Viikko sitten palasimme perinnematkalta.
Sellaiselta jonka esikoinen aloitti täytettyään viisitoista.
Perheemme viisitoistavuotias pääsee etelän lämpöön laatuaikailemaan vanhempien kera.
Meillä ei kylvetä rahassa, jotenka ihan itsestäänselvyys tämäkään matka ei ollut.
Saatiin kuitenkin säästetyksi tarvittava summa ja onnistuimme löytämään edullisen vaihtoehdon.
Teimme ensimmäistä kertaa matkaa Apollomatkojen kautta,
lensimme AirBalticilla.
Valitsimme edullisimman hotellin.
Suositus matkanjärjeställe,
iso peukku lentoyhtiölle.
Kone siisti, suhteellisen uusi. Kaikki toimi.
Ja se edullisin hotelli.
Ehkä viihtyisin koskaan?
Ainakin ystävällisin jo pienen huoneistomääränsä vuoksi.
Perheyritys.
Edullisin hotelli tarjosi tilavan huoneiston isolla parvekkeella.
Oli ilmainen netti, tallelokero, ilmastointi.
Kaikki mistä aina erikseen laskutetaan.
Jäi olo jotta tahtoisi vielä erikseen heitä muistaa näin kotoakäsin.
Vaikka lumipallolla.
Rouva kertoi pitävänsä lumesta ja hiihtämisestä.
Ainiin.
Pitäähän tähän matkakertomuksen aloitukseen kertoa säätiedot.
Painajainen alkoi keskiviikkona ennen lauantaista lähtöä.
Lööpit kertoivat hirmumyrskystä joka lähestyi Kreetan saarta.
Kuvat vääntyneistä sateenvarjoista, rankkasateessa seisovista matkustajista laukkuineen.
Varoitukset tulvista ja kovista tuulista.
Kehoitus pysyä sisätiloissa.
Latisti odotusta.
Sääherralle niin huono reklamoidakaan.
Matkalla kentälle tuli tekstiviesti jossa kehoitettiin noudattamaan mahdollisia ohjeita hätätilan sattuessa.
Lentokapteeni kuitenkin kertoi sään olevan kohteessa tavanomainen,
ei myrskyisä.
Koneessa odotin hirmuisia ilmakuoppia. Pelkäsin näkeväni salamointia.
Näin vain aurinkoa ja pilvimöykkyjä.
Laskeutuminen sujui tasaisesti,
koneesta ulos tullessamme oli lämmin. Ei satanut, ei myrskynnyt.
Loma alkoi.
