maanantaina, joulukuuta 09, 2013

maanantai joulun alla


Tämä kynttelikkö oli toisen turhake.
Vaihdoimme siihen modernimman pistokkeen,
tykkään siitä niin että halkeen. 


Kudon tällä hetkellä hitaasti mutta vakaasti.
Vakaa aikomus saada jotain pakettiinkin.
Lasikulhossa opettajille,
jo perinteellä.
Varmaan arvaatte mitä.

Parit lapaset odottavat peukaloita.
Miksi niitä on niin tylsä neuloa? 


Sain tänään anteeksikukkasia,
anoppikin sai.
Illalla näki vision omasta käytöksestään,
esikoinen ja kuopus demostroivat ilman pyytämistä.
 

Kävimme aamupäivällä kaupassa.
Kuljin jo hedelmäosaston ohitse,
oli pakko palata.
Omenan tuoksu oli vastustamaton.


Rakastan puuhellaa.
Paistoin jauhelihaa, keitin makaronia, riisipuuroa
ja piparitaikinaa.
Uunissa kaksi saaristolaisleipää.
Kaikki samaan aikaan. 
Pakkanen kiristyi ja tuvassa lämpö senku kohosi.
 





4 kommenttia:

  1. oi mitä kivoja puuhia, ja kaunis kynttelikkö, tykkään myös. ;)

    VastaaPoista
  2. tosi ihana kynttelikkö :) toisen roska on toisen aarre,näin se menee...tuota saaristolais-leipää meinasin iteki kokeilla tehä,valmiista paketista,on se niin hyvää leipää kyllä :P
    meillä syödään omenoita joka päivä,kilokaupalla kannan kaupasta ;)

    VastaaPoista
  3. Kaunis kynttelikkö! Ja puuhella on korvamaton - vaikka meidän vanhuksella uuni falskaa ettei käyttää voi niin hellalla kiehuu aina koko liuta patoja :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos.
    Omenat katosivat, ilman jäin. Puuhellin antimia sentään jäi jäljelle :-) Saaristolaisleipä vain paranee maultaan jahka muutaman päivän vetäytyy.

    VastaaPoista