Eilen juhlimme esikoistamme,
rippilasta.
Aamu alkoi sumuisena, tihkusateisena.
Kirkonmenojen aikaan aurinko alkoi paistamaan alttarille,
tuli mukaan juhlimaan.
Vietimme lämminhenkisen juhlapäivän lähimpien kanssa.
Apuna päivässä oli serkkuni,
kiitos hänelle juhlapöydän antimista.
Saimme itse keskittyä siihen tärkeimpään.
(ja vältyin leipomisen aiheuttamilta epävarmuustekijöiltä
-minulla on sellaisiin taipumus )
"kuinka sydän kiittäisi,
"kuinka sydän kiittäisi,
mikä sana riittäisi..."
Onnittelut rippilapselle ja vanhemmille. Tutkailin heti juhlapöydän antimia,meillä ois 24.7 rippijuhlat. Kovasti pähkäilen mitä ja missä välissä ehdin leipoa. Ollaan perhelomalla välissä,rippikirkko ku on jo 15.7. Isommat tyttäret on tarjoilussa toki mukana,mutt kakkujen teko mun vastuulla.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaOlen kyllä kovasti tyytyväinen kun ulkoistin leipomisurakan. Perheen pienin kyllä osuvasti lausunut "ei se äiti haittaa vaikka näyttäisi huonolta jos maistuu hyvältä" ;-) Tämä lausahdus lohdutti lettujenpaistajaa kun letut repeilivät ja liiskaantuivat.
Herkät ja ihanat oli juhlat,tyttönen niin kaunis ..kirkossa itkua pidätellen mietin ,että juuri äsken oli tytön ristiäiset samassa kirkossa ja tutun näköinen pappikin paikalla...
VastaaPoista<3
PoistaOnnittelut tytölle ja vanhemmille. Teillä on ollut ihana, tärkeä päivä. <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista