perjantaina, tammikuuta 15, 2016

merkitty


Minä uskoin mitä sanoivat.
Tarvitsin aktivointia,
aloin käyttäytyä toistuvasti moitittavasti.

Mennyt syksy sisälsi onnellisuutta.
Se sisälsi myös syvälle sukeltamista.
Näin juuri lööpin, jossa työttömyyttä kuvattiin kakkosluokan kansalaisuuteen.
Tiedän.
He tietävät,
paremmin kuin sinä itse.

Vapautin itseni,
henkisesti.
Valitsin lainsuojattomuuden.

Kirjoitin vastalauseen kerran.
Kirjoitin toistamiseen. 
Tänään avasin kirjeen.
Oikaisu.

Tunne: sain palata.

2 kommenttia:

  1. <3 Ollako vai ei? Siinäpä pulmaa kerrakseen...Työnteko ei kannata eikä työttömänäkään anneta olla...

    VastaaPoista