inventaari

Jatkan viimevuoden asioilla.

Tänään iltapuhteina vyötepurkin tyhjennys.

Menin hetken mielijohteesta astetta pidemmälle,

löytyy nyt koneelta tiedostona.

Sieltä selviää valmistajan ja langan nimi, kerän paino ja langan määrä metreinä.

Kyllä.

Yksi pimeäpuoleni saattaa olla tällaisten tähdellisten asioiden ylöskirjaus.

Muistan lapsena selanneeni Kuntatieto-kirjaa, josta ylöskirjasin kastettujen nimiä löytääkseni ne suosituimmat.

Jepjep.

Koneeltani löytyy tiedosto; laskujen syömää.

Sinne kerään epätoivoista kirjausta rahojen katoamisesta.

Ehkä tästä jotain hyötyäkin kun epäilee muistiaan vertaillessaan edellisiin vuosiin vaikkapa sähkölaskujen suuruuksia.

 No palataan tähän iltaan.

Lankaa kulunut 7375g.

Vähemmän kuin viimevuonna, yllätyin.

Lankaa olen neulonut yhteensä 17,743kilometriä. 

Tämä luku kuulostaa jo isommalta,

pääsisin melkein mökille kotoa katsoen.

Muistivihkoni kertoo jotta tein vuonna -18 yhteensä 71 neuletyötä.

Lähes kaikista löytyy myös kuva.

Ehkä joskus täältä blogistakin.

No nyt on uudet projektit startattu.

6/19 valmiina.

 

arki ja villatakki

Tänään alkoi arki.

Ensimmäinen koululainen meni kahdeksan nolla viisi,

seuraavat kolme yhdeksän kaksikymmentä

ja yksi onnekas sai nukkua, sillä koulu alkoi vasta kymmeneltä.

Me lähdimme työmaalle kolmikkoa kyyditen.

Meillä oli edessä viimeviikkoisen ale-myynnin purkaminen.

Purimme myös joulun pois.

Ahkeroimme uusia tuotteita esille huomista ajatellen.

Mukavampi aloittaa uusi kirppaviikko kun on vähän valmisteltu.

Työpäivä siitä tuli.

Kotona armotonta lämmittämistä.

Viikon ruokaostokset jääkaappiin lähikaupasta.

Ilta seitsemän jälkeen istahdin kutomaan

on yhtäkuin rentoutumaan, nollautumaan päivän hulinoista.

Villatakki valmistui.

Virallinen valvoja seisoi vieressä tarkkailemassa loppusilmukoiden valmistumista.

Yhdessä valittiin napit.

Nyt nukkuu parvisängyssään.

Villatakki ripustettu henkariin sängyn viereen.

"voin katsella sitä yöllä"

 Rakas kuopuksemme.

kahden vuoden välissä

Nyt testataan miltä näyttää kännykältä hoidettu päivitys. Olkoon tämä sellainen testi näin vuoden 2018 kunniaksi. Välitilaneule, minulla on nyt sellainen työnalla. Se valmistui melkein viimevuonna, mutta ei kuitenkaan. Lankojen päättelyä oli hyvä suorittaa uudenvuodenyönä. Värikkään kasan sain aikaiseksi. Nyt villatakki tarvitsee vielä parikymmentä senttiä huppua, napit sekä höyrytyksen. Sitten olisi pelkkää uutta alkua edessä -olen innoissani.

ei mitään sanottavaa

No nyt tajunnanvirtani hyytyy.

Olen päättänyt täyttää tämän joulukuun sanoilla,

ja ensimmäinen ilta kun en tiedä mistä kirjoittaa.

Kaikki on tänään ollut niin tavallista.

Hidasta, laiskaa ja vähän arkistakin.

En pidä vesisateenropinasta selkäni takana,

se hakkaa ikkunaan.

Tahdon lunta.

Nyt kun blogi on viettänyt hiljaiseloa,

en enää muista mistä neuleprojekteistakaan olen jo kertonut.

Minulla on menossa neule lapselle -teema.

Se alkoi yhdestä villapaidasta,

johonka sisarus kuittasi ettei hän ole saanut mitään pitkään aikaan.

Minäkin tahdon villapaidan

ja minäkin.

Esikoisesta aloitin.

Neule olikin sopiva keskimmäiselle tytölle.

Uusi yritys.

Ihan liian kittana, ihonmyötäinen.

Ei hyvä. Jollekin pienemmälle kylläkin.

Esikoinen siirtyi neulontajonon hännille,

jos se auttaisi.

Valmistui vanhemman pojan neule.

On puseroa pitänytkin ja vain vähän valittanut,

mukamas pistelee vaikka pehmeää alpakkaa.

Nyt iltapuhteina yhdistin villatakin alaosan hihoihin.

Etenin kaarroketta kohti kaula-aukkoa.

Kuopuksen villatakki.

Kaksi jonossa odottavaa kyselivät viimeksi eilen.

Joko joko joko.

Kuulostaa äidin korviin hyvinkin miellyttävältä.

Ja minähän kudon.

Rakkaudesta.

laiskottelemisen vaikeus

Hidastetusti.

Pyjamissa.

Koko päivän.

Syömistä vaikka ei niin nälkäkään ole.

Aistittavissa ylensyömistä ja ripaus ärinää.

Mietin vaan ettei tämmöinen ihan helppoa ole.

Kova kiusaus tehdä kaikkea,

lähteä kävelylle, vähän järjestellä.

Kun lupa vain laiskotella.

No olen minä kutonut villatakkia valvojan silmän alla.

Hän käy hetkittäin kyselemässä työn etenemistä.

Hitaasti mutta eteenpäin kuitenkin -olen vastannut..

 

tyhjä hetki

Juuri nyt on tyhjä hetki.

Kaikki on valmista.

Lapsenomainen odotus ei ole täällä.

Monta iltaa on pitänyt muistaa erinäisiä juttuja,

tänään on vain yksi hiiri jäljellä.

Ne jouluhiiret,

joita kuopus vielä jaksaa leikityttää.

Tänään olen suorittanut pyykkikoneen kahdesti käyntiin

ja tyhjäksi.

Olen käynnistänyt tiskikoneen kerran.

Hoitanut sen siivouksen viimeistelyn eli imuroinnin. 

Niin ja levitin lattialle punaisen räsymaton,

laitoin veskiin punaiset pyyhkeet.

Pääasiallinen tehtäväni on ollut tanssisukat.

Valmistuivat.

Ja viehättävät jo saajaansa,

niin kertoi viesti.

Keittiössä olen piipahtanut aamupalalla,

päiväleivällä ja hakenut iltapalaa.

Isäntä on ottanut kyseisen tilan tänään haltuunsa esikoisen kera.

Vierailin minä siellä sienisalaatin teossa tässä hetki sitten.

Ihan itse kerättyjä, suolattuja sieniä.

Pakkomielle joka jo syksyllä piirtyi ajatuksiini,

tahdon jouluksi sienisalaattia.

Melko marttamainen olo,

en tunnista itseäni.

LANKA: Alize angora gold simli

PUIKOT: 3mm

ohjeen kirjoitin itselleni ylös, tulen toistamaan todennäköisesti

pallot hallussa

"on taas aika joulupallojen..."

Kaikki kiltit opet saavat joulupallot

tai jos vähän tuhmaksi käy,

voi saada pallon vuodesta toiseen.

Ihan mitenkä vaan. 

Perinteitä on vaalittava.

Mielikuvituksen jumi.

Nopeus.

Helppous.

Edullisuus.

Pallojen kauneus.

Eihän koristeita voi koskaan olla liikaa.

Handmade with Love.

Kaikki pallot ovat hallussa.

Vaatinut määrätietoisen päivän päänsärystä huolimatta.

Nyt ei muuten särje,

vasen ranne tuntuu kyllä omituiselta.

Valtaosa joulumuistamisista on kääritty.

Ja niistä neulottavista enää yksi tärkeä jäljellä.

Ehkä tonttuilemme jouluyönä kuopuksen ystävän oven kahvalle.

neulomus

Kudon.

Kokoajan kudon.

Juuri nyt sesongin huipennus.

Ajatus siitä että vielä ehtisi tehdä sitä, tätä ja tota. 

Tein vauvahaalarin.

Kudoin siksak-myssyn.

Junasukat ja pienet lapasen näköiset.

LANKA: teeteeHelmi

ja Lang Jawoll

PUIKOT: 2,5mm

MALLI haalariin: Kvalavåg

Lahja on saavuttanut käyttäjän.

Tässä kuvat.

 Salaiset tonttupuuhani jatkukoon.

ei ihan putkeen

En tiedä kuinka kaukaa aloittaisin tämän tarinan.

Jos vaikka siitä että keväällä teimme suunnitelmaa koskien kesää.

Ihan sellaista, että perhe istui samanpöydän äärellä ja esitti toiveita. 

Kalenteriin hahmottelimme ajankohtia.

Meillähän tilanne sellainen ettei lomia ole kiveen hakattu. 

Ne järjestellään apuja pyytämällä tarpeen mukaan. 

Alkukesässä luki saaristo,

heti koululaisten lomien alettua.

Toukokuussa vietimme viikonlopun Kuopiossa,

kyytiläisinä esikoinen partioporukkansa kera. Olivat kisaamassa.

Paluumatkalla asuntoautosta räjähti rengas.

Rikkoutuneen renkaan lisäksi auto koki muitakin vaurioita.
Me matkustajat saimme vain hassuja muistoja,

naurunryppyjä silmäkulmiin.

Alkoi vääntö vakuutusyhtiön kanssa.

Korvausasiat selvisivät juhannukseksi,

 se alkukesän retkiajankohta oli jo ohitettu.

Pääsimmehän me sinne saaristoon pariskuntana,

koko perheen retki jäi nyt väliin. 

"kun lapset ovat olleet kesäleirillä, lähdetään pohjoiseen"

Lauantai-iltapäivällä starttasimme asuntoautomme liikenteeseen.

Söimme sitä ennen kotona ja päätimme hakea karkit pienen matkan ajettuamme. Pitäähän lauantaina karkkia olla.

Kierros kaupassa ja hups, 

auto ei käynnistynytkään.

Ohjekirjaa, koodivaloja, naputtelua, ruuvailua.

Tunnin odottelun jälkeen auto käynnistyi.

Eteen vaiko taakse?

Eteen.

Retkemme kesti neljä yötä.

Yhden vietimme suunnitellusti ihanalla p-paikalla,

sieltä aurinkokuvat.

Kaksi seuraavaa yötä yövyimme autokorjaamon pihalla,

kumpainenkin yö eri kaupungissa sentään. 

Neljäs yö hotellissa.

Tänään vaihtoehdot vähenivät.

Palasimme kotiin hakemaan vauhtia (auto korjaamolle),

niin haluan uskoa.

Tällaisille käänteille kukaan ei mahda mitään.

Ei voi ennakoida teknisiä vikoja,

joista ei aiemmin ole ollut viitettäkään.

Murphy kyllä käynyt mielessä.

Ainakin edellispäivänä kun lähdimme kävelylle auringonpaisteessa

ja hetken päästä värjöttelimme puiden alla rankkasadetta suojassa. 

TAI

Meillä on ollut tosi kivaa.

Ollaan hassuteltu, herkuteltu, vitsailtu.

Laiskoteltu, heräteshoppailtu.

Jokainen on löytänyt pienistä neliöistä ne omansa. 

Tapasin ystävän odottamatta,

saatiin vanhempani kylään samaan kaupunkiin.
Se tunne ME on ollut vahva.

Vielä mahtuu viisikko samalle kivelle.

Ikimuistoista matkantekoa,

jälleen kerran.

alati kudottua

...tai neulottua. Ihan sen  mukaan mitä termillä ymmärtää,

minä olen aina kutonut puikoilla. Ja työ on nimeltään kutimet.

Alueellisia, murrejuttuja, olen ymmärtänyt.

Ja pikkuisen olen virkannutkin.

Ylittänyt itseni ja saanut isännän tyynyn näyttämään idoliltaan,

ainakin kun kauempaa katselee.
teetee Pallas.

Perheemme motoristille valmistui toukokuussa kauluri.

Taitaisi olla sesonkituote tälläkin hetkellä josko sateelta (tai pyörän ongelmilta) pääsisi ajelulle.
Schachenmayr Merino Extrafine 120.

Toukokuussa valmistuivat pienemmälle poikaselle läppäsormikkaat.

Lanka olikin ihan juhlavuoden oloista vaikkei sitä vyötteessä mainostettu.

Regia.

 

Esikoisen kummisedälle ajosukat.
Pitkällä varrella ideana etteivät ajobuutsit hankaa.
Jalat pysyvät lämpiminä eivätkä hikoa. Tai jos sukat hikistyvät,

kuivuvat ja tuulettuvat.
Regia.

 

Anopille kesäisempää, lyhytvartista sukkaa.
Oli edelliset kuluttanut puhki tai jotain sellaista.
Step.

 

Muutama vuosi sitten aloitettua? Kokeilua domino-tekniikalla.
Siitä tulikin jämälankakassi.

Vielä en tiedä kenen.

 

Junasukkia jämälangoista (en nyt muista olenko tämän jo julkaissut)
Näiden innoituksena silkka tekemisen riemu ja langanloppujen tuhoaminen.

Ovathan ne söpöjä,

astetta villimmille vauvoille.

Katia merino baby.

 

Läppäsormikkaat keskimmäisille tytöille,

omat kumpaisellekin, tietenkin.

Kreetan tuliaislanka.

 

Kaverin työkaverille.

Kämmekkäät.

Samaa Merino extrafinee kuin kaulurikin.

 

Neule itselle.

Se on vain kasvanut juhannussateissa, minä en.

Käy nyt teltasta tai perhemakuupussista.

Katia Alpakkacotton sekä Katia Sena. 

 

Kaverin siskolle.
Astetta kinkkisempi tilaustyö.

Selvisin.

Vai tunnistaako?

Novita Nalle.

 

Serkkupojan esikoistytölle.
Lastemme tuoreimmalle pikkuserkulle.

Hän on ihana.

Katia Merino Baby. 

 

Tätin pikkutermiitille.

Neljä ja puol vee.

Step.

 

Keskimmäiselle tyttärelle juhannussukat.

Uusi lankatuttavuus.

Grûndl HotSocks Palma

 

Kuopuksen opelle kevätlahja.

Saa esikoisensa.

Katia Merino Baby.

mikä lie

 

Ohjeessa lukee neulottu Nalle.

Kauneimmat käsityöt 7/2016, ohjenro:24
Lankana Austermann Step 

Syönyt vanua, ehti lojua korissa inspiraatiota ja korvia odottamassa.

Silmät Fuerteventurasta.

Kaulahuivi ala kaksi vanhinta tytärtä.
Mikähän olio hän on?

Vähän lammasmaista, apinaa, nallea.

Nimetönkin vielä.
 

TeeTee Pallas -lankana.

Koko noin.41

Toiveena väriä ja paljon.

Taisin onnistua.

Odottavat vielä(kin) toimitusta.

 

Katia Darling.

Rohkeutta-sukat ystävälle.

Toivottavasti toimivat.

 

Kiireellisin tilaustyö pitkään aikaan.

Neiti 7vee

Koooska, kooooska teet mulle uudet villasukat?

Ja voinen paljastaa ettei tässä taloudessa villasukkia ole ihan vähän,

liian vähän kuitenkin aina.

Rakkaudella kudotut,

nämäkin.

 

Miks mun itsekäs työ on näin synkän näköinen?

Mä jotenkin ajattelin syksyä ja talvea kun tähän valmistauduin.

Nyt on kevät kiikarissa ja neule vihdoinkin puikoilla.

Josko viileään juhannusyöhön vaikka.

 

Totaalijämää.

Isännälle.

Huomasi omistavansa nyt mukavasti villasukkia,

niitä ohuesta langasta kudottuja jotka syrjäyttäneet tennissukat yms.

Eikä yhtään paksuja villasukkia.

Tai ne yhdet on jotka jätti asuntovaunulle.

se etukatos

Olin metsässä yön yli,

yksin.

Oli tilaa ajatuksille ja valokuvaamiselle.

Illalla ystävä kävi kahvilla, rupateltiin yön pimeydessä,

lämpimässä etukatoksessa.
Tykkään niin kovasti lisäneliöistämme,

joita eräät vuodet suunniteltiin.

Yön nukuin huonosti, liikaa outoja ääniä.

Ja  mielikuvitusta.

Aamulla taas valtasi suuri ilo ja riemu.

Kasa lukemattomia lehtiä, kudin, kirjoitusvihko.

Kamera ja kahvia.