karkauspäivän aurinko

Karkauspäivän kunniaksi kaksi päivitystä.

Se ihana aurinko.

Syvä lumi.

Irvistävä ränni. 
Jellona.

Ja ihan omaan päähän,

omasta päästä.

Jäänyt päivittämättä,

kohta saa naftaloida.

Lanka: Katia; Peru (40%villa,40%akryyli,20%alpakka)

Puikot: nro6

ja kerä (100g) riitti lämpöiseen lötköpipoon

lomaileva lammas

Kiltti kevätaurinko.

Uskomattoman lämmin,

häikäisevä

ja vailla armoa.

Pöytä on tyhjennetty,

eivät ne selvinneet.

Tuli se yksi liian kova pakkasyö,

se mikä puri verannalle asti.

Kukkamullat kipattu kompostiin,

siellä vielä talvi.

Peukaloni ei ole vihreä,

taas yksi todiste. 

Mutta en luovuta.

Pöydällä olisi tilaa.

Rattaissa lammas oli turhan lämmin.

Saa aloittaa lomansa.

painovirhe

Tänään on paistanut aurinko,

en ole ulkoillut.

Olen vieläkin niistänyt,

juonut monta litraa melko pahaa teetä.

Ja todennut toiveikkaana,

oloni on parempi kuin eilen.

Olen pyörittänyt tiskikonetta,

pyykkikonetta.

Liikuttanut vähän matkaa imuria.

Vaakani taitaa olla rikki.

sisäisiä siirtoja

Tässä pala stailaamatonta lastenhuonetta.

Tammikuulta.

Nyt ne kärpäset ovat taas liikkeellä.

Niin tosissaan, jotta isikin totesi;

kiva alkaa vähän remontoimaan.

Itse olen nuupahtaneena istunut keinutuolissa.

Kutonut.

Kuunnellut ideoita,

lainannut mittanauhaa.

 Joutunut tentattavaksi värimaailmasta.

Tästä se lähtee.

Lumipallo vyörymään.

Aloitettava alakerrasta,

tulevasta makuuhuoneestamme.

Sitten tytöt valtaavat nykyisen makuuhuoneemme,

poikien jäädessä asustamaan lastenhuonetta.

Uutta lattiaa, vähän maalia.

Tapettia.

Huonekalujen päivitystä.

Ja parasta olisi tietenkin jos kaikki alkaisi heti huomenna.

lumijäljet

Aamulla jäi jäljet lumeen,

hymyilin.

Kaikki akut on ladattu.

Pientä häiriöö,

nenä meinaa vuotaa.

Palasimme sivistyksen pariin.

Lumi ja jää tehneet tuhojaan,

kyllä.

Minun rakkaat ystäväni.

Tikkaat vielä katolla,

enkelini kävi ne pelastamassa.

Räystäskouru odottaa putoamistaan.

Se on mennyttä.

Sisällä pönttö yskäisi.

Mielenosoitusko?

Taisi olla helpompaa alkeellisemmin. 

Onneksi lauantain leppoisuus läsnä,

sunnuntain suloisuus odottamassa.

akkujuttu

Mietin mitä tänään kertoisin.

Päiväkirjalleni.

Nyt pitää ainakin olla nopea,

akku loppuu.

Sekin mistä ladataan läppärin akkua,

päätti jo tyhjentyä.

Kotiinpaluu lähenee.

Vaunulle tulemme mukanamme vesikannut, kaasupullot ja akut.

Korvaavat juoksevan veden, pönttöuunit ja sähköt.

Pihavaloina öljylamput ja tällä hetkellä lisänä lasten rakentamat lumilyhdyt.

Sisällä valoa vielä riittää.

Se valoakku toimii.

Voi siis vielä kutoa,

kirjoittaa vanhanaikaisesti.

Lukeakin voisi jos tyytyisi lastenkirjallisuuteen.

Ainiin.

Syödäkin voi.

Ja tietenkin halata.

kissa kaatui

Tänään on päivä,

jolloinka kissa kaatui

ja katto tyhjeni.

Talvi meinaa taittua?

Lumen sijasta vettä.

Kenkien narskunaa ei kuulunut,

kumisaappaat litisi.

Keväällä samassa paikassa katsoimme taistelun toista päätä.

Sitä loppusilausta,

millä kevät selätti talven.

Sulatti jään ja laittoi sammakot kurnuttamaan.

Minä en tahtoisi vielä talvesta luopua.

Tahtoisin vielä jatkaa uniani.

lasten vaunumaailmaa

Näillä vaunuretkillä aikaa vietetään pääosin ulkona.

Aamut ovat hitaita.

Voi vaikka rakentaa Aku Ankkojen lukumajan.

Sisätiloihin kömmitään kun mahat alkavat kurista.

Ruokaillaan ja ruoka-laiskotellaan.

Ja taas pihalle.

Kunnes ilta hämärtyy. 

Tästä huolimatta lapsilla on mukanaan lelunyssäköitä.

Pieniä ja vähän suurempiakin.

Esikoinen ahmii kirjoja.

Niitä kuulemma liian vähän taas mukana.

Ehdotin.

Jos itse kirjoittaisi kirjan ja sitten sen lukisi.

Voisi kestää vähän kauemmin.

Ehkä muistatte Viirun?

Hän on unimyssyinen kissa kuvassa.

On tällekin vaunureissulle varautunut todella hyvin.

Joka aamu ja ilta kaivaa eväslaukustaan eväät astioineen esille.

Laittaa essun kaulaansa ja kutsuu ystävätkin mukaan ruokailemaan.

Viirun paperisista eväistä inspiroituneena.

Olen virkannut vaunun lankavarastoistani.

Munakkaasta se lähti.

Nyt on peruna, herneitä, pari pihviä.

Keksi ja muffinssi. 

 

uusi taito

Laskiaistiistai on pitänyt sisällään liukkaita mäkiä,

loskamaista lunta,

raskasta lapioitavaa.

Ei syöty pullia eikä hernekeittoakaan.

Aloitin tiistain turhan aikaisin.

Havahduin puolenyön jälkeen punaiseen valoon.

Lämppäri ei pohahtanutkaan päälle.

 Näin asuntovaunussa kun ollaan,

se viestitti joko vajaasta akusta tahi tyhjentyneestä kaasupullosta.

Pikakelausta mitenkä toimia.

Akkuja olen vaihtanut,

mutta kaasupulloja.

Jääkaappikin oli mykistynyt eli ongelma jälkimmäisessä.

Otsalamppu päähän ja vaunun etuluukulle tutkailemaan tilannetta.

Mekanismi ei kummoinen, mutta päätin siirtää toimenpidettä muutamalla tunnilla.

Saadakseni varmistusta toiminnalleni.

Katselin painajaisia,

tiirasin kelloa.

Mietin onkohan lapsilla jo liian kylmä.

Viiden aikaan uusi yritys.

Juu, vaihtopullo on täysi.

Juu, siitä kierrät.

Muista kiristää hyvin.

Hiippailin öljylampun kanssa työkaluja etsimässä.
Edellinen oli kiristänyt hyvin.

Taivas heitti jalkarättejä.

Vaunussa katras koisi autuaan tietämättömänä äidin yötöistä.

Homma hoitui.

Hiukka lämmitti mieltä ja eteenkin vaunua.

Lämmöt täysille jotta sain parin tunnin päästä herätä armottomaan kuumuuteen.

Osa-aikainen yh-mökkeily on välillä melko jännittävää.

aurinko kävi täällä

Tänään ohjelmassa oli.

Lumen siirtelyä.

Mäkien kasvattamista edelliseen liittyen.

Majojen seinät kasvoivat korkeutta.

Äidin lihakset alkavat kohta tottua.

Kellahtanut lumilautailija laati mökkipihaan tarvittavat opasteet.

 

lumisauna

Lumisauna on sellainen pieni sauna,

mökillä.

Tavallisesti se on ihan vain pieni sauna,

ilman lunta.

Sinne vesi tulee kantamalla,

lammikosta, 

harvemmin kaivosta.

Tänään täytimme ämpäreitä lumella.

Lammikko on jäässä ja kaivolla samaa vikaa.

Lumisaunan lämmittäminen aloitettiin aamupäivästä.

Yksi sen tehtävistä kun on kuivattaa ulkoilijoiden vaatteita.

Lapasrivit kuivuivat,

lumet sulivat.

Siellä saunassa siis.

Peseydyimme lämpimästi.

Öljylampun valossa ei huomannut edes puunkaarnaa yms. mitä ämpäreihin kauhottu lumi piti sisällään. 

Lumisaunassa pitää rakentaa lumiukkoja,

pestä hiuksia lumipalloilla.

Lumipalloja ei pitäisi laittaa peflettien alle piiloon,

silti aina sen tekevät.

Eksotiikkaa tähän lumiseen päivään.

Pyrytys ei ole tauonnut vieläkään.

Nautin.

kynttilänvalossa

Pimiää ja lunta,

paljon.

Auratuin poluin kun kulkee,

polveni eri riitä korkeutta kuvaamaan.

Kynttilälyhty turvanani hipsin pihan perälle.

Niin taianomaista ettei muista edes pelätä.

Vaunussa etsitään paikkaa.

Vielä ollaan mahduttu.

Mutta vaatteet suurenevat,

komerot pienenevät.

Innolla jo odotan huomista

jos ennusteet pitävät paikkansa.

Saadaan poluille lisää korkeutta. 

kaava-arkistoa

 Kaavat ovat hauskoja.

Sain ne tuliaisina mieheltäni.

Hän tietää jo mitä ei kannata käyttää sytykkeenä.

Samasta jemmasta oli löytänyt vihkoja,

joihinka ompelija merkinnyt töitään.

Mittoja, pieniä kangastilkkuja.

Kaavat lähtevät todennäköisesti kiertoon.

Jäivät vaan jumittamaan,

ehkä tarvitsen niitä.

Eteenkin kaavoista keskimmäinen,

slalomhousut. 

Todella näppärä malli.

Eskarilaisen pipo.

Lanka: Viking Balder (100% villa)

 malli: sama kuin isosiskollakin,

 Moda  5/2010, korvalappämyssy

Lankaa kului reilu 50g.

Valmistui nopeasti ja on ollut käytössä ahkerasti.

ihan aallokkoa

Huipulla ja pohjalla.

Siitä tämä päivä tehty.

Harmillisinta ettei voi ketään syyttää.

Ihan itte,

itelleni pahinta seuraa.

Kyllä minä hymyilinkin.

Aamulla kävelin hoitolapsijoukon ohitse.

Pieni poika kääntyi,

moikkasi iloisena.

Kertoi jotta ovat matkalla päiväkotiin.

Kysyi herrasmiehenä,

tulisinko mukaan.

Ehkä päivä olisi ollut toisenlainen,

siellä päiväkodissa.

Sellaiselta meno kyllä kotonakin tuntui.

Kaksi ylimääräistä lasta on jo ylitse perhepäivähoitajan sallitun lapsimäärän.

Kilttejä olivat.

Ystävät ovat tärkeitä.

Hymyilin minä harmaille kutimillenikin.

Ja kesäisen pajumajan talviasukkaille.

Halasin ja suukotin.

Ja kävin sieltä pohjasta hakemassa vauhtia.

lumessa syntynyt

Tänään viimeksi mietin.

Lumivuoria siirrellessäni.

Aivan onnessani.

Johtuuko tämä hulluus syntymäajankohdasta?

Lumi rauhoittaa.

Se on tähän aikaan vuodesta täydellisen valkoista,

puhdasta.

Ilma on raikasta.

Eilen saimme lunta pitkin ikkunoita,

tänään rauhallisempaa leijailua.

Rattaita oli edelleenkin paha työntää umpihangessa.

Sekään ei riittänyt.

Riittänyt saamaan minua kylläiseksi valkoisesta lumosta.

Iltapalaan saakka pihalla mylläten.

Onneksi lapset lähtevät kaveriksi,

ei ole niin noloa naapureille.

äitelää torttua

Mun uusi vihko.

Edellinen alkaa olla täynnä.

Kesti sitä täyttää kolme vuotta.

Älkää kysykö mitä se sisältää.

Kaikkea,

on vastaukseni.

Tänään on ystävänpäivä.

Leivoin vaaleanpunaisten hempeilyleivosten sijaan unelmatorttua.

Just niin äkkimakeaa ettei himo iske useampaan palaan.

Lapsilta se ensimmäinenkään pala ei kadonnut.

En viitsinyt edes kuvata.

Ei se ruma ollut.

Äitelä vaan.

värisuorat

 Lapaset lahjaksi.

Lapasissa Jannea,Smartia, 7Veljestä, Nallea, Knitcolia.

Kuopuksen ensimmäinen parturireissu.

Sitä on odotettu,

kauan ja hartaudella.

Se meni hienosti.

Ei käynyt niinkuin syksyiselle kahvila-pulla-keikalle.

Treffien aika koitti,

ilmoitti ettei aio ollenkaan lähteä.

talviparhautta

Vapaapäivä,

uutta lunta ja leuto pakkanen.

Posket punaisina,

pipo täynnä papiljotteja.

Mäenlaskua.

Suoraan, väärään.

Hiljaa, lujaa.

Hankeen.

Yksin, yhdessä.

Kikatusta ja käkätystä,

ohikiitävästi kiukkua.

Jälkipalaksi hiihtoa.

Omalla pihalla ristiin ja rastiin.

Sauvojen kera

 ja ilman sauvoja.

Talvipäivän parhautta,

kotonurkissa.

silmänilot

Nämä saivat hymyilemään.

Söpö possu,

keväiset kukat.

Helmikorut laskin kädestäni pois

ja huomasin taas hiplaavani.

Ne kuuluvat johonkin joskus.

Kauniita.

Hieno ja yksinkertainen idea.

tähdenlento

Hän on mummon luona yökylässä.

Oma vuoro koitti kolmantena.

Soitti hetki sitten.

"äiti, mä näin tähdenlennon"

Minun rakkaimmat tähdenlennot ovat pohjoisesta.

Yö jona valvoin henkitukkoisen esikoisen kanssa.

Istuimme pakkasyössä,

tunturit horisontissa.

Taivas oli kirkas ja tähtiä täynnä.

Ehdin toivoa,

se toive toteutui.

toisenlainen torstai

Torstain sanotaan olevan toivoa täynnä,

tänään epätoivoa.

Yrittävät ainakin.

Pitää hakea kaavamuutosta.

Rakentaa pihalle parkkiruutuja.

Sellaisia joista ei tarvitse peruuttaa.

Suojata naapuri riittävällä aidalla ajovalojen häikäisyltä.

Tässä ehkä ne hassuimmat.

Ne asiat jotka unohtuneet kun kellariin satunnaisesti avoinna olevaa kirppistä perustettu.

Hän on muistanut maksaa verot, vakuutukset, eläkkeet.

On juteltu yritysneuvojan kanssa,

haettu lupaa kahvitarjoiluihin ja selvitetty mainoskylttien sallitut sijoituspaikat.

Lista on loputon.

Tätä lienee se yrittäminen.

Sopii yrittää yrittää.

Minä en yritä.

Minä ompelin illalla 30senttiselle viivottimelle pussukan.

Ostin JuhaTapion tuplalevyn alesta

ja kirjan: Palmikoita puikoilla.

Söin perheeni kanssa roskaruokaa kiinalaisen vieressä.

Kannoin käsilaukussani kuutta lompakkoa. 

Nyt olen vähän väsynyt,

vähän viluinen

ja vähän 

vaan.

ennen aamukasia

Salakuvasin.

Ilmestyivät tuplapulpetille heti aamupalan jälkeen.

Perhe ja paperinukke.

Sisko on taiteilijaksi syntynyt,

veli pikkuhiljaa asiasta innostumassa.

Hymyilemään saivat,

molemmat.

jäätaidetta

Eskarilaisen kotitehtävä.

Kerholainenkin innostui tieteellisestä kokeesta.

Tyhjään maitopurkkiin vettä ja purkki pihalle.

Ripsuteltiin vähän vesiväriäkin joukkoon ettei ihan ohjeiden mukaan menisi.

Upeaa jäätaidetta.

Siirsin möhkäleet lyhtyyn.

Tuskin heti sulavat kun pihalla taas pakastaa.

postia

Tein tässä taannoin vaatekauppoja.

Pienelle neidille varaa kasvaa.

Aarrelaatikko saapui tänään.

Neiti istui laatikon vierellä,

ja ihasteli.

Minun, minun. 

Äiti, tämä on minun.

Tämä on ihan pehmeä.

Iso kasa ympärillä eikä kukaan saanut koskea.

Sitten sovitettiin.

Äiti, auta minulle tämä ja tämä ja...

Kerrospukeutuminen on muodikasta

ja lämmintä.

Äiti, 

vahdi sinä näitä.

Kun poistui toiseen huoneeseen.

Iso Kiitos Amandalle kun raaski laittaa vaatteitaan kiertoon,

täällä pidetään niistä hyvää huolta.

Ja Amandan äidille.

Kiitos <3

Tulee varmasti käyttöön ellei pitkäkyntiset pääse käsiksi.

Yksi jo koitti.

mitä silloin

Mitä silloin kun kädet lakkaavat toimimasta?

Ne eivät enää puudu työn touhussa,

ne vain ovat ja roikottavat.

Kädet eivät nouse halaamaan,

eivät hiuksia kampaamaan.

Sydän on kuitenkin paikallaan.

Se on aina ollut ja valmistellut tiedostamatta tulevaa.

Kultahiput joita on ympärille ripsotellut,

palaavat.

Kultainen ihminen.

Minua pelottaa.

Käteni toimivat ja silti pelottaa.

pikkanen pakkanen

Mahtaa tuntua lämpimiltä tulevat miinus kymmenen kelit.

Tämä aamuna tehtiin ennätys meidän mittarissa.

Kaksviis paukutti ylitse reippaasti,

samoihin lukemiin hiipinyt takaisin iltaa kohden.

Kiva kun saa pukeutua lämpimästi,

kaikkialla ihan villasukkkaa. 
Välihousua ja tuplahanskaa.
Kaulahuivia ja toppakenkää.

Miettikää etelän lämmöstä palaavia,

lämpötilaero vaatimaton 60astetta.

Valitsisi lämmittämättömän saunan lämmitetyn sijaan.

Minä tykkään pakkaskeleistä ja haaveilen etelänlämmöstä.

alastomat ikkunat

Keittiössä ei ole verhoja.

Jouluiset lähtivät ja olen unohtanut laittaa toiset tilalle.

Tällaista ei saisi sanoa ääneen,

eikä ainakaan kirjoittaa blogiin.

Kyse ei ole päivistä,

eikä ihan viimeviikostakaan.

Säälittävää.

Selitän vaikka sillä jotta tahdon vaihtelua.

Ei ole muistunut mieleen mitään kivoja verhoja jemmasta.

Tai sitten voin selittää sillä jotta rullaverhot ovat alhaalla kaikenpäivää.

Ne pysäyttävät ikkanan raoista käyvää puhuria muutaman asteen.

Maton löysin varastolta,

jonkun hylkäämä.

Tosi kiitollinen kun huomasin matolla lojuvan pinninkin vasta kuvasta.

karkkivaara

Kakkumestari työssään.

Kerrankin suuri todennäköisyys saada karkkinen kakkupala.

Vietettiin illasta kaksituntia päiväkotitunnelmissa.

Lapsia vilisti nurkissa viisitoista.

Tämän yhtälön sai aikaiseksi kolmen lapsen niputetut kaverisynttärit. 

Kaarroketunika sk 1/12

koko 92cm

Päävärinä Smart 100% villa

Lisäki löytyy Jannea 85% villa / 15% polyamidi

7veljestä 75% villa / 25% polyamidi
ja valkoinen niin korin pohjalta ettei alkuperästä enää minkäänmoista muistikuvaa

Puikot: 4mm pyöröt

Kirjoneuletta oli erittäin kiva kutoa.

Innostuin valtavasti mahdollisuudesta tuhota jämänyssäköitä.

Värimaailma aivan toinen kuin ohjeessa,

mutta miellyttää silmääni. 

Tunikamekkonen tulee käyttöön samantien,

melkoisen lämmin varuste pakkaskeliin.

Reilun kokonsa vuoksi uskon sen käyttöiän jatkuvan jokusen talven.

Malli oli onnellinen mekostaan.

Ja varsinkin kun luvan kanssa sai seisoskella rahin päällä keikistelemässä.