Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahvenanmaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahvenanmaa. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, heinäkuuta 08, 2017

kaksi yötä






















Kaksi hidasta päivää,
kaksi yötä. 
Tuntuu vähintään viikolta,
hyvässä mielessä.

Lapset kesäleirillä, meidän telttaleiri saaristossa.

Saaristolautalla Korppoosta Kökarin saarelle.
Se tekee kaksi ja puolituntia,
kolmekymmentäeuroa ja kuusikymmentäsenttiä.
Henkilöautolla, lipun etukäteen maksaen.

Yöpyminen sillä hyväksihavaitulla,
saaren ainoalla leirintäalueella.
Kaksi yötä, kolmekymmentäneljä euroa.

Tutut, turvalliset  maisemat.
Saapuessamme tuuliset ja syksyisen tuntuiset.
Ensimmäinen aamu toi kesän ja keltaisen kissan.
Ja ilta paljasti punaiset posket & rusketusraidat.

Sitä ei enempää tarvitse.
Se tärkein oli pysähtyminen.
Yhdessä. 

maanantaina, maaliskuuta 07, 2016

jos toivoa sais

Hiljaista on täällä,
ja muuallakin blogirintamalla.
Onko aika ajanut ohitse?
Nopeammille foorumeille?

Pohtii.
Mutta tämähän on päiväkirjani.
Osaisinko paperiseen siirtyä?

Tänään voisin miettiä sellaista kaipuuta.
Kotihiiren kaipuuta.

Sulkee silmät ja on saaristossa.
Merituuli, lokit, aurinko.



Voisi hiihdellä hiljaisilla laduilla,
kohdata kuukkelin ja kaukaa pälyilevän poron.
Lappi.
Mystinen ja kiehtova kaikkina vuodenaikoina.




On suuri mahdollisuus metsäytyä.
Käpertyä yöksi asuntovaunuun.
Keskellä ei mitään.



Kesä ja telttaretket.
Luonnon öiset äänet, kesäöiden hentoinen hämäryys.
Viileä nenänpää ja lämmin makuupussi.


Palmut, aurinko, lämpö, hiekka.
Vieraat kulttuurit, vieraat kielet.
Voi mitenkä kaipaankaan etelään.


Minä joka viihdyn kotona liiankin hyvin.
Toinen puoleni on aina jossain menossa.
Suunnatonta rikkautta,
kokemukset ja mahdollisuudet.

Valitsen epämuodikkuuden, halpamerkit.
En tarvitse ylellisyyksiä,
tarvitsen mahdollisuuksia matkailla. 
Haaveilee.

lauantaina, lokakuuta 24, 2015

huipulla














Jätimme lintukodon taaksemme,
lähdimme lähemmäksi Maarianhaminaa.
Kävimme Herröskatanin lintutornilla ihmettelemässä maisemia.
Satuimme paikalle kun kymmenet joutsenet lähtivät uiskentemaan isoa laivaa karkuun.

Yöpymään päädyimme Lemstömin kanavan kupeeseen.
Kaunis puistomaisema, aurinko ja varjot
-niistä sai kasaan leikin, joka piti keskeyttää iltaruokailun ajaksi.

Aamulla kääntyi silta.
Me käänsimme kurssimme kohti satamaa,
seilasimme kotimaisemiin jatkamaan syysloman viettoa.

Keväinen Ahvenanmaa on vielä kokematta.
 

torstaina, lokakuuta 22, 2015

rauha

























Kun on löytynyt sellainen paikka missä kaikkien on hyvä olla,
sinne on palattava.
Kerta toisensa jälkeen.