Arki on täällä.
Toinen sellainen takanapäin ja olo jo ärsyyntynyt.
Ilma on kaunis ja lapsetkin kilttejä,
innoissaan.
Se on se uni,
luulisin.
Se ajatus jotta aamulla on pakko nousta kelloa katsomaan,
eikä riitä katsominen,
on noustava.
Tänään on sellainen päivä kun viivasuoraan leikatut orapihlaja-aidat ärsyttää.
Tahtoisi eliminoida naapurin pörisevät laitteet,
lakaista muumiotautiset omenat kompostiin ja toivoa jotta joku pesisi ikkunat.
Pesisi pölyt pois ja ripustaisi verhot.
Mieluiten uudet verhot.
Luuttuaisi varpaanjäljet lattioista ja toisi mäntysuovan tuoksua tilalle.
Luulen etten huomenna enää muista,
en huomaa enkä niin välitäkään.
Suoristan siis otsaryppyni ja syön salaa vielä toisen jäätelön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti