Näytetään tekstit, joissa on tunniste remppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste remppa. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, tammikuuta 05, 2019

vuosipalaveri

Tässä taas ollaan.
Olisi vuosipalaverin paikka.
Katsellaanko taaksepäin vaiko vain eteen?

Ilman mennyttä ei ole tulevaa,
voiko niin sanoa?

Ennen tätä hetkeä pohdin otanko vihon ja kynän,
vai nostanko seuralaiseni -läppärini syliini ja avaan blogin? 

Juuri nyt on olo jotta neljäpäivää piti tätä vuotta edetä
kunnes iski tämä inventaario-olo.

TAMMIKUU
Syntymäpäivänäni tungin pellavarivettä keittiön seinälautojen väleihin.
Tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi. 
Olin innostunut keittiörempasta.
Kaikki nämä tunteet seurasivat koko vuoden.

HELMIKUU
Haahuilin talvisessa metsässä yksinäni.
Istuin haikeana kummipojan vanhojentansseja seuraamassa.
Iloitsimme koko perheen voimin risteilyllä.

 MAALISKUU
En vilahda yhdessäkään arkistokuvassa.
Hän, Pontus, minunkin edestäni.
Viisas ja kovasti rakas meille kaikille.

HUHTIKUU
Menin metsään kerran jos toisenkin, en kirjoittanut mitään.
Noususuhdanteiseen käyrään ja juileihin sain ohjeen;
lisää liikuntaa, laihduta ja venyttele enemmän.

TOUKOKUU
Kuva-arkistossa on monta iloista kuvaa.
On kevätsiivottu leikkimökki, kuopuksen vappupallo.
Perhepotrettia äitienpäivältä.
Kevätjuhlaa, puuhun ripustettu riippukeinu.

Toukokuu oli lämmin, suorastaan kuuma.
Yhtenä yönä asuinalueeltamme poistui kaksi liian varhain,
kaksi ystävääni toisaalla jättivät hyvästit isälleen, kumpainenkin.
Varjoja toukokuussa.

Kuvassa esikoisemme solisluu.
Korjattiin helatorstaina vappuaattona koulussa sattunut vamma. 

KESÄKUU
Heitettiin heipat koululle, karattiin kesälaitumille.
Vietettiin juhannusta, kesäleiriä, parisuhderetkeä.
Juhlittiin kesän ensimmäinen rippilapsi.

HEINÄKUU
Oma poikanen sekä siskopoikanen kesän sankarit.
Säät suosivat.
Iloisia kohtaamisia, naurua, paljon kakkua.

ELOKUU
Ehdin kuvata heinäkuun alussa valmistuneen kapinallisen keittiön.
Tämäkin kuvakulma on jo kokenut muutoksia pöytien osalta,
niin ja verhotkin löytäneet ikkunaan.
Elokuu aloitti arkea, tosin pienen koko perheen yhteisen kesäretken kautta.
Tiivis viisipäiväinen juuri sopiva asuntoautossa matkaten,
tulee psyykkinen mahtuminen vastaan.

SYYSKUU
Erään viikon aloitin näissä maisemissa. Oli vapaapäivä ja kotihommia mielessä.
Lähdinkin kävelylle. Parasta lääkettä, voimaannuttava lähiluonto.

LOKAKUU
Lokakuussa oli paljon nähtävää ja koettavaa.
Kuvan maisema hetkestä jolloinka luonto tarjosi parastaan.
Usvaisella järvellä yöpyneet, muuttomatkaa suunnittelevat joutsenet heräsivät.
Seurasin satumaista hetkeä auringonnousuun.
Olin iätön.

MARRASKUU
Marraskuussa juhlitaan serkuksista nuorinta. Juhlitaan kuopustamme, iskää, kaikkia isiä.
Nuorinta ja vanhinta kummityttöäni. Näin muutaman mainitakseni.
Avasimme ovet joululle.

JOULUKUU
Loppukiri kiireelle, pimeydelle, väsymykselle.
Tilalle hitautta,yhdessäoloa, kellottomuutta.
Kynttilänvaloa.

Niin taputeltiin yksi vuosi pakettiin.
Ihan hyvä sellainen josko ei halua hehkuttaa eikä latistaa.
Kasvun vuosi.

sunnuntaina, joulukuuta 31, 2017

yhdenlainen katsaus

Tammikuussa kuvasin punaiset varpaankynteni.
Jalkani lämmittelivät mustalla laavakivihiekalla,
Los Gigantesissa.

 Helmikuussa perheeni poseerasi Kasnäsin lumettomalla rantakalliolla.
Yön aikana satoi lunta.

 Maaliskuussa yläkerrasta löytyi jalaton, hännätön, korvaton koira.
Sieltä on löytynyt myös nenätön barbie.
Ja johdoton nettiboxi ja mykkä patteri.

Huhtikuussa nautimme metsäterapiasta.
Kovin keväiseltä jo näytti.

Toukokuussa käväisimme Kuopiossa.
Päälimmäisenä reissusta jäi mieleen rengasrikossa auttaneen ojentama kalakukko.

Kesäkuussa koitti vapaus koululaisille.
Aurinkokin juhlisti päivää.

Heinäkuussa seikkailimme monissa mutkissa.
Ei se pelkkää risukasaa ollut,
kuvat, kuten tämäkin sen todistaa.

Elokuussa mörköilin yksin mökillä.
Evästin luonnonantimilla leipäni päällystäen.


Syyskuussa esimakua rempasta. Laitoimme kellarimme etukatoksen kuntoon.

Lokakuussa retkeilimme asuntoautolla.
Lasten syysloma.

Marraskuussa ihailin auringonlaskua taivaalla.

Joulukuussa.
Tänään, olen ikuistanut itseni sädehtivänä peilin edessä.
Kaikki vuoden pahantuulisuudet ovat kasaantuneet,
reilu kaksi tuntia vielä niin toivottavasti helpottaa.

 

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2017

ensimmäinen adventti

Sunnuntai.
Ja sulanut lumiukko,
vesisade vei kaiken lumen.

Rakastan näitä hitaita aamuja,
voisivat tulla tavaksi.
Olen niistä nyt saanut nauttia melko usein,
lomalla päivittäin.

Etelässä meille muodostui aamurutiini,
aamukävely aamun ensisäteissä, meren ensikuohuja kuunnellessa.
Haimme kaupasta tuoretta leipää ja palasimme hotellille aamiaista laittamaan.
Parina aamuna istahdimme rantakahvilaan. 
Ilmassa oli kiitollisuutta.

Tänään etsin joululevyt esille.
Asettelin adventtikynttilät.
Ruuaksi söimme tänään yleisön pyynnöstä pitsaa.
Seitsemän kokkia loihti itselleen sen parhaan pitsan.
Kyllä maistui ja nyt janottaa.

Sadesään innoittamana keittiöremppa eteni.
Minäkin jouduin vai pitäisikö sanoa pääsin vihdoinkin mukaan puurtamaan.
Ensimmäinen työtehtäväni tuntuu varmasti hartioissa huomenna,
lasikuitutapeetin irrotus mattopuukolla.
Nyt jäi yöksi ajatustyötä,
kuinka saamme yhden seinällisen kodinkoneet soviteltua.
Uskon jotta se ahaa-elämys vielä saapuu.
Toivottavasti.


 

tiistaina, lokakuuta 25, 2016

metsäytymistä














Viime viikko oli syyslomaa lapsilla.
Latautumista metsässä ja sopivasti töitä.
Mökilläkin hääräsi työporukka, puoliso ja isäni.
Asuntovaunumme etuteltta vaihtuu kiinteään terassiin.

lauantaina, marraskuuta 29, 2014

lokeroitumista







Näin pitkälle päästiin,
yhteisillä huoneilla.
Toinen huone täyttynyt kolmella tytöllä,
missä tosin vanhimmalla oma ovella suljettava nurkkansa.

Nyt jaetaan poikien huonetta.
Eihän siitä iso tule,
mutta ovella suljettava ja ihan oma.
Pikkuveljellä on tapana mennä aikaisin nukkumaan,
valokin pitää sammuttaa,
ei voi edes lukea. 
Ja siivouspäivänä aina se toinen on sotkenut enemmän,
se joka auttaa siivoamisessa vähemmän.

Hyvin päästiin alkuun.
Arkena haettava muutama lauta vielä lisää,
sitten maalia.
Vähän sähköhommia
ja sisustamista.

Ison poikasen pipo on uusi.
LANKA: schachenmayr; merino extrafine (100%merinovilla)
PUIKOT: 3,5mm ja silmukoita 100

torstaina, kesäkuuta 12, 2014

sadetta saa


 
 

Eilen paistoi niin jotta naapurin neiti käytti aurinkolaseja kyläillessään.
Ehkä huomenna muistaa ne unohtaneensa.

Eilen puolisoni sai katosmaalauksen valmiiksi,
palahuopakin olisi kellarissa odottamassa.
Kalusteet olisi tarkoitus öljytä,
kynttilälyhdytkin ovat hyvin huuhtoutuneet ennen paluuta. 

Illan tullen veranta muuttui makuukammariksi,
pientä kesäseikkailua sekin.
Parvekkeen igluu eivät ole vielä kömpineet unille,
se on kutistunut tai telttailijat kasvaneet.
Siellä nukkui joskus kaksikin tenavaa yhtäaikaa. 

Parvekkeella odottelee ihana ilta-aurinko pöytämme,
tuolit vielä hakusessa.
Pöytä oli ruma ja hylätty,
nyt punainen ja pidetty.

maanantaina, maaliskuuta 10, 2014

kellarissa käynti

 
 
 
 
 
 

Muistui mieleeni jotta kellarikuvat hautautuneet koneelle.
Ennen hääräämistä kuvat marraskuulta.
Nyt on lattiaa laatoitettu,
ovia maalailtu yhtä kierrosta.
(päätettiin jättää maalaamiset lämpimämpään aikaan,
maalin kuivuminen todella hidasta)

Saunan pukuhuoneen esittely ensimmäisessä kuvassa pahimpaan väliaikaisjemma-aikaan. 
Seuraavat vähän stailattuna
ja nämä viimeiset kertovat sen todellisuuden.
Kyllä tuo pukuhuone-ompelimo on näin talvikautena myös alati ruuhkainen pyykkitupa.

Pahin kaaos on kuitenkin selätetty ja tykkään huoneesta kovasti.
Pyykkien ripustaminenkin on terapeuttista,
välillä hiljaisuudessa,
välillä radiota kuunnellen.