tiistaina, joulukuuta 03, 2013

vuoristo

 
 
 
 
 
 
 

Vuokrasimme auton.
Toinen yritys onnistui. Tästä aiheutui suunnitelman muutos.
Emme päässeet aamuvarhaisesta liikenteeseen,
vasta yhdentoista aikoihin.

Sanoin jotta otan autoretkellä paljon kuvia,
voin sitten perillä katsoa minkänäköistä siellä oli.
Siirsin varmuuden vuoksi painoa rotkon vastaiselle puolelle,
kiljahtelin ja vartioin nopeusmittaria.
Pidin huolta ettei kuski katsellut maisemia liian tarkasti.
Melko jännittävää oli.

Maisemat olivat mahtavat.
Korkkiruuvikiharatiet seurasivat toisiaan.
Luonto muuttui.

Karut kalliot ja kaktukset.
Vihreys ja vehreys.
Ylhäällä sakea sumupilvi, hyinen viileys.
Siellä näytti syksyltä.
Puut pudottelivat lehtiää. 

Näkyvyys oli sumussa nolla ja kartan mukaan saaren huikeimpia näköalapaikkoja.
Alkoi hiipimään mieleen ajatus, olisi kiva ehtiä takaisin ennen pimeää.

Olimme ajatelleet ruokailevamme jossakin pienessä kivassa kylässä.
Suunnitelma muuttui.
Vihdoinkin löytyi pikkuruinen spar-market ja keräsimme kassillisen autoeväitä.
Ravintolaan ei ollut aikaa.

Aurinko laski juuri oikeaan aikaan.
Laskettelimme alas kaupungin valoihin ja suoriin teihin.
Monta kokemusta rikkaampana.

4 kommenttia:

  1. Oi kun hämmästyin kun täällä olikin eteläisiä kuvia! Tuntui kun lämpöä olisi vähän valunut tuudun tällekin puolelle. Minuakin hirvittäisi ajaa noilla teillä. Mutta ihanaa teillä on varmasti ollut. Edellisen postauksen meri on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kyllä hirvitti, istua kyydissä. En tiedä olisiko helpompaa jos itse ajaisi?

      Poista
  2. Kaunista. Niin meri kuin vuoristokin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kauneus on niin monessa. Luonto on yhtä ihmeellistä ympäri maailmaa.

      Poista