tulee..

...valmista.

Ja hän oli sen lihalaatikon tyhjentänyt,

kiitos Rakas.

Paikka jossa ei tarvitse olla tehokas on metsä.

Syksyllä metsä on parhaimmillaan.

Metsässäkin on riskinsä.

Voi iskeä marja- tahi sienivimma.

Olen melko immuuni.

Onhan siinä toki runsaasti löytämisen tuottamaa mielihyvää kun oranssin kanttarellin bongaa.

Tai onnistuu tallustelemaan keskelle suppilovahverokylää.

Viikonloppuna metsäilin vain vähän ja lyhyesti.

Poikkeuksellisesti sain sinne seuraakin.

Kuvasimme pienemmän poikasen uutta villapaitaa,

sitä vastavalmistunutta.

Neuleet eli kutimeni tavallisesti valmistuvat.

Toimivat näin erittäin terapeuttisesti.

Saa purkittaa jäljelle jääneet lankapallerot,

laittaa puikot omalle paikalleen.

Ihailla ja ihmetellä,

huokailla hetkellistä tyhjiötä uutta visioo odotellessa. 

 

etsin

Aika on ollut alakuloinen.

Älä kysy syytä,

en osaa sanoa.

Liian pitkään.

Olen tuo mustavalkoinen piste jäälautalla.

 Mustavalkea, virtaavien vesien ääressä viihtyvä, tukevarakenteinen, lyhytpyrstöinen ja tukevajalkainen. 

(luontoportti.com)

Hän on koskikara,

minä vain muuten tukevajalkainen. 

Tänään otin kevättä vastaan.

Veranta kadotti osan talvipölyistään,

ikkunat kirkastuivat,

pelargoniat saivat uusia multia.

Iltalenkki vei minut joenvarteen.

Siinä on jotain mitä etsin.

Juttuja, asioita joista nautin.

Aamulla ompelin merkkejä;

live free

ride free

Sellaisen intohimon minäkin tahdon löytää.

 

pienet jutut

Vieläkö kirjoitan, kysyttiin.

No jaa -aina välillä. 

Miksi en kirjoittaisi voisin itseltäni kysyä.

Pienet jutut ovat tämän päivän sana.

Paljon kaunista luontoa, ystäviä, iloa, naurua, kohtaamisia, herkkuaamiaisia.

Tänään pörähti kevätkärpänen ompeluinspiraation muodossa.

Piti ommella pari pikkuverhoa jouluisten tilalle oviin,

tulikin ommeltua neljät verhot.

Nämä makuuhuoneen kevätverhot se suurin yllättäjä.

 Kaikki materiaalit ovat kierrätysjuttuja,

kirpalle ajautuneita -kangaskorissani marinoituneita.

Tuli olo jotta taas sai uutta vaikka mitään ei pysty hankkimaan.

helmikuinen maanantai

Tänään olemme olleet vähän niinkuin lomalla,

mutta ei kuitenkaan.

Lapset kylläkin.

Ylimääräiset tunnit yöuniin,

tavallista hitaampi kahvi.

Kirpakka pakkanen ja auringonpaiste.

Lähdimme toteuttamaan eilistä suunnitelmaa.

Kävelylenkki, joka huipentui tahmeaan herkkupullaan.

Viimeisen kohteen voimalla saimme nuoremman poikasenkin mukaan.

Poikanen ollut seuranamme lauantaista lähtien ainokaisena.

Loppu nelikko vietti loman aloittajaisia mamman ja pappan luona.

Tänään illalla kotiutui kaksi plus serkkupoikanen,

isot tytöt vielä jatkavat toisaalla. 

Huomenna on edessä työpäivä.

Juuri nyt tuntuu ajatus siitä yhtä tahmealta kuin pulla. 

Sellainen ajatus oli päivälläkin kun tappelin irtoilevan imurinletkun kanssa.

Olisin kiroillut jos kiroilisin.

Sormimerkit kävi mielessä myös puukoriin tarttuessani,

se painoi liikaa ja kylvi puunroskaa lattialle.

Selvisin ärinöistä.

Onneksi lapset saavat lomailla, ovat arkihitauden ansainneet. 

Toivottavasti mekin saamme jonkin lomapäivän varastetuksi,

lisää aamuaurinkoisia kävelylenkkejä.

 

talvirakkaus

On niin siistiä kun on lunta ja pakkasta.

Tuo valoisuuttakin lisää pidentyvien päivien tueksi.

Koululaiset ovat päässeet luistelemaan, hiihtämään, pulkkamäkeen.

Minä olen saanut vähän leikkiä lumitöiden tekijää.

Minulla on jotenkin ajatus jotta Suomen luonto tarvitsee lumen ja pakkasen.

Se on yksi puhtauden salaisuuksista.

Talvea tarvitaan erottamaan syksyä ja kevättä.

Useana vuonna on tuntunut pelkältä pitkittyneeltä syksyltä vielä helmikuussa.

Tiedän että se kevät sieltä saapuu ihan kohta kohinalla ja tohinalla.

Armottomana, kuten itse sen koen.

Ei anna mahdollisuutta siirtää tekemisiä eteenpäin.

On taas tartuttava luuttuun ja ikkunanpesulastaan.

Tomutettava ja kevennettävä.

Älä pidä kiirettä pakkasukko.

yhdenlainen katsaus

Tammikuussa kuvasin punaiset varpaankynteni.

Jalkani lämmittelivät mustalla laavakivihiekalla,

Los Gigantesissa.

 Helmikuussa perheeni poseerasi Kasnäsin lumettomalla rantakalliolla.

Yön aikana satoi lunta.

 Maaliskuussa yläkerrasta löytyi jalaton, hännätön, korvaton koira.

Sieltä on löytynyt myös nenätön barbie.

Ja johdoton nettiboxi ja mykkä patteri.

Huhtikuussa nautimme metsäterapiasta.

Kovin keväiseltä jo näytti.

Toukokuussa käväisimme Kuopiossa.
Päälimmäisenä reissusta jäi mieleen rengasrikossa auttaneen ojentama kalakukko.

Kesäkuussa koitti vapaus koululaisille.

Aurinkokin juhlisti päivää.

Heinäkuussa seikkailimme monissa mutkissa.

Ei se pelkkää risukasaa ollut,

kuvat, kuten tämäkin sen todistaa.

Elokuussa mörköilin yksin mökillä.

Evästin luonnonantimilla leipäni päällystäen.

Syyskuussa esimakua rempasta. Laitoimme kellarimme etukatoksen kuntoon.

Lokakuussa retkeilimme asuntoautolla.

Lasten syysloma.

Marraskuussa ihailin auringonlaskua taivaalla.

Joulukuussa.

Tänään, olen ikuistanut itseni sädehtivänä peilin edessä.

Kaikki vuoden pahantuulisuudet ovat kasaantuneet,

reilu kaksi tuntia vielä niin toivottavasti helpottaa.

 

tarkastuskäynti

Kävin tänään mökillä,

asuntovaunullamme kurkistamassa.

Viimeksi sienireissulla piipahdin,

jäänyt kiireen jalkoihin.

Hyvänolon paikka.

Siirsin syksyisiä varusteita laatikkoon jemmaan

ja ripustin talvisia tilalle.

Toive ja haave ja tavoite olisi joululomalla ehtiä ajan kanssa metsäilemään.

Metsässä oli lunta enemmän kuin meillä kaupungissa.

Olihan se märkää tietenkin,

mutta kengät upottavaa syvyydeltään.

Parvi punatulkkuja istui koivun latvassa

ja minun kamerani tietenkin kotona.

Mökkitie tarjosi pientä jännitystä reissuun.

Onkin hyvä välillä kerrata talvisissa olosuhteissa ajamista.

Mitenkä sitä kaasua painaa, kuinka rattia kääntää kun suunta on jonkin muun hallinnassa kuin itsellä.

Pulssi kohosi kyllä.

Ja sydän oli pakahtua kaikesta muusta.

 

 

päivän joulupuuha

Meidän nuorempi poikanen on joulupoika.

Hänen piti syntyä jo hyvissä ajoin ennen aattoa,

mutta päättikin uiskennella pyhien ylitse yksiössään.

Kun synttärit ovat ensimmäisenä arkena pyhien jälkeen,

koulun loma-aikaan.

Haasteellista järjestää juhlia,

eteenkin niitä tärkeimpiä -kaverisynttäreitä.

Ennakoimme tällä kertaa,

juhlat olivat tänään.

Ainoastaan yksi kutsutuista ei ehtinyt paikalle eli paljon paremmin kuin kekkerit jouluhulinoiden varjossa.

Yksitoista vuotta sitten isot sisarukset eivät olleet lainkaan huolissaan.

Minua hirvitti mahdollinen sairaalajoulu.

Lapset lohduttivat, 

"ei haittaa jos olet sairaalassa -kyllä pukki varmaan lahjat tuo" -kiva. 

Näin synttäreiden etkoilla nousi nämäkin mietteet mieleeni.

On muuten hurjaa jotta kohta kymmenen vuoden takaiset muisteloni löytyvät myös täältä blogista -silloin tuoreina kirjailtuina.

Kohta on blogin kymppivuosi starttaamassa.

Wow vai säälittävää?

 

kiltti syyskuu

Ihana syksy.

Tähän aikaan vuodesta olemme usein olleet matkoilla.

Ulkomailla.

Viimepäivinä olen saanut kuvamuistutuksia matkoista fb-maailmassa.

Aina huokaa ripauksen haikeana.

Toisaalta.

Syyskuu on ollut niin kiltti ja kaunis.

En ole kaivannut muualle kuin lähemmäksi luontoa,

metsään.

Syksyisin metsä on minulle rakkaampi kuin muulloin.

Silloin se tuntuu turvallisemmalta.

Metsässä on ihana liikkua. Katsella, kuunnella, haistella.

Eksyillä hallitusti.

 

elämää kesäloman jälkeen

Sen kesäloman jälkeen alkoi arki.

Rutiinit ja jonkinmoinen kiire.

Blogihiljaisuus palasi.

En ole "ehtinyt" kirjoittaa.

Ei ole viitsinyt tai huvittanut. Ei riviäkään tänne tahi muuallekaan.

Kuviakin on onnettoman vähän kamerassa,

kännykässä enemmän.

Jos nyt jotain sentään elosta elokuussa

ja vaikka huomenna syyskuusta.

 

 Elokuun alussa hoidin metsäikävääni yksinäisellä mökkiyöllä.

Sitten alkoikin koulut.

Kakkosluokkalainen.

Vitosluokkalainen.

Kutosluokkalainen.

Kasiluokkalainen.

Lukiolainen.

Parin viikon kouluahkeroinnin jälkeen pääsimme pienelle lomalle.

Viikonloppu Kustavissa.

Vanhempani, sisarukseni perheineen.

Juhlittiin kuvassa onkivaa mammaa.

Venetsialaiset tahi muinaistulet osuivat samaan viikonloppuun,

vähän niissäkin tunnelmissa fiilisteltiin.

Taputeltiin kesää pakettiin.

Hailuoto

Pohjoisen lisäksi meillä oli täsmätoive.

Hailuoto.

Ollaan saarella käyty kerran aiemmin, kaksitoista vuotta sitten.

Silloinkin aurinko paistoi ja nautimme rantapäivistä.

Se on se meri.

Alati kiehtova.

Rannalta on hyvä katsoa,

en minä vesille halaja.