keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

toinen päivä


 

 

Matka jatkui,
säät suosivat.
Tytär alkoi puhua ja pulputtaa entiseen tapaansa,
alkoi unelmoida evästuokioista.

Edessäpäin näkyi polkuja,
takanapäin näkyi jo kuljettu reitti.

Tuntureita aina pohjoisessa halajan näkökenttääni.
Nyt koin ne.
Olin tuntureiden keskellä ja tunsin itseni osaksi niitä.
Karuuden suunnaton kauneus.

3 kommenttia:

  1. Tuo tulikin kuvista mieleen: karu kauneus <3

    VastaaPoista
  2. vähän sivusta voi noista kuvista aistia mitä se on Lapissa,paikan päällä koettuna varmasti jotain mykistävää..

    VastaaPoista