lähimetsä

Kun ei enää itse pääse metsään,

tehdään metsä, satumaisemat ja muutenvaan kiekurat jalkaan.

Rakkaalle ystävälle.

Hänelle joka tarvitsee apua vierelleen 24/7.

Kävin sukat tänään häneen jalkoihinsa sovittamassa,

kerroin jokaisen silmukan rakkaudella kutoneeni.

Sain lankavarastoani pienemmäksi.

Puikot: 3mm

Lanka: teetee Pallas ja teetee Salla

Ohje: Rakas villasukka -lehden ohjetta "metsänväen sukat" seuraten

 enemmän ja vähemmän.

Kotimatkalla kävi itku mielessä.

Elämän epäreiluuksia.

tapaamisia

Kiire.

Mukavuudenhalu.

Väsymys.

Jää monen ystävyyssuhteen hoito retuperälle.

Saataa kyllä viestit kulkea sosiaalisessa mediassa tahi 

kuulumiset pikaviestein puhelimitse.

Ei vaan ehditä kohtaamaan kasvotusten.

Joulu voisi olla jokapäivä.

Jos se saa näin aktivoitumaan tällä saralla. 

Olen tällä viikolla halannut tärkeää ihmistä.

Hän hymyilee ja on aina tuhmuudet mielessään.

Omat kädet eivät enää toimi.

Ei toimi jalat, ei käänny pää, happeakin tarvitsee.

Sanat vaativat tulkkausta.

Hymy ja silmäkulman pilke toimivat.

Joskus ihailin ja kadehdin hänen rohkeuttaan, reippauttaan ja 

taitoa heittäytyä täysillä.

Samoja piirteitä ihailen edelleenkin.

Ne eivät ole kadonneet vaikka kroppa ympäriltä hiipuu pois.

Tämän tapaamisen lisäksi olen syönyt berliininmunkin 

tärkeimmän serkkuni kanssa.

 Meillä oli seuranamme esikoisemme, kummityttöni sekä 

serkkuni nuorempi tytär.

Olen palvellut asiakkaita kirpputorilla siskoni kanssa.

Kudoimme kokopäivän ja maailma samalla parantui.

Tänään keitin kahvit vanhemmilleni.

Kiitos tontuille, oli mukava kun ajelitte käymään. 

Illalla lämmitimme glögiä esikoisen kummisedälle.

Lapset ahkeroivat syömällä suklaata.

Tänään tein myös joulusiivouksen lähes vahingossa.

Se oli sellainen kun pyyhki pölyt työpöydältä ja kirjahyllyn reunalta.

Kaatoi lasikulhoon tuoksutuikkuja.

Huomenna imuroin,

vaikka näytti ja tuoksui jo aivan valmiilta jouluntuloon.

 

 

ei ihan putkeen

En tiedä kuinka kaukaa aloittaisin tämän tarinan.

Jos vaikka siitä että keväällä teimme suunnitelmaa koskien kesää.

Ihan sellaista, että perhe istui samanpöydän äärellä ja esitti toiveita. 

Kalenteriin hahmottelimme ajankohtia.

Meillähän tilanne sellainen ettei lomia ole kiveen hakattu. 

Ne järjestellään apuja pyytämällä tarpeen mukaan. 

Alkukesässä luki saaristo,

heti koululaisten lomien alettua.

Toukokuussa vietimme viikonlopun Kuopiossa,

kyytiläisinä esikoinen partioporukkansa kera. Olivat kisaamassa.

Paluumatkalla asuntoautosta räjähti rengas.

Rikkoutuneen renkaan lisäksi auto koki muitakin vaurioita.
Me matkustajat saimme vain hassuja muistoja,

naurunryppyjä silmäkulmiin.

Alkoi vääntö vakuutusyhtiön kanssa.

Korvausasiat selvisivät juhannukseksi,

 se alkukesän retkiajankohta oli jo ohitettu.

Pääsimmehän me sinne saaristoon pariskuntana,

koko perheen retki jäi nyt väliin. 

"kun lapset ovat olleet kesäleirillä, lähdetään pohjoiseen"

Lauantai-iltapäivällä starttasimme asuntoautomme liikenteeseen.

Söimme sitä ennen kotona ja päätimme hakea karkit pienen matkan ajettuamme. Pitäähän lauantaina karkkia olla.

Kierros kaupassa ja hups, 

auto ei käynnistynytkään.

Ohjekirjaa, koodivaloja, naputtelua, ruuvailua.

Tunnin odottelun jälkeen auto käynnistyi.

Eteen vaiko taakse?

Eteen.

Retkemme kesti neljä yötä.

Yhden vietimme suunnitellusti ihanalla p-paikalla,

sieltä aurinkokuvat.

Kaksi seuraavaa yötä yövyimme autokorjaamon pihalla,

kumpainenkin yö eri kaupungissa sentään. 

Neljäs yö hotellissa.

Tänään vaihtoehdot vähenivät.

Palasimme kotiin hakemaan vauhtia (auto korjaamolle),

niin haluan uskoa.

Tällaisille käänteille kukaan ei mahda mitään.

Ei voi ennakoida teknisiä vikoja,

joista ei aiemmin ole ollut viitettäkään.

Murphy kyllä käynyt mielessä.

Ainakin edellispäivänä kun lähdimme kävelylle auringonpaisteessa

ja hetken päästä värjöttelimme puiden alla rankkasadetta suojassa. 

TAI

Meillä on ollut tosi kivaa.

Ollaan hassuteltu, herkuteltu, vitsailtu.

Laiskoteltu, heräteshoppailtu.

Jokainen on löytänyt pienistä neliöistä ne omansa. 

Tapasin ystävän odottamatta,

saatiin vanhempani kylään samaan kaupunkiin.
Se tunne ME on ollut vahva.

Vielä mahtuu viisikko samalle kivelle.

Ikimuistoista matkantekoa,

jälleen kerran.

tärkeä

Olin vappuaattona juhlimassa ystävän synttäreitä.

Paikalla oli seitsemän naista,

toisillemme enemmän tai vähemmän tuttuja.

Yhdistävä tekijä Hän.

Aloitimme puoliltapäivin runsaan herkkupöydän ääreltä.

Paransimme maailmaa,

rupattelimme.

Ystävä oli valitettavasti flunssan kourissa,

hänen osallistumisensa oli vähäisempää kuin oli suunniteltu.

Meille oli langennut etukäteen tehtävä.

Laadimme kysymyksiä joihinka sankari vastaisi.

Kysymykset jäivät odottamaan parempaa päivää,

päivää jolloinka jaksaisi paremmin.

Ystävä,

jolleka osui lottovoitoksi als.

Pelistä on pois kädet, lähes kokonaan jalat.

Hengittämiseen tarvitsee aika-ajoin apua, puhetta vielä pystyy tuottamaan.

Huumori on tallella.

Elämänilo, positiivisuus.

Mitä muuta voisi?

Katkeroitua ja kaunautua.

 Se ei ole hänen juttunsa. 

Ollaan niin isojen asioiden äärellä,

sellaisten mille kukaan ei mahda mitään.

Ei edes kaikkitietävä lääketiede.

Ne kysymykset.

Niiden vastaukset on tarkoitettu aikaan jolloinka raja on tullut vastaan.

tunnustus; Liebster Award

 Nöyrä kiitos tunnustuksesta Satuaarre

Löysin sen blogistasi hetkenä, jolloinka piristysruiske oli paikallaan.

Tuntui kuin ystävä olisi ilmestynyt piristävälle yllätysvierailulle. 

Kiitos.

Säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

 

Saamani kysymykset:

1. Kuinka kauan olet pitänyt blogia

Ihan juuri eilen aloitin...todellisuudessa täältä selviää, jotta vuodesta 2008. 

Tässäkin asiassa vuodet ovat vain vierineet eteenpäin, salakavalasti.

2. Harrastuksesi

Kudon=neulon kokoajan, työnalla on useampi projekti.  Sitten voisin ehkä harrastukseksi mieltää valokuvaamisen, kamera kulkee lähes aina mukana.

3. Mikä saa sinut hymyilemään

Hyvä arki, lapset, musiikki (tosin se saa välillä myös itkemään)

4. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä

Perhe, ystävät, luonto, kiireettömyys, käsityöt.

"rakastan syksyn pimeyttä, rakastan talvipakkasta, rakastan myrskyisiä öitä, rakastan lumisadetta..." -Ilkka Alanko Kullanhuuhtoja

5. Järvi vai meri?

Kuivan maan kasvattina jaksan ihmetellä miksi kaipaan niin kovasti suolaisia pisaroita.

Rakastan merta ja pelkään sitä, kunnioitan. Järvimaisema on lempeämpi, ehdoton kesäjuttu.

Se vastaus on siis; tarvitsen molempia. 

6. odotatko joulua?

Odotan jouluista tunnelmaa, kotoista puuhailua. Lasten riemua.

Ahdistun kaupallisesta jouluvyörystä ja siitä jotta se alkaa mielestäni liian aikaisin. 

7. Pidätkö kynttilöistä

Kyllä vain. Luovat tunnelmaa, rauhoittavat.

8. Lempivaatteesi?

Ensimmäiseksi tuli mieleen; lempivaatteeni eivät kestä päivänvaloa.

Venyvät ja paukkuvat.  

9. Oletko aamu- vai iltaihminen

Aamun haluaisin aloittaa ihan rauhassa, samoin kuin illan päättää.

Kovin pitkään en jaksa aamuisin nukkua, enkä iltaisin valvoa.  

10. Pidätkö villasukkia?

Villasukat jalassa 24/7
Paksuja, ohuita, villaa, bambua, lyhyttä vartta, pitkää vartta.

11. Oletko viritellyt jo jouluvaloja?

Suunnitellut olen asiaa. Niin ja yhdet sisustusvalot viritin, ehkä ne ajavat jouluvalojen asiaa jo ennakoivasti.

****

Haasteen laitan eteenpäin parille varsin erilaiselle blogille.
Olkaatte hyvät lankakauppalandella

kiitos inspiroivasta blogista.

Tässä kysymykset sinulle:

1.Väri joka inspiroi?

2. Kutkuttavin lankalaatu?

3. Millaiset puikot miellyttävät?

4. Ohjeesta vai omasta päästä?

5. Pientä vaiko suurta?

6. Itselle vaiko toiselle?

7. Paras säätila?

8. Jouluajatuksesi?

9. Haastavin neuletekniikka?

10. Päivän ilonaihe?

11. Rakkain neuleesi?


Toiset kysymykset voisin lähettää Katille
kiitos sinulle avoimesta ja ajatuksia herättävästä blogista.

Tässä kysymykset sinulle:

1. Mikä vuodenaika?

2. Paras paikka kotona?

3. Sykähdyttävin sävelmä?

4. Mistä saat voimaa?

5. Mitä haluaisit oppia?

6. Tärkein taitosi?

7. Maistuvin ruokalaji?

8. Tyyni vaiko myrsky?

9. Pelottaako koskaan?

10. Mikä tuo joulun?

11. Mottosi?

pelimies

Esikoisen sukat valmistuivat.

Steppiä.

Viikonloppumme oli vauhdikas,

hyvällä tapaa.

Hieman mollivoittoinen hiihtoloma sai mukavan päätöksen,

kun saimme serkkupojat ja siskon vierailulle.

lapselliset treffit

Eilen oli tärkeä päivä.

Minä olin tällä kertaa kokoonkutsujana ystäväjoukolle.

Meillä oli lapselliset treffit. 

Syömistä, maailmanparantamista ja riehumista tietenkin.

Vaikka vuosia on kulunut,

melkoisen montakin ala-asteajoista,

ystävyys on ja pysyy.

Suuri rikkaus.

Nämä ystävyyssuhteet ovat sellaisia jotka eivät välitä vuosienkaan hiljaiselosta.

 Kun taas kohdataan,

kaikki jatkuu niinkuin ennenkin.

Elämä kuljettaa.

Ylä- ja alamäkineen,

iloineen ja suruineen.

Sitä on osa jotain suurempaa,

se luo turvaa.
Ystävyys.

 

kylläisyyttä

Tänään olen kylläinen.

Mukavasta päivästä,

kivasta seurasta,

väripiristelangoista,

uudesta pipostani.

me ja meri

Sain kutsun josta ei voinut kieltäytyä.

Siskon kanssa kutomaan saareen.

Upean syyssään innoittamana ulkoilimme enemmän,

kudoimme vähemmän.

Herkuttelimme, saunoimme,

paransimme maailmaa.

"Sinä olet  minun siskoni,

en tahdo että erkanemme koskaan..."

Kiitos ihanasta viikonlopusta.

havahtuminen

Tämä vaatii palstatilaa.
Olen vuosien saatossa onnistunut kadottamaan ystäviä,
en koe niitä menettäneeni.
Elämä vain on vienyt ja arki vaatinut.

Kulunut viikko on ollut ystävärikas.
Olen saanut viettää mukavia hetkiä ystävien kanssa,
vanhojen ja vähän uudempienkin kera.
En ehkä olekaan ihan yksinäinen?

Pidetään huolta ystävistämme.

toivoa täynnä

 

 

Tämä päivä on ollut Toivoa täynnä.

Paljon kuvattu,  minulla ei kuvaakaan tähän hätään.

Päivä tuntui lämpiävän iltaa kohden.

Kävin iltalenkillä keskimmäisen tyttären kera.

Lenkki oli samalla koeajoa "uudella" pyörällä,

reilu kuusi kilometriä poljettiin ja pulistiin.

Muutaman kuvankin nappasin.

Sillalla niin pelotti jotta känny putoaa kuvatessa,

siksi tukevasti peukkukin kuvassa.

 

Kesä,

ilma oli täynnä grilliherkkujen tuoksua.

Harmillista etteivät tuoksut olleet omasta grillistä peräisin.

Kuriiripalvelu toimitti minulle tänään langan,

jonka perään jäin itkemään.

Lanka on kuvaa paljon kirkkaampi sävyiltään,

ihana. 

keltainen

Kuten keltaisen vadin ensikohtaamisen hetkellä aavistin,

jotain vihreää tulisi löytymään kaveriksi.

Nyt odotetaan nuppujen aukeamista,

kiitos anoppi kukista. 

 

Olemme viettäneet erilaista viikonloppua.

Lapsivapaata ja juhlahumuista.

Ystävämme vanheni eilen ja järjesti juhlat.

Sankarin kohdalle on osunut lottopotti,

sairaus johonka lääketiedekään ei osaa lyödä kapuloita rattaisiin. 

Kun on asenne ja arvot kohdillaan,

iloitaan ja eletään.

Huomisesta ei kukaan kohdallaan tiedä.

Muistetaan pitää toisistamme huolta.

Juhlat ja kevät sekä blogiystävä saivat minut kaivamaan kynsilakat esille,

pitkästä aikaa.

Vihreä jotta sointuu hyvin silmukkamerkkeihinkin.

Pienin tyttökaksikko liittyi heti lakkauskerhoon,

heillä jokainen kynsi erivärinen.

 

ystävänpäivän aattona

Ystävänpäivään sopivat villasukat.

Laulu villasukista ja ystävistä on aina yhtä liikuttava,

erityisesti lasten laulamana.

Nämä villasukat ovat ekaluokkalaisen.

Maanantaina palasi koulusta,

nakit irvistivät kummankin sukan ulkopuolella.

Jäljet johtavat lankaan jolla kärjen kudoin,

taisi olla sata villaa. Ei kestävää.

Niinhän sille ystävyydellekin välillä käy.

Tulee reikiä, tulee välimatkaa.

Tulee väliin vuosia ja elämäntilanteiden erilaisuuksia.

Välillä parsiminen on turhaa,

keinotekoista elvytystä.

Parempi antaa purkautua ja luoda uutta.

Sitten on niitä sukkia jotka seuraavat vuodesta toiseen.

Paranevat vain vanhetessaan.

Huopuvat pehmeiksi ja turvallisiksi.

Minulla on ollut tähän teemaan liittyen paljon ajatuksia.

Olen seurannut lähes liikuttuneena ystävättäriä.

Tänään taas tapasin heidät.

Asuvat samaa taloyhtiötä.

Lenkkeilevät, shoppailevat, nauravat ja kinastelevat.

Heidän ikänsä on lähempänä sataa kuin viittäkymmentä vuotta.

Kadehdin heitä, heidän ystävyyttään.

Minä olen onnistunut kadottamaan ystäviä,

ovat jääneet vuosien taakse.

Olen ollut huono etsimään uusia tilalle,

liian ujo. 

En tunne itseäni yksinäiseksi kun harvoin yksin olen.

Se tuntuu silloin kun kaipaa salaisuuksille jakajaa

tai silloin kun maailma kaipaisi parantamista.

Tällä viikolla olen epäillyt yksinäisyyttäni.

Olen tullut ystävyys teemalla muistetuksi.

Ehkä olenkin rypenyt turhaan,

ehkä minun on pitänyt rypeä noustakseni.

Noustakseni ja nähdäkseni ystäviä.

Niinkuin tekin siellä.

Pidetään huolta ystävistämme.

Ja villasukista.

Onneli ja Anneli se oli

 

 

 

Nyt on saatu lunta,

jihaa.

Olisin ollut pihalla ensimmäisten joukossa lunta aurailemassa

jos ei olisi lentsuisen väsy olo.

Lapset jaksoivat myllätä tuntitolkulla.

Arvonta on päättynyt.

Osallistujia oli seitsemän,

Katjuska myös huomioituna tuolta edellisestä postauksesta.

Mietin arvonnan aikana;

jakaako linkkiä.

Mutta päädyin lopputulokseen jotta tahdon osallistujien olevan blogia oikeasti seuraavia.

Kirjoittelen tätä kuitenkin päiväkirjakseni

ja te lukijat olette Arvokas lisä,

ette tavoite. 

 Oliko kummallisesti ilmaistu? 

Olen tosi iloinen jotta blogillani on keskustelevia lukijoita,

blogiystäviä.

Lasten ulkoillessa kirjailin osallistujien nimet lappusille.

Jätin kääröt pöydälleni lojumaan.

Ajattelin odottaa kuka tulee ensimmäisenä esittämään sen tutun kysymyksen

"mitä nää on?"

Elli kuppikakkunen oli uteliain.

"mitä nää on?"

Odota,

otan kameran yöpöydältäni.

Noniin, voit ottaa yhden käärön ja tule näyttämään sitä minulle.

Tytteli ja turkoosi.

Onneksi olkoon.

Nyt alkaa palkinnon kasaaminen,

siitä sitten lisää myöhemmin.

Kärsivällisyyttä.

Tässä samalla voisin esitellä ihanan postin joka saapui eilen.

Fb:n puolelta käsityöhaaste.

Kiitos Tiina!

ylellisyyttä arkeen

Virkkasin pipon,

ihan ensimmäistä kertaa.

Joskus olen virkannut kesäisiä myssyjä,

mutta nyt ensimmäinen talvinen.

Esikoinen toi kesällä langan Helsingin tuliaisina.

OHJE: novita talvi 2013; mallinro: 19

LANKA: novita; hile ( 29%akryyli-20%villa-1%polyesteri)

KOUKKU: nro7

Päällevirkkaukseen kaivelin kultahuivin jämälankaa,

sitä ylellisyyttä vähän lisää kimaltavaan lankaan.

Pipon virkkaaminen oli erityisen koukuttavaa.

Hämmästyin nopeudesta.

Ylellisenä viikonloppuna vierailin merellä.

Piknik-risteily hyvässä seurassa.

Serkkuni tyttäriensä kanssa ja minä kahden isoimman tyttäreni kanssa. 

Tuliaisina karkkia ja glögiä lämmikkeeksi.

Viikonlopun aikana kartutin myös lankavarastojani.

Ystäväni lammastilalta.

Vyyhdit polttelevat käsissäni erityisen paljon,

jotain ihanaa alettava kutomaan ja pian.