torstaina, helmikuuta 16, 2012

ihan aallokkoa

Huipulla ja pohjalla.
Siitä tämä päivä tehty.
Harmillisinta ettei voi ketään syyttää.
Ihan itte,
itelleni pahinta seuraa.

Kyllä minä hymyilinkin.
Aamulla kävelin hoitolapsijoukon ohitse.
Pieni poika kääntyi,
moikkasi iloisena.
Kertoi jotta ovat matkalla päiväkotiin.
Kysyi herrasmiehenä,
tulisinko mukaan.

Ehkä päivä olisi ollut toisenlainen,
siellä päiväkodissa.
Sellaiselta meno kyllä kotonakin tuntui.
Kaksi ylimääräistä lasta on jo ylitse perhepäivähoitajan sallitun lapsimäärän.
Kilttejä olivat.
Ystävät ovat tärkeitä.

Hymyilin minä harmaille kutimillenikin.
Ja kesäisen pajumajan talviasukkaille.
Halasin ja suukotin.

Ja kävin sieltä pohjasta hakemassa vauhtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti