Tykkään syksyn pimeydestä,
illalla.
Aamulla pimeys vaikeuttaa käynnistymistä
ja päivällä se hyydyttää.
Reipas iltalenkki pimeydessä maistui hyvälle.
Se olisi voinut jatkua vielä monta kilometriä,
mutta piti tulla päästämään Areena vapaalle.
Kirpeys antaa vielä odottaa itseään,
sitä jo kaipaan pimeän syysillan kaveriksi.
Narskuvia askeleita ja höyryävää hengitystä.
Tämä tiistai oli sumuinen.
Järjestelin pelikaapin,
kuuntelin armotonta tappelua vetureista.
Pieni tappeli, isompi koitti pitää puolensa.
En imuroinut,
pölypussit on loppu.
En lämmittänyt,
ehkä huomenna.
Kudoin miehekästä polvisukkaa,
kunnes lanka loppui.
Tilasin lisää.
Söimme kanaa,
ilman nahkaa.
Riisi oli jäänyt kauppaan, onneksi oli makaronia.
Olin liian nälkäinen perunateatteria käynnistääkseni.
Kellarikirppiksellämme tein löytöjä.
Purin kuormaa ja söin.
Kuormasta.
Ihania mattoja, paljon kirjoja.
Joulu lähestyy.
Kierrätyslahjat ovat ihania,
niin ainakin uskottelen.
ps.yö meni hienosti, aamulla vilkaisi ikkunasta ja tokaisi vaan "ei tarvi tuttia enää"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti