keskiviikkona, tammikuuta 27, 2016

viisitoista



Esikoisemme.
Viisitoista vuotta sitten olimme tuoreita vanhempia.
Kuvat vahvistavat muistikuvat,
olimme pöllähtäneitä rakkaudesta.

Tänään katras on suurempi,
esikoisen asema on ja pysyy.
Se ensimmäinen harjoituskappale,
suunnan näyttäjä.
Se ensimmäinen joka sai ymmärtämään,
mitenkä suurta rakkaus on lasta kohtaan.

Ne siivet ja juuret.
Ne koitamme muistaa ohjenuorana,
tänäkin suurena syntymäpäivänä.

Onnea oma rakas nuoremme.

8 kommenttia:

  1. Onnea sankarille ja vanhemmille myös! Esikoisen tie on aina vähän rankempi kuin muiden, kun on valmiiksi tallattua polkua, mitä kulkea. Meidän esikoinen opettelee elämää armeijan leivissä tällä hetkellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Näin se on, ensimmäisenä aina omat juttunsa :-)

      Poista