keskellä viikkoa

Aamulla alakertaan saapuessani odotti lämpömittarissa syksyn ensimmäiset pakkasasteemme.
Miinus yksi piste kaksi. 
Ei paljoa, mutta riittävästi.
Niin paljon jotta auton laseista ei meinannut saada eilistä tihkusadetta irti.


Sulatettujen silmänreikien kera suunnistimme kerholle.
Rokkitukalla oli valokuvaus.


Muikku huudahdusten jälkeen palasimme kotiin lämmityspuuhiin, ruuanlaittoon, sormikaskutimen pariin, leikkimään.

Iltapäivällä suoritin rästihomman nimeltään kesäisten pelargonioiden sisähuolto.
Ajattelin testata viherpeukkuani ja istutin parvekelaatikoissa loistaneet kukat saviruukkuihin. 
Jos vaikka onnistuisin pitämään kukat elossa talven ylitse? 

Pihalla puuhatessani bongasin muutamia maahanpudonneita lehtiä ja hevosaitauksen.
Perjantaina on kuulemma kisat,
uusi villitys.
Veikeä sellainen,
äidin mielestä.

Ilta
Täysikuu ja kirpeä kävelylenkki.
Sisällä lämpimässä pulpetti löysi paikkansa.
Sellainen mistä haaveiltu,
toisen turhake, meille tervetullut.
Tuossa vieressäni kertoo tarinaansa.