perjantaina, syyskuuta 07, 2012

eksyneet

Kohta kuukausi käyty koulua
ja eskaria
ja kerhoa.
Minä olen paikalla pyörähtämässä päivittäin.

Lasten riemua,
iloista kikatusta ja uteliaisuutta.

Valtavaa levottomuutta.

Koulun rajat eivät ole selkiintyneet.
Eskarilaisia karkulaisina.
Ekalaiset lähtevät majojaan rakentamaan välitunnilla.
Isommat eivät muista tehdä läksyjä,
kirjat unohtuu. 
Tunneilla mekastetaan.
Ei välitetä.
 
Kerhon pihalla taistellaan lapioista
ja tapetuista kastemadoista. 

Ei meidän lapset,
mutta ne muut.

Se levottomuus tulee kotiin.
Istutaan tuolinreunalle jotta se keikkuisi paremmin.
Syljetään suusta sammakoita,
minä vain kuulen aina väärin.

Läksyjä on liikaa ja tunnilla ei pysty keskittymään.
Eikä isi lainaa korvatulppia.

Minä olen kotona kun kotiin palaavat iltapäivällä.
Tuoreet kuulumiset odotan kuulevani,
yleensä pyytämättä.
Välipalatetaan ja sovitaan aikatauluja jos kaverit odottaa.

Ne rajat on kotonakin,
koulussa omansa.
Liian monella ainoat säännöt vain koulussa,
väittäisin.

Jos alle kymmenen vuotiaan lapsen vanhempi ihmettelee;
mitenkä voin estää lasta pelaamasta?

Luulin lausetta vitsiksi,
en onneksi nauranut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti