maanantaina, marraskuuta 21, 2016

marraskuisia mietteitä

Taas on marraskuu,
taas on pimeää.
Aina sataa vettä, myrskyää.

Juuri keräsin joulukoristeet pois,
taas laitoin kyntteliköt ikkunoille.

Vasta eilenhän kuopus täytti kuusi,
nyt on jo seitsemän vuotta ja neljä päivää.

Viikot menevät nopeammin kuin ennen.
Vuodenajat vaihtuvat tiuhaan.
Nyt ryvetään pimeyden syövereissä,
kohta huokaillaan kevätauringon armottomuudessa.

Minulla olo jotta tekemistä enemmän kuin aikaa,
normijuttu.

Kun järjestelee yläkertaa,
alakerta alkaa näyttämään siivottomalta.
Ja toisinpäin.

Jos tartun kutimiin,
kirja jää lukematta.
Valitsen molemmat, toinen ennen toista.

Otan oman aikani univelan kustannuksella,
kummallista
-vuosi toisensa jälkeen.
Missä oppiminen?

Minulla on  polte kirjoittaa,
en saa mitään paperille.

Piti aloittaa neule itselleni,
kerät katselleet korissa iskemättöminä jo kuukauden.
Ohjekin olisi valmiina.

Oli minulla sukka illassa projekti,
sen suoritin hymyillen.

Lista tekemisistä kasvaa.
Ja välillä lyheneekin.
Teen sitä itselleni ajatuksissa.

Olen onnekas jotta saan kasata päiväni mieleni mukaan,
ainakin melkein.
Melkein tarkoittaa sitä että valtani vaikuttaa on melko suuri.

Nyt kirjoitan tätä koska tuntuu siltä.
Tuntuu hassulta kirjoittaa,
en tiedä kelle.
Itseni vuoksi kuitenkin.

Lisäisin kuviakin.
Miksi olen kuvannut niin vähän?
Kuvaan nopeasti puhelimella,
kuin kamera olisi muuttunut painavaksi.

Kuvat olkoon tällä kertaa täynnä keskeneräisyyttä
ja mahdollisuuksia.
Ja yksi muistutuksena siitä mitenkä nopeasti lapset kasvavat lelulaatikkoiän toiselle puolelle.

 


2 kommenttia:

  1. Näinpä.. Tunnistin niin itseni tuosta ;) sillä erotuksella ettei minulla niitä keskeneräisiä neulomisia ole. Mutta sitten jotain muuta...

    VastaaPoista