Meidän keskimmäinen lapsemme on tänään kolmetoistavuotias.
En tiedä miltä tuntuu olla se keskimmäinen.
Omistaa sisaruksista kaikki nimitykset.
Isosiskon, isoveljen.
Pikkuveljen ja pikkusiskon.
Pitää puolia.
Tehdä kompromisseja.
Nähdä isompien kasvun, kipuilut ja vastuun & vapauden lisääntymisen.
Päästä pieneksi takaisin nuorempien tukena.
Olla esimerkkinä, auttajana.
Idolina.
Olla ihan oma itsensä, etsiä oma paikkansa.
Ilman kyynärpäitä saada huomiota.
Itse tiedän ettei ole vaikeaa rakastaa ihan jokaista.
Vaikeaa on välillä varmistua siitä että tunne on saavuttanut kohteen.
Halit ja huomiot, kuuntelevat korvat ovat jakautuneet tasaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti