tiistaina, marraskuuta 22, 2011

savuna ilmaan

Katoavaista.
Taivaalla koti.
Pakeni kohti pohjoista.
Vei kaiken kerätyn mukanaan.
Armollisena jätti uutta aloittamaan,
elämistä jatkamaan.
Tyhjästä.

Tämä päivä ollut surumielinen,
pelottava.
Liian jännittävä koululaisille.
Opettavainen.
Täyteliäs uteliaille.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

3 kommenttia:

  1. Kirjailijatar23. marraskuuta 2011 klo 20.58

    Hui, ei kai teidän kotinne palanut? Olen monta kertaa ajatellut, että vaikka en ole omasta mielestäni materialisti, taidan sittenkin olla, sillä kiinnyn tavaroihin. Niihin, joilla on tarina. Olisi kamalaa menettää kotinsa ja kaikki tavarat.

    VastaaPoista
  2. rva vaaksanheimo23. marraskuuta 2011 klo 21.57

    Ei meidän.
    Erään perheen koti kuitenkin ja talo, joka on aina ollut. Pala menetystä laajalle joukolle ja käsittämätön lohkare itse asianomaisille.

    VastaaPoista
  3. Tytteli 23. marraskuuta 2011 klo 23.10

    Voi itku. Tämän kun luin, piti heti käydä tarkistamassa kumiankka.net:sta missä paloi... surullista. Onneksi ei kuitenkaan ihmisiä menehtynyt!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)