
josta jo illalla irtosi yksi rengas.
Minä tiiän mitä minä tahdon- pikkusisko tahtoi hevosen kyytiin,
vähän tylsä juttu kuusivuotiaasta.
Synttärin kunniaksi kuitenkin muutama kierros.
Esikoinen löysi kivoja t-paitoja.
Minä lähinnä kärsin.
Seurassa ei valittamista mutta saan näppylöitä kauppakeskuksissa.
Tänään kävimme valmistelemassa tulevaa.
Mökkitien auraus.
Olisin itkenyt jos olisi ollut itkupäivä.
Näin ensikerran metsättömän miljöön livenä.
Lapset mylläsivät lenkin majametsässään,
miltähän se näyttää lumien jälkeen.
Ehkä metsänomistajasta tämä oli järkevä siirto,
minulle ei ole vielä valjennut.
Paitsi ettei minusta olisi metsuriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti