kaksi yötä

Kaksi hidasta päivää,

kaksi yötä. 

Tuntuu vähintään viikolta,

hyvässä mielessä.

Lapset kesäleirillä, meidän telttaleiri saaristossa.

Saaristolautalla Korppoosta Kökarin saarelle.

Se tekee kaksi ja puolituntia,

kolmekymmentäeuroa ja kuusikymmentäsenttiä.

Henkilöautolla, lipun etukäteen maksaen.

Yöpyminen sillä hyväksihavaitulla,

saaren ainoalla leirintäalueella.

Kaksi yötä, kolmekymmentäneljä euroa.

Tutut, turvalliset  maisemat.

Saapuessamme tuuliset ja syksyisen tuntuiset.

Ensimmäinen aamu toi kesän ja keltaisen kissan.

Ja ilta paljasti punaiset posket & rusketusraidat.

Sitä ei enempää tarvitse.

Se tärkein oli pysähtyminen.

Yhdessä. 

jos toivoa sais

Hiljaista on täällä,

ja muuallakin blogirintamalla.

Onko aika ajanut ohitse?

Nopeammille foorumeille?

Pohtii.

Mutta tämähän on päiväkirjani.

Osaisinko paperiseen siirtyä?

Tänään voisin miettiä sellaista kaipuuta.

Kotihiiren kaipuuta.

Sulkee silmät ja on saaristossa.

Merituuli, lokit, aurinko.

Voisi hiihdellä hiljaisilla laduilla,

kohdata kuukkelin ja kaukaa pälyilevän poron.

Lappi.

Mystinen ja kiehtova kaikkina vuodenaikoina.

On suuri mahdollisuus metsäytyä.

Käpertyä yöksi asuntovaunuun.

Keskellä ei mitään.

Kesä ja telttaretket.

Luonnon öiset äänet, kesäöiden hentoinen hämäryys.

Viileä nenänpää ja lämmin makuupussi.

Palmut, aurinko, lämpö, hiekka.

Vieraat kulttuurit, vieraat kielet.

Voi mitenkä kaipaankaan etelään.

Minä joka viihdyn kotona liiankin hyvin.

Toinen puoleni on aina jossain menossa.

Suunnatonta rikkautta,

kokemukset ja mahdollisuudet.

Valitsen epämuodikkuuden, halpamerkit.

En tarvitse ylellisyyksiä,

tarvitsen mahdollisuuksia matkailla. 

Haaveilee.

Nammalakuru-Pallas

Vaelluksen viimeinen, kolmas aamu oli usvainen.

Tihkusadetta ja sumuisuutta.

Loppusuoralla kävelimme kirjaimellisesti pilveen.

Voittajafiilikissä saavutimme Pallaksen.

Tuntui jotta viimeinen etappi hujahti nopeasti,

tältä polvivammaiselta peränpitäjältäkin.

Lisää seikkailuja janoten päätän tämän vaellusraporttini.

Hannukuru-Nammalakuru

Kolmas päivä alkoi sadevaatteissa.

Eipä niitä pitkään päällä tarvittu,

sade taukosi tai muuttui satunnaiseksi tihkutteluksi.

Matka kulki vehreissä  maisemissa ja hetken päästä karuilla kallioilla.

Oli minun vuoroni valittaa,

polvi.

Kuljin sujuvasti ylämäkeä ja tasaista,

alamäet tekivät kipeää. Ihan niinkuin viime vuonnakin.

Sioskuru-Hannukuru

 Kapustarinta

Toisena vaelluspäivänämme heräsimme tunturipuron solinaan.

Ympärillä vielä lehdettömiä vaivaiskoivuja,

sulamattomia lumihankia.

Toinen vaelluspäivä tarjosi hellettä.

Aurinko nappasi kasvot punaisiksi,

mukaan pakatuilla aurinkolaseillakin oli käyttöä.

Jalkapalloilijamme viilensi välillä tunteitaan,

lumienkeleitä tehden sekä tunturipurossa kahlaten.

Päivä oli hieno, matkanteko tavallistakin hitaampaa.

Oli lämmin ja taas välillä tuulen tuiverrus sai kaipaamaan takkia.

Pidimme runsaasti juomataukoja sekä puputimme eväitämme.

Yöpaikassa, Hannukurussa kävimme saunomassa.

Rohkeimmat pulahtivat järveen,

vähemmän rohkeat kahlailivat vain.

Illalla seurasimme kovasti synkkiä pilviä.

Jossakin kauempana kumisteli ukkonen.

Kömmimme telttoihin nukkumaan.

Ei se ukkonen tullutkaan,

vähäinen sade kylläkin.