maanantaina, helmikuuta 19, 2018

helmikuinen maanantai

Tänään olemme olleet vähän niinkuin lomalla,
mutta ei kuitenkaan.
Lapset kylläkin.

Ylimääräiset tunnit yöuniin,
tavallista hitaampi kahvi.

Kirpakka pakkanen ja auringonpaiste.
Lähdimme toteuttamaan eilistä suunnitelmaa.
Kävelylenkki, joka huipentui tahmeaan herkkupullaan.
Viimeisen kohteen voimalla saimme nuoremman poikasenkin mukaan.

Poikanen ollut seuranamme lauantaista lähtien ainokaisena.
Loppu nelikko vietti loman aloittajaisia mamman ja pappan luona.
Tänään illalla kotiutui kaksi plus serkkupoikanen,
isot tytöt vielä jatkavat toisaalla. 

Huomenna on edessä työpäivä.
Juuri nyt tuntuu ajatus siitä yhtä tahmealta kuin pulla. 
Sellainen ajatus oli päivälläkin kun tappelin irtoilevan imurinletkun kanssa.
Olisin kiroillut jos kiroilisin.
Sormimerkit kävi mielessä myös puukoriin tarttuessani,
se painoi liikaa ja kylvi puunroskaa lattialle.
Selvisin ärinöistä.

Onneksi lapset saavat lomailla, ovat arkihitauden ansainneet. 
Toivottavasti mekin saamme jonkin lomapäivän varastetuksi,
lisää aamuaurinkoisia kävelylenkkejä.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti