Toisella on liian monta asiaa hoidettavana.
Pää täynnä aikataulutusta.
Loputon muistamuista -lista.
Toinen liikkuu päivästä toiseen,
rutiinista seuraavaan.
Pitää kotia kasassa ja ahdistuu.
Ei puhuta.
Pitää itse keksiä kysymyksiin vastaukset.
Ajatella mitä toinen ajattelee.
Ei ollut ensimmäinen solmu.
Se on kuitenkin aukenemaan päin.
Vaatii pysähtymisen,
vaatii suun avaamisen.
Pitää hiljentyä kuuntelemaan.
Hypätä toisen saappaisiin tunnustelemaan.
Huomenna jaamme päivän.
Niin on suunniteltu.
Vaihdamme saappaitamme puolessa välissä.
Tänään aurinko oli läsnä.
Syksyinen luonto tarjosi parastaan.
Oli niin hyvä olla luonnon keskellä.
Parasta lääkettä.
Ai miten kauniita kuvia! Ymmärrän tunteesi niin hyvin, hyvä idea tuo kotipäivä ja saappaiden vaihto, tekisi hyvää itse kullekin!
VastaaPoistaOlette viisaita, jos hoksaatte vaihtaa rooleja. Oikeastaan sitä näkee vasta asettumalla toisen asemaan, miten asiat ehkä ovatkin toisen näkökulmasta.
VastaaPoistaOlemme etuoikeutettuja kun meillä on siihen mahdollisuus. Harva työnantaja lienee pureskelematta nielisi jos aamulla työpaikalle ilmestyisikin työntekijän puoliso :-)
Poista